Elämäni makuja - Perjantairesepti

NENÄASIA NAANTALIN RANNASSA Kävelimme poikani kanssa kauniina kesäiltana Naantalin rannassa. Aurinko kimalteli meressä, lokit huusivat kuin olisivat osallistuneet omaan oopperaansa ja jäätelö suli juuri sopivasti sormille. Vastaan tuli herra, jolla oli – miten sen nyt kauniisti sanoisi – varsin vaikuttava nenä. Ei mikään tavallinen tuuliviiri, vaan sellainen, jolla olisi voinut osoittaa suuntaa koko saaristolaivastolle. Poikani pysähtyi, katsoi miestä tarkasti ja totesi kuuluvalla, kirkkaalla lapsenäänellä: – Onpas suuri nenä! Yritin salamana kumartua hänen tasolleen ja kuiskasin hätäisesti: – Shhh… Ei noin saa sanoa. Ei ole kohteliasta puhua toisten ulkonäöstä. Jos jotain mietityttää, siitä voidaan puhua kotona. Poika nyökkäsi vakavana, kuin olisi juuri saanut elämänsä tärkeimmän opetuksen. Jatkoimme matkaa, sydän hieman tykyttäen. Mutta kohtalo – tai Naantalin rantareitin kiemurat – päätti toisin. Hetken kuluttua sama herra tuli uudelleen vastaan. Poikani pysähtyi, katsoi minua, sit...