Elämäni makuja - Perjantairesepti

PYTTIPANNULLA VATSAHAAVAA KARKUUN Seinähullujen Veljesten kulta-aikoina tahti oli niin kova, että keikkoja paukutettiin menemään lähes 400 vuodessa. Siinä vauhdissa alkoi paatuneimmankin viihdyttäjän vatsassa poltella muukin kuin esiintymiskuume. Kiire söi miestä, ja stressi kääntyi ikäväksi korvennokseksi. Onnekseni naapurissani asui sisätautien erikoislääkäri, joten päätin marssia suoraan asiantuntijan puheille ennen kuin vatsalaukku sulaisi lopullisesti. ”Tämä homma on kuulkaas kiinni puhtaasti siitä, mitä suuhunsa pistää”, lääkäri totesi painokkaasti. Tunnustin heti intohimoni: rakastan ylikaiken kunnon pyttipannua. Sellaista, missä makkarat on käristetty oikein kunnolla rapsakoiksi. Lääkäri ei räpäyttänyt silmääkään: ”Asia on harvinaisen selvä. Syö sitten sitä aina, kun tekee mieli.” Tuijotin häntä hieman hölmistyneenä. Olin valmistautunut kuulemaan ankeita saarnoja kaurapuurosta, vellistä ja muusta mauttomasta lohturuoasta, kuten tapana on. Mutta tohtori jatkoi: ”Jos pakotat its...