Elämäni makuja - Perjantairesepti

JÄÄTELÖKIOSKI Naantalin vanhan kaupungin rannassa, siinä missä meri tuoksuu suolaiselta ja lokit laulavat omaa kesäoopperaansa, seisoo legendaarinen pikku kioski. Sellainen koppi, joka on niin pieni, että jos myyjä hengittää syvään, asiakas saa varoa, ettei tule vedetyksi sisään. Tuo kioski on nähnyt enemmän kesiä kuin moni meistä – ja lähes pääosassa se on ollut jopa Risto Räppääjä -elokuvissa. Jos Hollywood olisi Naantalissa, kioski olisi saanut jo oman tähden rantakiveykseen. Kun lapsemme olivat pieniä, kävimme siellä usein jäätelöostoksilla. Se oli kesärituaali. Ensin jonotettiin, sitten valittiin maku ja lopuksi käveltiin rantaa pitkin ylpeinä kuin jäätelödiplomaatit. Nyt sama perinne jatkuu lastenlasten kanssa. Aika vaihtuu, sukupolvet vaihtuvat, mutta jäätelön tippuminen paidalle on pysyvä luonnonlaki. Erityisesti mieleeni on jäänyt yksi hetki, jolloin poikani oli ehkä kolme–neljävuotias. Hän sai käteensä suuren, ehkä turhankin kunnianhimoisen jäätelöpallon. Sellaisen, j...