Elämäni makuja - Perjantairesepti

LUISTINTEN JUHLAA Naantalissa, missä meri tuoksuu suolalta ja torilla kaikki tuntevat toisensa vähintään serkun kaiman kautta, toimii urheiluseura WG, jonka junioritoiminta on niin aktiivista, että välillä tuntuu kuin koko kaupunki liikkuisi joko nappulakengissä tai hokkarit jalassa. Niinpä meidänkin poikamme ilmoitti eräänä iltana päättäväisesti: – Isi, minä haluan jääkiekkoilijaksi. Hankimme ensimmäiset luistimet. Ensimmäinen harjoituskerta koitti. Poika astui jäälle päättäväisenä – ja kaatui. Nousi. Kaatui. Nousi. Kaatui vähän näyttävämmin. Nousi taas. Katsomossa vanhemmat hymyilivät rohkaisevasti. Harjoituksen jälkeen ovi kolahti ja sisään marssi pieni soturi, posket punaisina, tukka hiestä märkänä ja silmät loistaen kuin olisi juuri voittanut maailmanmestaruuden. – Isi! hän huusi riemusta säteillen. – No miten meni? kysyin varovasti, valmiina kuulemaan tarinan kylmästä jäästä ja kovista tärskyistä. Poika levitti kätensä voitonmerkiksi ja julisti: – Me pysyin pystyssä ainakin sata...