Pyttipannulla vatsahaavaa karkuun - Saaristolainen valkoviiniahven

PYTTIPANNULLA VATSAHAAVAA KARKUUN

Seinähullujen Veljesten kulta-aikoina tahti oli niin kova, että keikkoja paukutettiin menemään lähes 400 vuodessa. Siinä vauhdissa alkoi paatuneimmankin viihdyttäjän vatsassa poltella muukin kuin esiintymiskuume. Kiire söi miestä, ja stressi kääntyi ikäväksi korvennokseksi.

Onnekseni naapurissani asui sisätautien erikoislääkäri, joten päätin marssia suoraan asiantuntijan puheille ennen kuin vatsalaukku sulaisi lopullisesti.

”Tämä homma on kuulkaas kiinni puhtaasti siitä, mitä suuhunsa pistää”, lääkäri totesi painokkaasti.

Tunnustin heti intohimoni: rakastan ylikaiken kunnon pyttipannua. Sellaista, missä makkarat on käristetty oikein kunnolla rapsakoiksi.

Lääkäri ei räpäyttänyt silmääkään: ”Asia on harvinaisen selvä. Syö sitten sitä aina, kun tekee mieli.”

Tuijotin häntä hieman hölmistyneenä. Olin valmistautunut kuulemaan ankeita saarnoja kaurapuurosta, vellistä ja muusta mauttomasta lohturuoasta, kuten tapana on. Mutta tohtori jatkoi:

”Jos pakotat itsesi syömään mautonta mössöä, se alkaa ottaa päähän. Ja kun oikein kunnolla ottaa päähän, siitä se vatsahaava vasta riemastuukin! Tässä on diagnoosini: syö sitä, mistä nautit. Pääasia on, ettei syöminen ala ärsyttää.”

Noudatin ohjetta tunnollisesti. Söin makkaraa, nautin elämästä, eikä vatsahaavasta nähty sen koommin jälkeäkään.

LUKIJAKIRJE

Olipa hauska juttu tuo vasenkätisen kahvikuppi!

Siitä tuli mieleeni oma kuulemani tositapahtuma kaupassa, josta vasenkätinen ystäväni kävi kysymässä vasenkätisen saksia. Näitähän oli jo 1970- luvulla olemassa.
Kaupan palvelualtis myyjä hymyili hiukan huvittuneen näköisenä, kysymyksen kuultuaan ja näytti miten tavallisia saksia voi käyttää myös vasemmalla kädellä!
Toki ystäväni tämän tiesi, koska oli niin tehnyt jo yli kaksikymmentä vuotta!
Hän ei jäänyt kouluttamaan myyjää, että jujuhan onkin saksien terien asennossa.
Tätini Raili oli vasenkätinen (kuten myös muutama muu sukulainen edelleenkin) Hän oli syntynyt 1920- luvulla. K
oulussa opetettiin tytöille myös ompelua.
Opettaja pakotti tytön ompelemaan oikealla kädellä. Eihän siitä hyvää jälkeä syntynyt. Käsityöt tuotiin kotiin ja niiden valmistamista jatkettiin kotona. Raili myöskin, koska kotona sai tehdä ompeluakin "paremmalla" kädellä.
Koulussa sitten opettaja pakotti Railin purkamaan kotona tekemänsä ompeleen väittäen, että Railin vanhempi sisko, oikeakätinen Ilmi, olisi tehnyt tuon siistin työn.
Tämmöistä se on ollut.
Voisin jatkaa vielä sen verran, että vasenkätisen tyttäreni aloitettua koulunkäynnin 1980, opettaja ensitöikseen hankki kouluun vasenkätisten sakset ja peilin, jonka avulla hän opetti esim. virkkaamista vasenkätiselle!

Kevätterveisiä Vesilahdesta
Tuula

SAARISTOLAINEN VALKOVIINIAHVEN

Tämän ruoan voi tehdä myös muusta villikalasta, kuin ahvenesta. Saalistilanteen mukaan. Hauska toteuttamistapa on käyttää erilaisia kaloja. Mitä pyytimeen on saattanut uida. Tai kaupasta voi ostaa pieniä määriä eri kaloja. Jokainen einehtijä voi siten valita itselleen mieluisimman kalan. Itse ole lämpimässä kalaruoassa kovasti ahvenen perään.

Saaristolaisuus korostuu tässä voin, kerman, runsaan tillin ja sipulin käytöllä – yksinkertaisia, puhtaita makuja, jotka nostavat ahvenen omiin korkeuksiinsa.

(Tiedätkö muuten millä tyttöahven puolusteli myöhästymisestään treffeille poika-ahvenen luo? ”Jäin matkalla hetkeksi suustani kiinni!”)

Tämä resepti valmistuu parhaiten pannulla tai uunivuoassa. Valkoviini antaa kalalle hienostuneen hapokkuuden, joka leikkaa kerman täyteläisyyttä.

Ainekset (4 hengelle):
600 g tuoreita ahvenfileitä
1 kpl sipuli tai pari salottisipulia hienonnettuna
2 rkl voita paistamiseen
1,5 dl kuivaa valkoviiniä (esim. Riesling tai Sauvignon Blanc)
2 dl kuohukermaa
1 ruukku tuoretta tilliä hienonnettuna
0,5 kpl sitruunan mehu
Suolaa ja valkopippuria myllystä

Valmistusohje:
Valmistele kalat: Kuivaa ahvenfileet talouspaperilla. Ripauta päälle kevyesti suolaa ja valkopippuria. Jos fileet ovat suuria, voit rullata ne nahkapuoli sisäänpäin.
Kuullota sipulit: Kuumenna voi pannulla ja kuullota hienonnettu sipuli pehmeäksi, mutta älä anna sen ruskistua.
Lisää viini: Kaada valkoviini pannulle sipulien joukkoon. Anna viinin kiehahtaa ja poreilla hetki (noin minuutti), jotta terävin alkoholi haihtuu.
Hauduta kalat: Asettele ahvenfileet pannulle sipuli-viiniseokseen. Kaada päälle kerma.
Kypsennys: Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin 5–8 minuuttia fileiden koosta riippuen. Ahven kypsyy nopeasti, joten varo ylikypsentämistä.
Viimeistely: Lisää lopuksi sitruunamehu ja reilusti tuoretta tilliä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Saaristolaispöydässä tämä ruoka huutaa seurakseen:
Uusia perunoita (tai tillivoiperunoita).
Saaristolaisleipää, jolla voit pyyhkiä lautaselta herkullisen valkoviinikastikkeen. Maalahden Limppu tai vastaava maltainen leipä toimii parhaiten.
Hölskytyskurkkuja eli perinteisiä etikkakurkkuja tuomaan raikkautta.

Jos haluat ruoasta vielä juhlavamman, voit lisätä kastikkeeseen lopuksi hieman kylmäsavukalaa silppuna.