Jumala näkee kaiken - Uunisitruunat
JUMALA NÄKEE KAIKEN
UUNISITRUUNAT
80-luvulla kasvattelin Naantalin - Merimaskun välisessä salmessa kaloja. Meillä oli sellainen koelaitos, jossa
kokeilimme puronieriän, siian ja merilohen poikas- ja emokalakasvatusta. Jopa
lohen mädin haudontaa, jotka sitten lentoteitse kiidätettiin ympäri maailmaa.
Hieno työ. Rakastin sitä. Mutta sitten silakankalastajat saivat päähänsä, että
ne meidän kalat narskuttelee syödessään ja pelottaa silakat tiehensä. EI
auttanut, vaikka yritin selittää, että ne on sellaista kustavilaista
lajia, että ne vaan nassuttaa ikenillään. Lopettaa piti.
Niiltä ajoilta muistui mieleeni pioneerityö videovalvonnan ajalta. Elettiin vuotta 1984, siis 34 vuotta sitten tätä kirjoittaessani. Nyt tuskailen Herrankukkaron valvontakameroiden tekniikan kanssa. Harva se päivä. Silloin oli Naantalin Puhelin Oy:ssä nuori innokas insinööri, jonka kanssa ideoimme huikean valvontasysteemin. Kalalaitoksen korkean rehutornin päälle asennettiin kamera, jota pystyin Naantalin kodissani ”joistikillä” säätelemään. Se kääntyi ylös ja alas sormillani ohjaten. Zoomasimpa vielä optisella suurennoksella niin, että pystyin lukemaan pihalle tulleen auton rekisterinumeron. Sen merkitys oli arvokalojemme säilymiselle arvaamaton. Mutta pidin sen kanssa hauskaakin. Muutama esimerkki:
Kun liian iso lokkiparvi hyökkäsi poikaskalojen altaaseen, painoin nappia ja päästin suustani erilaisia ääniä. Kuten PAT PAT PAT. Se oli tehokas peloitin. Viikon verran. Sen jälkeen en pystynyt aikaansaamaan enää ääniä, joita lokit eivät olisi tunnistaneet. EI niitä kauaa hööpötetty. Viisaita ovat.
Höyrylaivani työntekijä – siis entinen - eräänä iltana ajeli kalalaitokselle autollaan ja peräkärryllään. Näin kamerasta, kun hän nosti kärrylle varastokontin edessä olevan ison köysikerän. Juuri kun hän oli lähdössä, puhuin monotonisella äänellä kovaääniseen: ”Herra Pekkonen! Siellä kontin sisällä on vielä isompi ja arvokkaampi köysinippu. Kun kerran varastaa, kannattaa varastaa kunnolla.”
Ette usko herra Pekkosen reaktiota. Ensin hyppy ilmaan puoli metriä, köysinippu maahan kärryltä ja kaasu pohjaan. En ole ikinä nähnyt sellaista rallivauhtia Merimaskun kylätiellä. On muistettava, että 1984 ei tällaisia valvontakameroita kovasti ollut. Eikä ole vieläkään kaksisuuntaisella äänellä. Se teknisestä kehityksestä.
Toisena kertana katselin pyhäpäivänä kotosohvallani kameralla, kun merimaskulainen tuttu isäntä kurvasi autollaan rantaan, aivan kala-altaiden viereen. Hänellä oli haavi mukanaan ja nopealla toiminnalla hän sai ison emolohen mukaansa. Painoin kotosohvallani tangenttia ja kuulutin matalalla monotonisella äänellä rehutornin päällä olevasta kaiuttimesta (miehen näkökulmasta suoraan taivaalta): ”Hyvä mies. Älä ota sitä äitikalaa mukaasi. Siltä on tulossa viikon päästä iso määrä mätiä ja niistä satoja poikasia. Ja tiedoksi myös, että äitikala on rokotettu. Sen syöminen kostautuu hirveällä tavalla. Jumala näkee kaiken. Hyvä mies. Älä tee sitä!”
Ette usko, kuinka iso mies lähti lujaa…..
Niiltä ajoilta muistui mieleeni pioneerityö videovalvonnan ajalta. Elettiin vuotta 1984, siis 34 vuotta sitten tätä kirjoittaessani. Nyt tuskailen Herrankukkaron valvontakameroiden tekniikan kanssa. Harva se päivä. Silloin oli Naantalin Puhelin Oy:ssä nuori innokas insinööri, jonka kanssa ideoimme huikean valvontasysteemin. Kalalaitoksen korkean rehutornin päälle asennettiin kamera, jota pystyin Naantalin kodissani ”joistikillä” säätelemään. Se kääntyi ylös ja alas sormillani ohjaten. Zoomasimpa vielä optisella suurennoksella niin, että pystyin lukemaan pihalle tulleen auton rekisterinumeron. Sen merkitys oli arvokalojemme säilymiselle arvaamaton. Mutta pidin sen kanssa hauskaakin. Muutama esimerkki:
Kun liian iso lokkiparvi hyökkäsi poikaskalojen altaaseen, painoin nappia ja päästin suustani erilaisia ääniä. Kuten PAT PAT PAT. Se oli tehokas peloitin. Viikon verran. Sen jälkeen en pystynyt aikaansaamaan enää ääniä, joita lokit eivät olisi tunnistaneet. EI niitä kauaa hööpötetty. Viisaita ovat.
Höyrylaivani työntekijä – siis entinen - eräänä iltana ajeli kalalaitokselle autollaan ja peräkärryllään. Näin kamerasta, kun hän nosti kärrylle varastokontin edessä olevan ison köysikerän. Juuri kun hän oli lähdössä, puhuin monotonisella äänellä kovaääniseen: ”Herra Pekkonen! Siellä kontin sisällä on vielä isompi ja arvokkaampi köysinippu. Kun kerran varastaa, kannattaa varastaa kunnolla.”
Ette usko herra Pekkosen reaktiota. Ensin hyppy ilmaan puoli metriä, köysinippu maahan kärryltä ja kaasu pohjaan. En ole ikinä nähnyt sellaista rallivauhtia Merimaskun kylätiellä. On muistettava, että 1984 ei tällaisia valvontakameroita kovasti ollut. Eikä ole vieläkään kaksisuuntaisella äänellä. Se teknisestä kehityksestä.
Toisena kertana katselin pyhäpäivänä kotosohvallani kameralla, kun merimaskulainen tuttu isäntä kurvasi autollaan rantaan, aivan kala-altaiden viereen. Hänellä oli haavi mukanaan ja nopealla toiminnalla hän sai ison emolohen mukaansa. Painoin kotosohvallani tangenttia ja kuulutin matalalla monotonisella äänellä rehutornin päällä olevasta kaiuttimesta (miehen näkökulmasta suoraan taivaalta): ”Hyvä mies. Älä ota sitä äitikalaa mukaasi. Siltä on tulossa viikon päästä iso määrä mätiä ja niistä satoja poikasia. Ja tiedoksi myös, että äitikala on rokotettu. Sen syöminen kostautuu hirveällä tavalla. Jumala näkee kaiken. Hyvä mies. Älä tee sitä!”
Ette usko, kuinka iso mies lähti lujaa…..
UUNISITRUUNAT
Tämä idea putkahti
silloiselta talvimökiltämme 40 vuoden takaa. Los Christianoksen (silloin) pienestä
kalastajakylästä, Teneriffalta.
Paikallinen jäätelövalmistaja hankki hedelmiä. Appelsiineja, mandariineja, sitruunoita jne. Hän valmisti kotonaan perusjäätelöä. Leikkasi hedelmästä hatun irti ja koversi sisällön. Sekoitti sisällön jäätelöön, jonka sitten laittoi hedelmän tyhjään sisäosaan. Hattu päälle ja sitten pakkaseen. Voi että oli hyvää.
Jos olisin 30 vuotta nuorempi ja 30 kiloa pienempi, perustaisin Naantalin vanhaan kaupunkiin tällaisen hedelmäjäätelötehtaan. Saa kloonata, kunhan maksaa ideasta provisiot Lotus Hill ry avustushankkeellemme Sri Lankan köyhien lasten koulukenkien hankkimiseen.
Tuunasin tätä ideaa ja se on tässä:
Annokset neljälle:
4 isoa sitruunaa tai 8 pientä
200 gr graavattua kirjolohta, lohta tai siikaa
200 gr smetanaa
Nippu tilliä
Mustapippuria myllystä
Suolaa
Leikkaa sitruunoista hattu pois ja koverra sisältö pois. Leikkaa myös pohjasta siivu pois, niin että sitruuna pysyy itsellään pystyssä. Tee seos, jossa on pieneksi silputtua graavikalaa, smetanaa, suolaa ja tillisilppua. Ripaus mustapippuria.
Täytä seoksella sitruunojen sisällöt. Hattu päähän. Laita uuniin, joka on 180 astetta. Paahda 30-40 minuuttia kunnes sitruuna kuori alkaa kovettua kunnolla. Sitten vaan lautaselle keitettyjen perunoiden tai salaatin kera. Syömään…..
Paikallinen jäätelövalmistaja hankki hedelmiä. Appelsiineja, mandariineja, sitruunoita jne. Hän valmisti kotonaan perusjäätelöä. Leikkasi hedelmästä hatun irti ja koversi sisällön. Sekoitti sisällön jäätelöön, jonka sitten laittoi hedelmän tyhjään sisäosaan. Hattu päälle ja sitten pakkaseen. Voi että oli hyvää.
Jos olisin 30 vuotta nuorempi ja 30 kiloa pienempi, perustaisin Naantalin vanhaan kaupunkiin tällaisen hedelmäjäätelötehtaan. Saa kloonata, kunhan maksaa ideasta provisiot Lotus Hill ry avustushankkeellemme Sri Lankan köyhien lasten koulukenkien hankkimiseen.
Tuunasin tätä ideaa ja se on tässä:
Annokset neljälle:
4 isoa sitruunaa tai 8 pientä
200 gr graavattua kirjolohta, lohta tai siikaa
200 gr smetanaa
Nippu tilliä
Mustapippuria myllystä
Suolaa
Leikkaa sitruunoista hattu pois ja koverra sisältö pois. Leikkaa myös pohjasta siivu pois, niin että sitruuna pysyy itsellään pystyssä. Tee seos, jossa on pieneksi silputtua graavikalaa, smetanaa, suolaa ja tillisilppua. Ripaus mustapippuria.
Täytä seoksella sitruunojen sisällöt. Hattu päähän. Laita uuniin, joka on 180 astetta. Paahda 30-40 minuuttia kunnes sitruuna kuori alkaa kovettua kunnolla. Sitten vaan lautaselle keitettyjen perunoiden tai salaatin kera. Syömään…..
| Resepti tulostettavassa muodossa |
Kommentit
Lähetä kommentti