Jörn Donnerin kanssa saunassa - Makkarasoppa

JÖRN DONNERIN KANSSA SAUNASSA

Onhan siitä jo aikaa. Olikohan 70-luvun puolessa välin. Aloittelin kössipoikana veneen ja laivojen valmistusta pienellä Hurrican oy nimisellä yrityksellä. Eräänä päivänä sain kutsun Kustavin lomakeskukseen. Neuvotteleman piti veneiden valmistamisesta ja vuokraamisesta lomakeskuksen vieraiden käyttöön. Itse omistaja oli paikan päällä. Liikeneuvottelut tehtiin minulle mieluisassa ympäristössä. vanhassa purjekuunari SILAKASSA, joka oli hinattu rantaan ja rakennettu ravintolaksi.
Kun neuvottelut eivät ottaneet oikein sujuakseen, Donner totesi, että mennään hänen mökilleen saunaan. Olin liikkeellä pikkutroolarillani m/s Inalla. Ajoimme Kustavin Ströömiä pitkin ylös ja pujahdimme Etelä- ja Pohjois-Vartsalan välisestä kapeasta raumasta nk. länsiaukolle, jossa oli mittaamattomia vesiä. Myös kapea salmi oli tietojeni mukaan haasteellisen matala ja laskin aluksen nopeutta sille saavuttaessa. Donner nosti kaasun täysille ja totesi ykskantaan ”Minä ajan”.
Siirryin seuraamaan uuden kapteenin aikaansaannoksia. Kesti vain tovin: Sitten paukahti ja koko alus teki hypyn – ylöspäin. ”Minä maksan”, sanoi Donner ja jatkoi koneet täysillä. Katsoin taakse aluksen vanaveteen. Nippu ”kakkos nelosia” lankunpätkiä ponnahti säpäleinä pintaan. Tässä selitys. Meillä saaristossa oli aikanaan tapana troolareihin asentaa telakoinnin yhteydessä kölin alle löysin metallissitein lankut. Kun alus sitten kolahti kiveen, nämä ”puskurit” ottivat iskun vastaan ja usein hajosivatkin. Mutta itse aluksen pohja säästyi pahemmilta vaurioita.
Rantauduimme Donnerin mökin rantaan ja saunomisilta oli ikimuistoinen. Taisi korvani taustat hieman kuivua mestarin tarinoita kuunnellessa. Hieno ilta ja hieno kokemus. Donner jäi mökille ja minä ajelin troolarillani samaa reittiä takaisin. Sröömin raumassa ihan hissukseen. Kun ei ollut niitä lankkupuskureita kölin alla. Ei enää.
Mieleen jäi vielä yksityiskohta. Yritin puhua kovin fiinisti tämän kulttuuripersoonan kanssa ja tömäytin kerran hänen nimekseen Dönner. Hän katosi minua hymyillen: ”Olen Donner, herra Köngäs”
Kului aikaa muutaman kymmenen vuotta. Saimme Suomen Saunaseuralta Sauna-Samulin kunniapalkinnon Herrankukkaroon suomalaisen savusaunakulttuurin ylläpitämisestä ja jakamisesta. Juhlan kunniaksi istuin saunaseuran legendaarisen Vaskiniemen savusaunan lauteilla. Aikani siinä istuessani huomasin, että vieressäni istui Jörn Donner. Hieman muistelimme edellistä tapaamistani, mutta yritin olla kohtelias menemättä kaikkiin yksityiskohtiin. Pukemisen jälkeen kyllä kutsuin tämän legendan kahville: ”Minä maksan” kutsulla. Toivottavasti hän ei huomannut vihjaustani.

 

 KANTAPÄÄN YLIOPISTO
Pikkuveli oli oppinut syömään purkkaa, eikä vielä illallakaan halunnut luopua siitä. Minä maanittelin antamaan pois, ettei tukehdu siihen nukkuessaan. Isoveli ei enää jaksanut kuunnella, vaan tokaisi: "Anna sen kerran tukehtua, niin sittenhän oppii."
-Arja

  

MAKKARASOPPA

Kuka tahansa nyt makkarasoppaa osaa tehdä. Vai osaako? Vai viittiikö? Sen tekeminen on helppoa ja tenavatkin tykkää. Puhumattakaan isännästä. Se on myös kautta vuosien ollut koululaisten lempiruokien listalla. Tässä yksi monista makkarasopparesepteistä:

4 lenkkimakkara
6 perunaa
6 porkkanaa
pieni nauris tai puolikas lanttua
1 sipuli
1 l vettä
6-9 kokonaisia maustepippuria
1 laakerinlehti
1-2 tl merisuolaa
3 rkl silputtua persiljaa

Kuori juurekset ja kuutioi ne. Pilko sipuli pieneksi. Laita kaikki kiehumaan kattilaan ja lisää laakerinlehti, pippurit ja suola. Keitä n. 10 minuuttia. Siivuta makkara ½ cm paksuisiksi renkaiksi ja lisää keittoon. Jatka keittämistä n. 5 minuuttia. Lisää persiljasilppu. Valmista!

Resepti tulostettavassa muodossa