maanantai 7. toukokuuta 2018

Muurahaisten elämäntyö - Aikamiespojan huikopalaleipä

MUURAHAISTEN ELÄMÄNTYÖ

  Pari kuukautta sitten kirjoittamani "Lääke reumatismiin" -tarina kusilkaisista eli muurahaisista kirvoitti monen lukijan kommentoimaan minulle. Niitä oli mukava lukea, kuten yleensäkin liikennettä minulle päin. Siinä se viikonloppu sitten rattoisasti sujuu.

Tarinan tekstissä oli pieni virhe. Kalannin murteessa ei ole ”kusilaismuurahaista” vaan kusilkainen tai kusiliainen. Vastaa siis metsässä oleskelevia niin kutsuttuja polttomuurahaisia.

Kun tätä kirjoittelin ollessani Intian Valtameren Ceylonin luodolla, kävin välillä hakemassa pakastelokerosta 1 cm levyisen HK:n sinisen lenkin palasen, joita tullessani pakastin yhden jokaiselle päivälle. Kolmen kuukauden aikana tuota suomalaista perinneruokaa päivittäin nautittuna kului siis 90 cm eli vajaa metri. Kuka vielä sanoo, ettenkö ole kurmee ihminen? Vaimo kyllä vääntää sen sana karmeeksi.

Pudotin pienen murusen tuota perinneruokaa lattialle. Kesti sekunteja, kun viereisestä viidakosta ampaisi legioona paikallisia muurahaisia paikalle. Kilometrin tuntivauhdilla ne siirsivät suvun saaliin aidan taa. Muurahaisten toimenkuvaan kuuluu myös jätteen käsittely ja kierrätys. Tuolla Ceylonin viidakossa on valtaisa määrä eri sukuisia muurahaisia. On tappajamuurahaisia jne. Ne on pieniä mustia, joita isot punaisetkin lähtevät pakoon. Niiden kesken on päättymätön reviirisota. Ovat ottaneet kai ihmisistä mallia. Vai onkohan se toisinpäin. Isoilla punaisilla polttomuurahaisilla on myös mielenkiintoinen toimenkuva. Ne asustavat puissa ja pensaissa. Muutaman kerran olen yrittänyt katkaista isosta mangopuusta oksan, joka on varjostanut näköalaa. Kaverini kiipesi oksalle. Hän tuli kyllä äkkiä pois sieltä. Puun muurahaiset, arviolta kymmenen miljoonaa kappaletta, hyökkäsivät salamannopeasti kaatajan kimppuun. Se oksa jäi siihen. Ovat nämä muurahaiset myös luonnonsuojelijoita.

Niiden elämää on mukava seurata. Jos ihminen olisi viisas, se voisi jotain oppiakin. Muutakin kuin konstia reumatismin parantamiseen.

 















 AIKAMIESPOJAN HUIKOPALALEIPÄ

Yksinelävällä aikamiespojalla on etuja, joista ukkomiehet eivät tiedä mitään. Voi ilman räpätystä syödä esimerkiksi voileipää, joka aikaansaa miehessä höveliään mielen.

Näin se käy:
5 paksua ruisleivän siivua
25 kpl metwurstin siivua
5 isoa salaatinlehteä
1 sipuli
¼ tl suolaa
¼ tl mustapippurirouhetta
Voita

Voitele leivän siivut ja lisää salaatin lehti. Lado 5 makkaransiivua salaatin päälle. Siivuta sipulit seitin ohuiksi renkaiksi ja aseta makkaroiden päälle. Lopuksi sirotele päälle hieman suolaa ja pippuria. Ja sit niinko turkulaine sanos: ”Ei olut lainkka olis pahitteks kyytipoikkan”.

Leikittelen joskus yksin ollessani aikamiespoikaa.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti