perjantai 10. kesäkuuta 2016


PAPPI JA BUSSIKUSKI



Tutustuin 70-luvun alussa Teneriffan eteläkärjessä olevaan pieneen pahaiseen kalastajakylään, Los Christianokseen. Rakenteilla oli kylän ensimmäinen Apartamentos Sta Amalia. Ostin sieltä pienen asunnon 20.000 markalla. Vaihtoehtona oli samalla hinnalla kylästä 3 kilometrin päässä olevaa nimenkärkeä viiden pennin neliöhinnalla. Mutta alue oli kuivaa ja kivistä joen pohjaa. Valitsin kalastajakylän luukun. Tällä hetkellä toisessa vaihtoehdossa sijaitsee Playa de las Americas. Yksi suosituimmista ja arvokkaimmista turistikohteista. Mitäpä nyt ajattelen valinnastani? ”Jos jos olis jos, niin lehmät lentäis”.

Sta Amalian puskutraktorikuskista Agustinista tuli elinikäinen ystäväni. Silloin minä en osannut sanaakaan espanjaa eikä Agustin suomea. Myöhemmin teimme vaihtokaupat. Minä voitin. Reissasimme ystäväni kanssa vähän väliä. Myös turisteille tuntemattomille naapurisaarille, kuten Hierrolle. Laivavanhus lähti kyläsatamastamme. Mukanamme oli myös poikani Karioskari, joka oli juuri oppinut lukemaan. Matkan aikana hän tuli intoa puhkuen luokseni ja pyysi hissiin. ”Isä, et ikinä usko mitä siellä lukee.” Toden totta. Hississä oli kyltti, jossa selvällä suomen kielellä. ”Tämä hissi on tarkastettu ja hyväksytty 1.6.1971 Allekirjoituksena: O. Heinonen. Selvisi, että laiva oli entiseltä nimeltään m/s Scandia, joka aikanaan seilasi Turun ja Tukholman väliä autolauttana. Meidän vierailuumme tapahtui 80-luvun lopulla. Pitkään oli Heinosen katsastus voimassa.

Hierron upealla saarella ajellessamme huikeita vuoristomaisemia kerroimme toisillemme tarinoita. Agustin espanjaksi ja minä suomeksi. Karioskari kuunteli molempia sujuvasti. Ehkä ymmärsimme toisiamme, koska vähän väliä purskahdimme nauruun. Poikani sitten jatkoi ja nauroi meitä. Ainakin yhden jutun ymmärsin, kun sen vielä muistan.

Hierrolainen pappi ja bussikuski olivat hakemassa Pietarilta sisäänpääsyä Taivaaseen. Pappi ei päässyt. Bussikuski pääsi. Pietarilla oli hyvä perusteet: Kun pappi saarnasi Hierron kirkossa, kansa nukkui. Kun bussikuski kurvaili Hierron vuoristoteitä, kansa rukoili.


Pappi ja bussikuski 10.6.16

 
Vinkki:
 
Toisenlainen Nostalgiajuhannus merellä, lisätietoa tästä.
 

 
Lyökin mamman lihapullat 10.6.16
 
 
LYÖKIN MAMMAN LIHAPULLAT
 

Maailman suosituin suomalainen ruoka maailmalla ja Suomessa on kiistatta LIHAPULLAT. Kauppojemme hyllyt ovat väärällään erilaisia muka Mummon lihapullia. Kun lukee tuoteselostetta, ei voi olla kuin ihailematta, kuinka nämä mummot tunsivat ja käyttivät kymmeniä erilaisia aineita. Väriä, säilyvyysaineita, makuaineita, turvotusaineita jne. Aika mummeleita.

Tässä tulee Lyökin MAMMAN LIHAPULLARESEPTI. Se ainoa oikea.

0,5 kg naudan jauhelihaa. Sikanautakin käy.
1 dl kermaa

1 dl vettä
1 dl korppujauhoja
1-2 pilkottua sipulia
1 kananmuna
suolaa, valkopippuria

Lisäksi:
Paistamiseen voita.
Kastikkeeseen
: 2 rkl voita, 2 rkl vehnäjauhoja ja 1 dl kermaa.OK

Sekoita jauhelihan joukkoon kermassa liotetut korppujauhot, voissa ruskistetut hienonnetut sipulin palat sekä muna. Vaivaa hyvin. Tee pieniä pyöreitä lihapullia ja paista pannulla voissa.

Nosta pyörykät kattilaan odottelemaan. Laita paistinpannulle voi sulamaan ja ripottele tasaisesti vehnäjauhot pannulle ja anna ruskistua. Lisää kiehuvaa vettä ja anna veden haihtua mieleiseesi sakeuteen.

Lisää kastike kattilaan lihapullien joukkoon ja keitä ”hymyillen” (kevyesti n.10 minuuttia). Idea on kypsyttää jauhot vatsalle miellyttäväksi. Lopuksi kaada kerma joukkoon. Kiehauta ja nosta pois.

Kuoriperunoiden, peruna- tai juuresmuusin tai keitettyjen kaskinauriiden kanssa ymmärrät ja maistat suosion salaisuuden. Ei ole mitään ”äitien ja mummon tekemää” töhnää, jossa lihaa on joskus jopa vain prosenteissa.

Säilyy jääkaapissa muutaman vuorokauden ( jollei syö ) ja voi taasen lämmittää.

 
Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 

s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen