Lea Laven osa 2 - Toisenlaiset silakat
LEA LAVEN- osa 2
Aiemmin kertomani tositarina järjestämästäni 60-vuotisjuhlakonsertista jatkuu vielä.Kesken esityksen vein taiteilijattarelle yllättäen kotini seinällä olleen orkesterimme ensimmäisen keikkajulisteen. Siinä kuljimme vuonna 1966 rivissä kuin Beatles konsanaan heidän kuuluisan levynsä kannessa. Tässä kavalkadissa myös Lea kulkee rivissä yhtenä orkesterin jäsenenä.
Lupasin Lealle kopion tästä julisteesta. Niinpä hän sai tapansa mukaan taulun itselleen ohittaessaan kotimme Naantalin Vanhankaupungin koirabulevardilla. Vein julisteen oikein digitoitavaksi, sillä sen tekemisestä on kulunut jo 60 vuotta. Värit ovat vaalenneet ja haalenneet – kuten minullakin.
Samalla mieleeni palautui lisää muistoja ensitapaamisestamme.
Haukiputaan lavalla 3.6.1966 virittelimme äänentoistolaitteitamme ennen keikkaamme. Silloin paikalle nousi paljasjalkainen tyttö, joka pyysi saada laulaa ennen keikkaa.
– Sen kun kiekaiset, sanoin.
Ja hyvin kiekaisi! Tyttö lähti matkaamme siltä seisomalta. Vuosikymmenten jälkeen Lea sitten myös ymmärsi Naantalin erinomaisuuden ajanviettopaikkana.
Muistan, kuinka suunnittelin keikkabussissa keikkamainostamme ja kysyin uuden solistimme nimeä.
– Lea Luukinen.
Hieno nimi, mutta ajattelin, että taiteilijattarelle saattaisi sopia toinen nimi – sellainen taiteilijanimi, joka oli maailmalla silloin muotia. Halusin olla asiassa ehdottavana voimana ja annoin hänelle kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen oli Måna-Liisa Mårtenson, silloisen ystäväni Lasse Mårtensonin nimen innoittamana. Nimessä oli oikein kaksi hienoa å-kirjainta.
Toinen vaihtoehto oli Lea Lawe`n, silloisen Ylen päällikön Juhani Lavenin mukaan. Molemmissa nimissä oli samankaltaista runonpoljentaa.
Lea valitsi nimekseen Lea Lawe`n, koska siinä oli mukana hänen oikea etunimensä. Vaatimaton kun on, vaikka onkin taiteilija. Lea luopui myöhemmin hienostelusta. Hän otti käyttöön tavallisen v-kirjaimen ja poisti myös heittomerkin.
Mukavaa on sekin, että muutama vuosi sitten hän muutti viralliseksi nimekseen Lea Laven – ilman heittomerkkiä ja tupla-w:tä.
Minulle tuli tästä vähän sellainen ”pappismainen” olo, vaikka en Leaa kastanutkaan.
LUKIJATARINOITA
Kerroit joskus Vaakahuoneella jutun siitä, miten laihdutit. Jos muistan oikein, kerroit, että kun kävit Turussa töissä, pysähdyit matkalla nakkikioskilla ja ostit neljä nakkia. Laihdutus alkoi yksinkertaisesti: puolitit nakkimäärän ja ostitkin vain kaksi nakkia.
Koska ihmiset kyselevät usein, miten onnistuit laihtumaan, niin tässä pieni laskutoimitus: 200 työpäivää × 4 nakkia = 800 nakkia × 20 vuotta = 16 000 nakkia × nakkien kalorimäärä. Uskoisin, että tuo määrä on vielä alakanttiin. Pakostihan siinä laihtuu.
Mukava aihe perjantaireseptiin!
-Risto
Kuva: Okusno.jeTOISENLAISET SILAKAT
Hyvästä ruokamateriaalista saa monenlaista herkkua. Yksi monipuolisimmista on silakka. Olen saanut taltioitua pääasiassa saaristolaisilta saamista silakkaohjeita yhteensä noin tuhat silakkaohjetta. Aikanaan haaveilin niiden kokoamista kirjaksi. Mutta kirjamyynti on romahtanut eikä julkaisijaa oikein tahtonut löytyä. Taltoin näitä reseptejä nyt irrallisina villikalaohjeissani.Tämän silakkaohjeen sain yhdeltä ystävältäni, Martalta.
Neljä annosta
300 grammaa silakkafileitä
2 teelusikallista suolaa
1,5 desilitraa ruisjauhoja
Kaksi kananmunaa
3 desilitraa bankojauhoja
1,5 desilitraa mannasuurimoita
Kaksi ruokakalusikallista rypsiöljyjä
Leikkaa lakka fileet pitkittäin ja lisää ripaus suolaa. Mittaa ruisjauhot yhteen astiaan kevyesti Vatkatut munat toiseen ja pankajauho sekoitettuna mannasuurimoihin kolmanteen.
Käännä fileet ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja viimeksi jauhoseos sekoituksesta.
Paista silakka ja rypsiöljyssä pannussa. Mausta puikot tarvittaessa suolalla paiston jälkeen

.jpg)

Kommentit
Lähetä kommentti