Keikkabussin palo - Savustetut metsäsienet

KEIKKABUSSIN PALO

7-seinähullujen alkuaikoina piti tietenkin saada kunnon keikkabussi. Eihän sitä nyt seitsemän miehen orkesteri millään tavallisella autolla ympäri Suomea kulkenut. Niinpä hankimme bussin, jossa oli seitsemän sänkyä, keittonurkkaus, jääkaappi ja kaiken kruunuksi puulämmitteinen sauna.

Siihen aikaan ajattelimme, että nyt on asiat mallillaan. Päivällä ajetaan, illalla soitetaan ja yöllä saunotaan. Mitäpä muuta ihminen tarvitsee.

Myöhemmin bussi päätyi tutulle orkesterille. Mukavia miehiä olivat, mutta saunanlämmityksessä heillä oli vähän sellainen periaate, että jos yksi halko lämmittää, niin kaksikymmentä lämmittää varmasti paremmin. Eräällä keikalla viimeisen tauon aikana saunan tulipesä sullottiin täyteen puita. Oikein niin täyteen kuin vain saatiin. Tuli perään ja miehet takaisin lavalle.

Siinä sitten soitettiin iloisesti, kun hetken päästä talkkari tuli juosten lavan reunalle. Mies oli aivan kalpea.

– Pojat! Teidän keikkabussi palaa!

Orkesteri vilkaisi toisiaan. Yksi huusi takaisin:

– No, soitetaan tämä kappale nyt ensin loppuun. Bussi on vakuutettu!

Ja soitto jatkui. Mutta sitten basisti säikähti oikein tosissaan. Hän muisti jotakin tärkeää. Soiton lomassa hän huusi talkkarille:

– Hei! Jos vielä ehdit sinne bussiin, niin viimeisen sängyn patjan alla on Vinetto-pullo!

Talkkari jäi tuijottamaan. Basisti huusi vielä kovempaa:

– Ota se mukaan!

Ja aivan viimeiseksi:

– SITÄ EI OLE VAKUUTETTU!

Siinä tuli samalla selvitettyä orkesterin omaisuusluettelo ja tärkeysjärjestys.

Bussi oli vakuutettu. Sauna oli bussissa. Mutta Vinetto oli omalla vastuulla.

Ja sehän oli luonnollisesti pelastettava ensin.

PS. Tämä oli jo toinen keikkabussimme palo. Ensimmäistäkään paloa vakuutus ei korvannut, koska sammutin oli palon syttyessä täytettävänä huollossa. EI kahta ilman kolmatta. Kyllä. Orkesterimme lopetti 58 keikkavuoden jälkeen. Vain kaksi bussipaloa. Hyvin meni silläkin saralla.

Vineton omistaja siirtyi soittamaan toiseen orkesteriin. Alkojen käyttö keikkareissuilla oli tyystin kielletty. Se oli orkesterin yksi kokoavista voimista. 

LUKIJAN TARINA

Osaavat sitä muutkin kuin Tulosen Paki.

Olimme vuosikymmeniä sitten työporukalla kokoustamassa kuntoutuskylpylässä, josta myöhemmin kasvoi tunnettu viihdekylpylä.
Seurueeseemme kuului vanhempi rouvashenkilö, jolla oli Mma Ramotswen termein ”erinomaisen perinteinen ruumiinrakenne”. Kutsuimme häntä Grand old ladyksi.
Istuimme ravintolassa odottamassa ruokailun alkua, kun hän lipui salin poikki kohti pöytäämme. Juuri sillä hetkellä orkesteri aloitti soittonsa.
Ja mikä kappale sieltä kajahtikaan?
”Mahtava peräsin, pulleat purjeet.”
Me yritimme pidätellä nauruamme. Muu ravintolaväki ei edes yrittänyt.

Olivat siis varsin kehopositiivista väkeä jo silloin. 

SAVUSTETUT METSÄSIENET HERRANKUKKARON TAPAAN

Metsäsieni on jo valmiiksi niin hieno luonnon tuote, ettei sitä kannata pilata liian monella tempulla. Pieni nokare voita, ripaus suolaa ja savun tuoksu riittävät pitkälle.

Puhdista noin 500 g metsäsieniä, esimerkiksi kantarelleja, suppilovahveroita, tatteja tai mustatorvisieniä. Paloittele suurimmat, mutta jätä pienet kokonaisiksi. Ryöppää aina sellaiset sienet, jotka sitä vaativat.

Laita sienet matalaan foliovuokaan tai valurautapannulle. Lisää 2–3 rkl voita, yksi hienonnettu sipuli, hieman suolaa ja mustapippuria. Halutessasi mukaan sopii pieni loraus kermaa sekä muutama oksa timjamia.

Nosta sienet savustimeen miedolle lämmölle noin 15–25 minuutiksi. Savuksi sopii erityisen hyvin leppä. Sekoita kerran savustuksen aikana. Tarkoitus ei ole savustaa sieniä mustiksi korpuiksi, vaan antaa niille vieno savun maku.

Lopuksi pinnalle silputtua persiljaa tai ruohosipulia ja pieni nokare voita.

Savusienet sopivat sellaisenaan saaristolaisleivälle, uusien perunoiden seuraksi, pihvin kylkeen tai vaikka munakkaan sisään.

Herrankukkaron neuvo:
Savun kanssa on vähän sama kuin isännän puheiden kanssa – sopivasti annosteltuna se parantaa tunnelmaa, mutta liikaa saatuaan vieraat alkavat katsella ovea.