Tilaa Perjantairesepti

Tilaa perjantaireseptit suoraan sähköpostiisi.
* Pakollinen tieto

Rosamunda sohvaperuna - Pannukahvi

ROSAMUNDA SOHVAPERUNA

Ikäkaranteenin vuoksi majoittauduin sohvan pohjalle. Reippailun ulkoistin vaimolle. ”Hae nyt edes kellarista itsellesi tyrnimehupullo, että saat edes jotain liikuntaa,” tomeroi vaimo. Ei olisi kannattanut nousta sohvalta.

Sukat meni myttyyn ja horjahdin. Tein kunnon naisten kesäjuhlaliikesarjan, liu’uin arvioni mukaan 10 metriä kylkimyyryssä ja romahdin portaiden alatasanteelle. Töin tuskin poikani sai nostetuksi minut ylös ja suoraan sohvalle. Turha reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Alkoi armoton särky koko kehossa.

Kylkiruodot murtuivat keuhkojen alta, iskias iski, nikama otti itseensä ja sisätilojen lihakset (lihaksia minullakin on – piilolihaksia) olivat saaneet kovan iskun. Hengitys ei tahtonut kulkea. Koko keho alkoi kukkia sinipunaisilla mustelmilla. Kaiken lisäksi vielä häntäluu oli murtunut.

Elämäni sohvan pohjalla jatkuu nyt entisellään. Sinipunaisena kuin Rosamunda peruna. Mutta olen onnellinen mies. Olen onnellinen siitä, että nyt sain yhdistettyä karanteenit ja kaatumisen ongelmat samaan syssyyn.

PS: Seuraavana päivänä iski varpaisiin KIHTI. Sekin onni vielä. Kaikki samassa korissa. Turhapuron appea, ministeri Tuuraa lainaten: ”Voi tätä onnen päivää”




PANNUKAHVI

Pannukahvi on yksi nauttijoiden mielipiteitä jakavia herkkuja. Siihen liittyvät perinteet, nostalgia ja lähihistorian makutottumukset.

Monelle siihen liittyvät myös positiiviset tuntemukset ympäristön lisäarvoista. Meillä Herrankukkarossa tarjoamme hyvin usein kokousten lomassa rantanuotiolla nokipannukahvit. Eikös vaan heti herahda vesi kielelle. Se sisältää aitoutta ja tunnelmaa. Ja helppoakin se on kuin heinänteko.

Kun lapsuudessani isäni kanssa lähdimme put-put paatilla Lyökin Kuddholman lahdesta Selkämerelle, kohti Lyökin Pookia, oli mukanamme heittouistimet ja siimat sekä laatikko niille. Mukana oli myös kuparipannu ja pieni pussillinen kahvia. Karkeajauhatusta. Kalastuksen lomassa Siliö-saaren (nimi johtuu siitä, että meren aallot ovat muovanneet kivet kananmunan pyöreiksi) teimme kivien väliin nuotion ja kaffepannu siihen. Vesi otettiin merestä. Luit aivan oikein. 1950-luvulla vielä Selkämeren vesi oli juomapuhdasta. Merkityksellistä oli myös vedessä oleva suola. Murtovedessä noin 0.3 %. Suolaa käytettiin maaseudulla aikanaan yleisesti kahvin keitossa. Erityisesti Lapissa.

Kun vesi kiehui, se sai kiehua pari kolme minuuttia. Sen jälkeen pannu nostettiin sivuun ja annettiin jäähtyä noin minuutin verran. Veden lämpötila laski noin 93-95 asteeseen, joka on optimaalinen lämpötila kahvin liukenemiseen. Pannujauhatuskahvia kaadettiin veden pinnalle noin7 gr (kukkura ruokalusikallinen) per kahvikupillinen vettä (n. 1 dl)

Odotettiin vielä pari minuuttia, että kahvi alkoi laskeutua. Isäni lirautti fingerporillisen kylmää vettä vielä kyytipojaksi kahville. Joskus hän hämmensi lusikalla pari kolme kierrosta pinnalta niin, että kahvi sai vauhtia laskeutumiseen. Odotetaan vielä 3-4 minuuttia. Kaadetaan varovasti pannun nokassa oleva kahvitulppa pois. Ja sitten onkin nautinnon aika.

Toimin aikanaan yrittäjänä kahvitouhuissa ja tutustuin kyseiseen nautintoaineeseen hyvin perusteellisesti. Paneutumatta tarkemmin kemiallisiin yksityiskohtiin, voin todeta, että rauhallisesti keitetty nokipannukahvi tai myös kotiliedellä keitetty pannujauhatuskahvi antaa hyvän ja onnellisuuteen kallellaan olevan maun sekä aikaansaa höveliään mielen. Suosittelen.

Kommentit