| OPETTAJA ON AINA OIKEASSA |
|
Tapahtui silloin, kun koululaisretket olivat joka keväistä lasten riemuilua. Turku on ollut historiansa ja Suomen saariston porttina aina suosittu kohde. Takavuosina kun yhteiskunta oli nykyistä rikkaampi ja lasten näkemyksiä oli varaa laajentaa omien kokemusten kautta, sain minäkin silloisena kansakuolunopettajana palvella tulevaa sukupolvea. Hauskoja ja positiivisia muistoja. Palautui mieleen oman opettaja-aikani kokemukset 1966 toukokuulta, kun rahtasin Kuoreveden kunnan Suinulan kansakoulun yläkoulun oppilaita pakettiautollani kotikulmieni pääkaupunkiin. Turkuun. Tulipahan itsekin vierailtua Turun Linnassa ja Tuomiokirkossa. Elämäni ensimmäistä kertaa. Kun sitten 1986 ryhdyin höyrylaivamme kapteeniksi, näitä koululaisristeilyjä oli mukava järjestää. Lapsilta tuli poikkeuksetta positiivisia palautteita. Mutta entä opettajilta. Sama juttu. Paitsi: Erään nimeltä mainitsemattoman merenrantapitäjän koulun opettaja kieltäytyi maksamasta risteilyä Turusta Naantaliin. Perusteluna hänellä oli se, etteivät he nähneet maisemia kunnolla. No miksikä ei? No kun oli niin paljon sumua. Emmehän me mitään luonnonvoimille voi. Voimattomia me olemme sumun ilmestymiseen. Älkää selittäkö Kapteeni. Jos olisitte hiukankin ammattitaitoinen, olisitte valinnut sumuttoman reitin. Niinpä niin. Opettajat ovat aina oikeassa. Ainakin kansakoulunopettajat. |
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti