|
50-,
60- ja vielä 70-luvullakin Suomen maaseudulla kotimainen Valmet-traktori oli kova sana. Ehdottomasti yleisin ja
sympaattisin oli niin kutsuttu PIKKUVALMET. Ei kovin suuri kooltaan eikä
voimiltaan, mutta ketterä moni- ja minitoimikone. Hevosen seuraaja. Minullakin
oli sellainen 40 vuotta sitten, kun hankin vanhan kalastajatilan Iniön
Ytterstöstä. Hevosen seuraaja tuli irtaimiston mukana. Naapurillakin oli
samanlainen. Mutta naapurin Valmet ei toiminut,
siinä oli paljon rikkinaisiä osia. Meidän Pikkuvalmetimme oli kunnossa ja toimi hienosti.
Kun alkuasukas John Niemi vaimoineen muutti tilaltamme Paraisille ja tila
siirtyi perheellemme, Valmet jäi välillä
yksikseen. Mutta niin vain kävi, että osat vaihtuivat:
kelirikon aikaan naapurimme Erikssonin traktori alkoikin yhtäkkiä toimia.
Meidän Valmetimme puolestaan lopetti
toimintansa. Ihmeellinen yhteensattuma! Kaiken lisäksi erään kerran paikalle tulessamme
rantavajamme puuliiteri oli tyhjentynyt. Oven vierestä lähtivät traktorin
jäljet, jotka osuivat – kuinkas sattuikaan – naapurimme
Erikssonin puuvajan oven eteen. Jäljet olivat Pikkuvalmetin.
Ei kylläkään meidän, koska sehän ei toiminut.
Ystävälläni SAARNIN
PUTTELLAKIN oli Pikkuvalmet Pakinaisten saaripaikassaan. Itse asiassa
hänellä oli niitä useampia, sillä niiden kokoaminen oli hänen harrastuksensa.
Tallin ylisillä Pikkuvalmetien joukko muodosti uskomattoman sympaattisen
näkymän. Putte rakasti niitä. Naapureilla ei ollut sellaisia, joten ne
pysyivät kunnossa. Putte ajeli usein näillä vehkeillä ilokseen. Kerran olimme saarella PAKIN kanssa viikonloppua viettämässä.
Putte lähti Pikkuvalmetillaan pienelle piipahdukselle saaren keskiosiin. Pikku
lenkille, niin kuin hän asian ilmaisi. Hetken kuluttua hän palasi kävellen
takaisin. ”Mitä nyt tapahtui? Missä traktori on?”
kysyimme ihmeissämme. Putte katsoi meitä totisena ja lausui värisevällä
äänellään: ”Ette ikinä usko, mutta se jäi
matkalla ketunrautoihin!” Ja sitten me
naurettiin vedet silmissä. Putte, Paki ja minä. Se Pikkuvalmet oli todella
pieni.
|
|
|
|
Tilaa
viimeistään 5.5. maanantaina kirjoittamani
ONNELLISEN MIEHEN KEITTOKIRJA - ILMAN KEITTOJA, saat sen alle puoleen
hintaan. Lähetyskuluineenkin vain yhteensä 15:- Tarjous on voimassa vain
nyt ja se koskee myös tamperelaisia. Klikkaa www.oskarionnellinen.fi |
|
|
|
|
Saimme viettää pääsiäisen kalaruokien ihannemaassa,
Portugalissa. Asuimme Algarven Monchiquen vuoristossa , jossa tarjotaan
maankuulua kanaruokaa: PIRI-PIRI KANAA. Piri-piri sana tarkoittaa swahilin
kielellä pippuria. Väkeviä paprikoita kutsutaan chilipippureiksi.
Piri-Piri kana on hyvää ja reippaan makuista. Useamman samanlaisen
makunautinnon jälkeen pälkähti mieleen, että miksei tätä ruokaa voisi valmistaa
myös kalasta. Siispä tuumasta toimeen.
½ kg puhdasta kalafileetä
1 sitruunan mehu ja kuoret raastettuna
1 rkl soijakastiketta
1-2 tl piri-piri-kastiketta tai -pulveria
Paloittele kala ja laita kulhoon, jonne sekoitat mukaan
sitruunan kuoriraasteen ja mehun, soijakastikkeen ja piri-piri-mausteen. Anna maustua
tunti, kaksi tai vaikka yön yli. Liota vedessä hyvin puisia grillivartaita ja
pujota kalanpalat tiiviisti toistensa viereen vartaaseen. Laita vartaat uuniin
kuumien grillivastusten alle 10 minuutiksi. Ota pois, sivele
marinointimausteella ja laita takaisin toisin päin uuniin 10 minuutiksi. Voit
toki grillata ne myös ulkogrillillä (tässä hyvä uusi suviruoka grillijuhliin).
Mikään ei estä myöskään paistamasta marinoituja kalan paloja kuumalla
paistinpannulla rapeaksi. Makusi mukaan seuraavalla kerralla voi vähentää
tai lisätä piri-piri-maustetta. Lisukkeina grillissä esimerkiksi grillattuja
sieniä, tomaatteja. Ja salaattia. Jos näet vaivaa, osta kaskinauriita,
kuori ja paloittele. Keitä puolikypsiksi, ja paahda sitten makeaksi.
|
|
|
PIRI-PIRI MAUSTE (ei ole vaikeaa tehdä)
½ dl pieneksi silputtuja pieniä punaisia chilejä
4 kpl valkosipulin kynttä pieniksi murskattuna
1 rkl merisuolaa
1-2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl ruoka- rypsi- tai oliiviöljyä
Laita ainekset kulhoon, sulje kansi ja ravistele kunnolla.
Jätä jääkaappiin muutamaksi vuorokaudeksi, mieluiten viikoksikin. Säilyy
jääkaapissa suljetussa astiassa jopa kuukauden ja ylikin. Voi käyttää kaikissa
liha- ja kalaruoissa. Valkosipulikauhuiset voivat jättää sen pois, mutta jäävät sitten vähän vähemmälle. |
|
Resepti tulostettavassa muodossa. |
|
|
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet:
oskari@herrankukkaro.fiLisätietoa:
www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti