perjantai 1. huhtikuuta 2016



OPETTAJA ON AINA OIKEASSA


Tapahtui silloin, kun koululaisretket olivat joka keväistä lasten riemuilua. Turku on ollut historiansa ja Suomen saariston porttina aina suosittu kohde. Takavuosina kun yhteiskunta oli nykyistä rikkaampi ja lasten näkemyksiä oli varaa laajentaa omien kokemusten kautta, sain minäkin silloisena kansakuolunopettajana palvella tulevaa sukupolvea. Hauskoja ja positiivisia muistoja.

Palautui mieleen oman opettaja-aikani kokemukset 1966 toukokuulta, kun rahtasin Kuoreveden kunnan Suinulan kansakoulun yläkoulun oppilaita pakettiautollani kotikulmieni pääkaupunkiin. Turkuun. Tulipahan itsekin vierailtua Turun Linnassa ja Tuomiokirkossa. Elämäni ensimmäistä kertaa. Kun sitten 1986 ryhdyin höyrylaivamme kapteeniksi, näitä koululaisristeilyjä oli mukava järjestää. Lapsilta tuli poikkeuksetta positiivisia palautteita. Mutta entä opettajilta. Sama juttu. Paitsi:
Erään nimeltä mainitsemattoman merenrantapitäjän koulun opettaja kieltäytyi maksamasta risteilyä Turusta Naantaliin. Perusteluna hänellä oli se, etteivät he nähneet maisemia kunnolla.

No miksikä ei?


No kun oli niin paljon sumua.

Emmehän me mitään luonnonvoimille voi. Voimattomia me olemme sumun ilmestymiseen.

Älkää selittäkö Kapteeni. Jos olisitte hiukankin ammattitaitoinen, olisitte valinnut sumuttoman reitin.

Niinpä niin. Opettajat ovat aina oikeassa. Ainakin kansakoulunopettajat.



Opettaja on oikeassa 1.4.16

Menovinkki Perjantaireseptiläisille:
Herrankukkaro järjestää ensimmäistä kertaa tilaisuuden pariskunnille, jotka voivat vahvistaa parisuhdettaan luonnollisesti, luonnon omalla eliksiirillä. Ohjelmassa on joko saaristolaisen noitarummun tekoa tai kalastusta ja "kaikki kalasta" kalanvalmistuskurssi.
Lue lisää

Pyttipannu 1.4.16
TOISENLAINEN PYTTIPANNU

Yhdelle toisinajattelijalle:

4 isoa keitettyä perunaa
Jääkaapin satoa: lihaa, kalaa ja/tai makkaraa, juuston siivuja.
Yksi suolakurkku.
Suolaa, mustapippuria, kardemummaa
Voita paistamiseen
1 dl kunnon kermaa

Kehtaan myöntää, että rakastan pyttipannuja. Ja sen kyllä huomaa. Tunnustan, että usein yksin ollessani kotona, teen itselleni pyttipannun. Ei tarvitse yleensä edes ruokakauppaan mennä. Ja mielikuvituksella on taas käyttöä ja jääkaappi tyhjenee ja siltä osin maailma pelastuu.

- Keitettyjä perunoita pitää olla valmiina. Jäähtyneenä. Pilko ne mukavan kokoisiksi palasiksi. Melko pieni koko on hyvä, sillä silloin maut imeytyvät tehokkaasti.

- Voitele paistinpannu tai uunivuoka hyvin ja laita liedelle / uuniin 180 astetta.

- Sekoita isossa kulhossa perunanpalasten joukkoon muut tykötarpeet paloiteltuna. Mitä nyt jääkaapissa sattuu olemaan. Ripaus joukkoon hienoa suolaa ja vielä vähemmän murskattua mustapippuria.

Ja sitten : Yllätys yllätys. Vähän murskattua kardemummaa. Ihan oikeasti. Antaa eksoottisen tujauksen. Lopuksi kunnon kermaa. Sekoita satsi tasaiseksi massaksi ja laita pannulle/uuniin. Kun pinta alkaa ruskistua, se on valmis nautittavaksi. Paista lopuksi kananmuna päälle. Ja vielä vihreää päälle jos jääkaapista löytyy.

Minä yritän aina syödä kaiken, ettei jää vaimolle todistusaineistoa epäterveellisestä ruoasta. Mutta jos syö sitä vaan korkeintaan pari kertaa päivässä, niin eihän se niin vaarallista ole. Viime aikoina tuo nauttiminen on jäänyt vähiin, kun vaimo tuppaa olemaan niin paljon kotona. No sitten syödään kalaa. Eletään pitkään, kuten saaristolaiset.

Resepti tulostettavassa muodossa.


s (142 x 131)

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

1 kommentti: