Auto ja ikä kaikki - Keitetty kylmä kala majoneesilla

AUTO JA IKÄ KAIKKI

Olipa kerran aika, jolloin hankimme yrityksellemme vuoden 1935 mallisen, rakkaudella entisöidyn pienen kuorma-auton. Se ei ollut pelkkä ajoneuvo. Se oli peltinen aikakone, joka tuoksui bensalta, öljyltä ja menneiltä vuosikymmeniltä. Kun sen käynnisti, se ei hyrissyt – se ilmoitti koko kylälle, että nyt lähdetään.

Poikani Karioskari oli tuolloin alakouluikäinen. Hän katseli autoa silmät loistaen, kuin olisi nähnyt museoesineen, joka oli päättänyt karata vitriinistä. Ihailimme sitä yhdessä: minä konepeltiä taputellen ja hän ohjauspyörää kokeillen. Siinä, öljyisissä tunnelmissa, käytiin suuria keskusteluja.

“Karioskari”, sanoin kerran mietteliäänä, “millaisia autot mahtavat olla viidenkymmenen vuoden päästä?”
Poika mietti hetken.
“Ne varmaan lentävät.”
“Voi olla”, myönsin. “Tai ajavat itse. Ehkä niissä ei ole rattia ollenkaan.”
Ja sitten sanoin sen, mitä aikuiset joskus sanovat puolihuolimattomasti:
“Tuskinpa minä silloin enää olen elossakaan.”

Tuli hiljaisuus. Vanha kuorma-auto naksui jäähtyessään, kuin olisi sekin pysähtynyt kuuntelemaan.
Poika kääntyi minuun päin ja katsoi sellaisella vakavuudella, jota vain lapsi osaa käyttää oikealla hetkellä.

“No sitten sinä vain sinnittelet. Ja pidät silmät auki.”

Siinä se oli. Elämänviisaus kahdessa lauseessa.
Ei suuria puheita, ei draamaa. Vain käytännöllinen toimintasuunnitelma: sinnittele – ja pidä silmät auki.

Vuosien varrella olen huomannut, että sama pätee moneen asiaan. Vanha kuorma-auto ei aina käynnistynyt ensimmäisellä yrittämällä. Joskus ei toisellakaan. Mutta kun jaksoi sinnitellä, säätää rikastinta ja uskoa asiaan, se hörähti käyntiin. Ja kun piti silmät auki, huomasi maisemat, ihmiset ja hetket, jotka muuten olisivat menneet ohi.

Ehkä tulevaisuuden autot lentävät. Ehkä ne ajavat itse ja keskustelevat keskenään. Mutta yksi asia tuskin muuttuu: ihminen tarvitsee toivoa.

Ja joskus se toivo tulee alakouluikäisen pojan suusta vanhan kuorma-auton ratin takaa.

Siitä lähtien olen yrittänyt tehdä kuten käskettiin.

Sinnitellä.
Ja pitää silmät auki.

 

LUKIJAPOSTIA

Lasten suusta
Vaari kävi usein vierailulla poikansa perheessä. Pojanpoika houkutteli vaarin aina pihalle pelaamaan jalkapalloa. Vaari alkoi ihmetellä pojan intoa ja kysyikin. mikä tässä pelaamisessa niin viehättää. No isä sanoi, että kun vaari potkaisee tyhjää, meille ostetaan Mersu, tunnusti pojanpoika.
-Risto

KEITETTY KYLMÄ KALA MAJONEESILLA

Tämä ruoka on niitä entisajan pitoherkkuja, joita tarjottiin kesäisissä juhlapidoissa, rippikahveilla ja saariston sunnuntaipöydissä.Isoimmissa juhlissa lämpimien ruokien säilyvyys oli haasteellista, kun ei ollut nykyajan lämpölevyjä ja altaita. Niinpä monet normaalisti lämpimänä tarjottiin kylmänä. Samalla se helpotti emännän työtä, koska niitä voitiin tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Ne myös säilyivät kylmässä useita vuorokausia. Ei ollut varaa tuhlata arvokasta ruokaa pois heittämällä.
Tämä kala keitetään lempeässä liemessä, jäähdytetään omassa mausteliemessään ja nostetaan sitten juhlavasti vadille, majoneesin hunnuttamana.

Tarpeet
Kala:
1–2 kilon kokoinen pyöreä kala
(kuha, siika, hauki, ahven, suutari tai muu kookas villikala)

Keitinliemi:
2 litraa vettä
1/3 dl karkeaa suolaa
6 kokonaista valkopippuria
muutama tillinoksa varsineen

Lisäksi:
Majoneesikastiketta, oman maun mukaan maustettuna
(esim. sitruunalla, hienonnetulla tillillä tai pienellä sokerin hipulla)
Keitettyjä vihanneksia: kukkakaalia, porkkanaa, herneitä, parsaa
Koristeeksi kurkkua ja tomaattia

Valmistus entiseen tapaan
1. Kala perataan huolella, kidukset poistetaan ja sisälmykset otetaan pois. Kala huuhdellaan kylmällä vedellä ja pyyhitään puhtaaksi.
2. Asetetaan kala suureen kattilaan. Päälle kaadetaan kylmä vesi, johon on lisätty suola, valkopippurit ja tilli.
3. Kattila nostetaan liedelle. Annetaan veden kuumentua hiljalleen kiehuvaksi.
Kala ei saa rajusti poreilla, vaan kypsyä rauhallisesti, jotta liha pysyy koossa ja mehukkaana.
4. Kun kala on kypsä (liha irtoaa selkäruodosta helposti), kattila vedetään syrjään.
Kala saa jäähtyä omassa liemessään, sillä siinä piilee mehevyyden salaisuus.
5. Jäähtynyt kala nostetaan varovasti vadille. Nahka voidaan haluttaessa poistaa.
6. Kala peitetään majoneesikastikkeella tasaiseksi kerrokseksi.
7. Päälle ladotaan kurkkuviipaleita ja tomaattisiivuja.
Vadin ympärille asetellaan keitetyt ja jäähdytetyt kasvikset kauniisiin ryhmiin – niin kuin ennen vanhaan, kun pöydän tuli olla silmällekin ilo.
8. Loput kastikkeesta tarjotaan erillisessä kastikeastiassa.

Tarjoilu
Tätä kylmää kalaruokaa nautitaan uusien perunoiden, saaristolaisleivän tai vaalean juhlapullan kanssa. Se sopii erityisesti kesäisiin juhliin, noutopöytään tai arvokkaaseen kahvipöytään.
Hiljainen tillin tuoksu, meren suola ja majoneesin lempeä pyöreys tekevät tästä ruuasta nautittavan juhla-aterian.