Legendat jo eläessään - Aurajuustosilakat

LEGENDAT JO ELÄESSÄÄN

Telkkarista tuli olympialaisia ja hauska suomifilmi. Pekka Puupää voitti tällä kertaa urheilukisat. Elokuvassa mukana oli entinen Seinähullujen orkesterin solisti 60-luvulta, Tapio Rautavaara.

Keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan maailmanmestari. Ja suomalaisten suuri viihteentekijä vuosikymmenten ajalta. Sain kunnian tutustua häneen Tapion elämän ehtoopäivillä aivan kuten toiseen loistavaan solistiimme Olavi Virtaan.

Sitä minä vain jäin miettimään, oikein syvällisesti, että sanonta ”legenda jo eläessään” aika harvoin toteutuu. Niin monet merkittävät henkilöt, legendat, ovat legendoja vasta poistuessaan joukostamme.

Tällaisia me olemme. Me ihmiset. Tällaista ymmärtämättömyyttä meillä useimmilla on myös lähipiirissämme. Omassa perheessämmekin.

Muistan kuinka pikkupoikana katkaisin sukseni laskiessani mäkeä. Sellaista mäkeä, josta isäni oli kieltänyt laskemasta. Kun hän sitten torui minua ja kertoi, että nyt sitten en hiihdä enää sinä talvena. Kun ei ole suksia. Minä en ymmärtänyt häntä vaan protestoin voimakkaasti.

Vieläkin muistan kuin eilisen päivän tilanteen. Erityisesti isäni sanat: ”Kyllä sinä Pentti poika isääsi sitten ymmärrät, kun päälläni kasvaa metritolkulla koiranputkea”

Isäni oli minun legendani. Minua murehduttaa lähes joka päivä se, että osasinko kertoa tai edes näyttää sen hänelle.

Meillä on töissä menossa sukupolven vaihdos. Tämä tarina ei liity siihen. Koska olen saanut lapsiltani inhimillisen määrän arvostusta ja kiitosta. Legendaksi en olisi halunnutkaan. Rakkaus onkin sitten aivan eri asia. Sillä eletään.

AURAJUUSTOSILAKAT

Jo yli 30-vuotta sitten teimme Herrankukkarossa paikallisperinteitä noudattavia villikalaruokia. Joskus – ihan vain joskus, poikkesimme hieman kaupunkilaisten ohjeisiin. Nuoruuden ystäväni opiskeluajoiltani Raumalta 1960-luvulta, Harasen Jori, joka toimi aikanaan mm. Suomen Joutsenen kokkikoulun rehtorina, sekä Suomen kokkimaajoukkueen johtajana, vinkkasi minulle helpon, hauskan ja mukavan makuisen silakkaruoan. Kutsuimme sitä Oskarin silakoiksi. Nyt päivitin sitä hieman. Kokeilin ja olipahan ”viimäsen pääl” kuten raumlaine sen ilmaisisi. Naapurimme Agricolan sanoin: ”perinpohjin valmihixi saatettu tai coconans täytehen hiottu”

Valmistelu: Levitä noin 500–600 g silakkafileitä työlaudalle nahkapuoli alaspäin.
Maustaminen: Ripauta päälle hienoa merisuolaa ja valkopippuria (tai sitruunapippuria raikkauden vuoksi).
Täyttäminen: Laita jokaiselle fileelle nokare Aurajuustoa. Lisää sekaan se "kirpakka" aines: esimerkiksi pieneksi silputtu etikkakurkku, kapriksia tai sipaus väkevää sinappia. Myös tuore tilli kuuluu asiaan.
Rullaaminen: Rullaa fileet pyrstöstä pääpuoleen päin ja lado ne tiiviisti uunivuokaan.
Viimeistely: Kaada päälle 2 dl kuohukermaa (tai ruokakermaa). Voit murentaa loput juustot kerman joukkoon tai ripotella pinnalle.
Paistaminen: Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 25–30 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin ja kalat ovat kypsiä.

Tämä uuniruoka on parhaimmillaan perinteisen perunasoseen tai keitettyjen uuniperunoiden kanssa.