Jyrki Kangas in memoriam - Toisenlainen sitruunakalan resepti

JYRKI KANGAS IN MEMORIAM

Kirjoitan jälleen positiivisen tarinan. Taustana on kiitollisuus ystävyydestä.

Helmikuun lopulla, perjantain vastaisena yönä heräsin. En saanut unta. Huomasin, että ajatukseni pyörivät Jyrki Kankaan ympärillä. Pohdin mietteissäni vuosikymmenien aikaista ystävyyttämme. Kirjasin muistokirjoitusta Jyrkistä. Tapanani on ollut kirjoittaa näihin kirjeisiini muistokirjoituksia menehtyneistä ystävistäni. Viimeksi Lasse Mårtensonista ja Jukka Virtasesta. Olen ollut tiiviisti yhteydessä Jyrkiin ja siten olen ollut ajan tasalla hänen voinnistaan. Mutta hämmästyin ennakoivani tapahtumia tällä tavoin.

Kun aamulla heräsin ja luin postejani, ensimmäisenä oli Jyrkin vaimolta Paulalta saapunut lyhyt viesti: ”Veljesi lähti perustamaan festivaalia pilven taa.”

Olin yhteydessä orkesterini jäseneen, Purtsiin. Pohdimme sitä, mikä ero on sukulaisen ja ystävän poismenolla. Totesimme, että usein miten sen ratkaisee ystävyys.

Jyrki oli noin puoli vuotta nuorempi kuin minä. Emme olleet siis veljeksiä. Emme mitään sukua.  Saimme jatkuvasti tiedusteluja, mitä sukua olemme toisillemme. Jyrkillä oli tapana kertoa kysyjälle, että minä olin hänen isoisänsä. Ratkaisevasti vanhempi kun olin. Minä taas kiusoittelin, että Jyrki on minun isoisäni. Sukulaisuutta tärkeämpi oli 54 vuotta kestänyt ystävyytemme. Se alkoi vuonna 1966 jolloin asuin Raumalla ja Jyrki Porissa. Jyrki perusti Porin jazzin ja minä 7-seinähullua orkesterini. Meitä yhdisti koko elämämme kestävä puberteetti. Innostuimme hauskoista ja mukavista asioista. Veimme ne läpi harmaan kiven. Punaisena lankana oli rakkaus musiikkiin. Kuljimme maailmalla ja etsimme persoonallista, toisenlaista musiikkia. Kartoimme ryppyotsaisuutta. Halusimme tarjota ihmisille musiikin avulla hyvää mieltä ja oloa. EI pelkkää taidenautintoa. Mukaan tarttui esimerkiksi tosijazzin, Dixieland- ja swingmusiikin taitajia Moskovasta, Pietarista, Intian Jaipurista, New Orleansista, Siperiasta, Turkista. New Yorkista, Espanjasta ja Skånesta. Yhdistimme ja teimme vaihtureita Porin Jazzin sekä Höyrylaiva Ukkopekan, Herrankukkaron ja Vaakahuoneen kanssa.

Vaikkei Jyrki ollut isoisäni, hän oli oppi-isäni. Ihailin ja seurasin mestaria.  Nautin hänen pikkupoikamaisuudestaan ja peräänantamattomuudestaan. Kun joku sanoi, ettei näin voi tehdä, aiheutti se hänessä välittömästi päätöksen tehdä juuri se. Ei se aina onnistunut, mutta useasti kyllä. Humaanisuus oli myös Jyrkin kantava voima. Hän koulutti, kannusti ja opasti nuoria muusikoita. Voimiaan säästämättä. Vuosia sitten hän perusti Suomen Jazzakatemian, jossa toimi jazzmusiikin legendoja. Yhdessä järjestimme Herrankukkarossa jazzleirin nuorille aloitteleville jazzmuusikoille.  Se oli oppia mestarilta ja kisällille.

Kun maailman viimeinen tosijazzin legenda Ted Cursonista tuli Porin Jazzien lempiesiintyjä vuosikymmenten ajaksi, hän tutustutti meidät toisiinsa. Jyrki ideoi Herrankukkaroon ”Smoke and Swing” savusaunatapahtumat. Musta mies soitti smokissaan swinglegendoja savusaunan lauteilla oleville 126 saunojalle. Satojen vuosien vanhaan kontrabassojen Stradivariusta soitti Porin Kaupunginorkesterin emeritus basisti, Jyrki Kangas.

Paulalla ja Jyrkillä on kesämökki Luvialla. Musiikin lisäksi Jyrki rakasti merta. Kun suuri teollisuuslaitos ilmoitti perustavansa Poriin laitoksen, jonka jätteet ohjataan Itämereen, Jyrki käynnisti ”Puhtaan meren puolesta” yhdistyksen. Alkoi taistelu tuulimyllyjä vastaan. Vielä pari viikkoa ennen Jyrkin kuolemaa sain talvitukikohdastamme Sri Lankasta Jyrkiin puhelinyhteyden. Kuulin puhelimessa, että väsymys oli jo voimakasta. Mutta vielä hän jaksoi uskoa siihen, että Vesiylioikeuteen lähetetyt valitukset menevät läpi. Se oli yksi hänen viimeisistä toiveistaan. Toivottavasti yhdistyksen muut jäsenet jaksavat jatkaa Jyrkin aloittamaa, hänelle ja meille kaikille merta rakastaville tärkeää työtä.

Musiikin saralla Mr. Jazz saavutti jo legendaarisen aseman. Eikä ainoastaan Suomessa. Hän oli hyvin verkostoituneena mm kansainvälisten jazzfestivaalien järjestäjien yhdistyksen pitkäaikainen vetäjä, vaikuttaja ja auktoriteetti. Nykyjohdolla on Porin Jazzilla haasteensa säilyttää Jyrkin luomaa elämäntyötä. Hänen ansiostaan Pori Jazzista tuli kansainvälisestikin yksin arvostetuimmista alan festivaaleista. Jyrki Kangas tarjosi elämäntyöllään uskomattoman määrän musiikkinautintoa sitä haluaville. Hän oli legenda jo eläessään. Hänen elämäntyönsä elää kauan.

Paula-vaimo tunsi miehensä. Hänen viestinsä minulle on uskottava. Hän ei lopettanut festivaalien järjestämistä. Hän vain siirtyi väljemmille nurmikoille Kirjurinluodolta.

Itse asiassa olisin ylpeä mies, jos olisin ollut Jyrkin isoisä. Tai Jyrki minun isoisäni. Mutta oli upeaa, että tunsimme molemmat olevamme toistemme ystäviä. Siitä olen kiitollinen Jyrkille ja elämälleni. Siksi olen onnellinen mies. Ja siksi tämän muistokirjoitukseni sanoma on positiivinen.  Tarina kahden Kankaan ystävyydestä.





TOISENLAINEN SITRUUNAKALAN RESEPTI

Herrankukkaron naapurimme Suomen Piispa Mikael Agricola oli myös kulinaristi ja opasti kansaa saariston herkkuihin. Keskiajalla ei ollut jääkaappeja, joten monet ruoat säilyivät pH-pitoisuutta laskemalla. Hapattamalla. Graavin suolakalan säilymisen lisäämiseksi käytettiin etikkaa ja fiineissä paikoissa tuontisitruunaa, joka säilyy pitkään sen ajan haasteellisen logistiikan edellyttämällä tavalla.

1 kpl n 500 gr kalan filee. Kuha, siika, hauki jne.
1 dl ruokaöljyä (rypsiöljy on hyvä)
1 rkl suolaa
1 sitruuna
3 rkl soijakastiketta
1 tl rouhittua mustapippuria
1 sipuli siivutettuna ohuiksi renkaiksi
1 rkl juoksevaa hunajaa
tilliä

Sirottele suola ja mustapippuri kalan pinnalle. Purista sitruuna ja lisää se soijakastikkeen ja hunajan kanssa ruokaöljyyn. Kaada kastike kalalle ja lisää pinnalle ohuet sipulirenkaat. Anna vetäytyä 30-60 minuuttia. Siivuta näin pikagraavattu kala ohuiksi siivuiksi ja nauti keitettyjen perunoiden ja voinokareen kera.

Kommentit