|
Olen vuosikymmenten aikana käynyt
vakoilemassa pienten risteilyvarustamojen toimintaa ympäri maailmaa.
Pohjoismaista poiketen ne ovat
jokiristeilyjä. Kun ei ole saaristoa. Niin ei ole saaristoristeilyjä. Mutta
monet jokiristeilyt ovat upeita. Mm Portugalissa Ouro-joen viiniristeily.
Pariisin Seine-risteilykin oli mallikas. Koska se jäi unohtumattomasti
mieleeni, kerron siitä:
Saapuessamme laivaan, pöydät oli
plasheerattu valmiiksi ja hovimestari opasti meidän paikalle. Huomasin, kuinka
hän ihan ohimennen vain kysäisi, että mistä kaukaa vieraat ovat. Kyllähän te
tiedätte, kuinka meikäläisten kansallis- ja omanarvontunto nousee, kun saamme
sanoa Finland. Huomasin, että hovi teki muistiinpanoja siirtyessään seuraavaan
pöytään. Kuulimme kyllä, mistä he olivat. Heja Sverige kaikui laivasalongissa
niin, ettei keltään jäänyt huomaamatta pöytäseurueen kotimaa.
Risteily alkoi ja ruoat tuotiin pöytiin.
Laivaorkesterina toimi viulisti ja hanuristi Duo. Ja hyvä olikin. He siirtyivät
pöydästä toiseen sanomatta mitään. Aloittivat soitannan. Yhden
musiikkiesityksen siitä maasta, josta hovimestari oli heitä informoinut. Hieno
ele. Ja asiakkaat tykkäsivät. Muutaman viinin jälkeen monella oli tippa
silmässä. Kaukana kotoa.
Seuraavaksi taiteilijat siirtyivät
naapuripöytämme ruotsalaisten viereen.
Ja niin alkoi railakkaasti ja ihan oikein soitettu ” Säkkijärven polkka” Missä lienee infokatkos ollutkaan. Naapurimme
menivät täysin hiljaiseksi. Vaan emme me. Aloitimme sellaisen tahdin lyönnin
jaloilla ja käsillä, ettei paremmasta väliä. Olisitte nähneet ruotsalaisten
ilmeet. Olisitte nähneet soittajien hämmentyneet ilmeet. Soitto loppui ja
taiteilijat siirtyivät vähin äänin
meidän viereemme. Viulisti kysyi hätääntyneenä, että soittivatko he äsken
väärän kappaleen? Kyllä. Se ei ollut ruotsalainen. ”Sanokaa äkkiä joku
ruotsalainen kappale, niin soitamme sen.” ”Jänis istui maassa torkkuen,
torkkuen….” Mutta eiväthän he sitä osanneet. Taiteilija sitten
hätääntyneenä kysyi, mistä kaukaa me olemme. Ettei toistuisi äskeinen
sekaannus. Kerroimme että Suomesta. Ja niin alkoi jälleen riemullinen
Säkkijärven polkka. Soittivatpa vielä pari värssyä ylimääräistäkin kun vauhtiin
pääsivät. Viimeisten värssyjen aikana koko salongin muidenkin pöytien asiakkaat
alkoivat rytmikkäästi taputtaa. Olivat oppineet kappaleen sen illan aikana.
Voin kertoa, että meno oli infernaalinen. Henkilökuntakin laski tarjottimensa
aja aloitti hurjan tahdituksen. Sen kun olisi saanut nauhalle.
Risteily meni mainiosti ja meillä oli niin
hauskaa kuin olla ja voi. Koko illan. Ruotsalaiset kyyläsi meitä koko ajan
meitä. Ei hymyn häivääkään. Pois lähtiessäni annoin muusikoille normaalin tippirahan
ja pelkästään sympatiasta vielä toisen samanlaisen perään ja huikkasin
ruotsalaisporukalle, että tämä on heidän puolestaan. En jäänyt katsomaan
taakseni, kun piti kiiruhtaa taksille.
|
| |
Lahjoita isälle tai itselle hauskoja lukuhetkiä uutuuskirjojeni parissa, vain 9,95 € hintaan.
|
|
| |
| |
Neljälle:
- 2 dl valkoviiniä
- 4 kalan fileetä a`150-200 gr
- 1 sitruunan mehu
- 3 rkl sinappia - mielellään Dijon
- 3 rkl kapriksia
- 1 tl suolaa
- 1/4 tl mustapippuria
- 1 dl voita
- silputtua tilliä
Laita uuni 220
asteeseen. Sulata voi kattilassa. Lisää kattilaan valkoviini, kaprikset, sinappi ja
sitruunamehu. Lisää vielä tillisilppu, suola ja pippuri ja sekoita. Laita kalat uunivuokaan nahka alaspäin ja
kaada kastike päälle. Anna olla uunissa 15-20 minuuttia riippuen kalan
paksuudesta.
Vinkki:
Kala voi jäädä paistamisen
jälkeen hitusen raa-aksi. Peitä vaikka aluminifoliolla se hetkeksi, koska
vetäytyessään se kypsyy vielä hetken. Liiallinen paistaminen helposti kuivaa
kalan. Silloin on sen mehevyys menetetty. Mikään kala ei ole liian kuiva
itsessään, jollei sitä valmistuksessa kuivata. Kukaan ei pidä kuivasta kalasta.
Jos haluat
varman päälle ”kuivatonta” kalaa, höyrystä se.
|
| |
| Resepti tulostettavassa muodossa |
| |
|
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti