MEIDÄN MANU TAIVAALLA
Jatkan vielä entisen kesänaapurimme Presidentti
Koiviston muisteloa. Hänestä riittää muistoja.
Manun harrastukset olivat parhaillaan todella
fyysisiä. Eikä riskinottokykykään ollut kansamme kaitsijalla kovin hääppöinen.
Sen todistaa seuraava tapahtuma vuosien takaa:
Olimme tulossa höyrylaiva s/s Ukkopekallamme
Naantalin Vanhankaupungin rantaan. Reittimme kulki Kultarannan graniittilinnan sivuitse. Olin juuri antanut telegrammilla eli konekäskyvälittimellä komentosillalta manuaalisen ohjeen konepäällikölle höyrykonehuoneeseen. Puoli vauhtia. Vihelsin messinkistä puheputkea pitkin vielä konepäällikölle. Hän huusi putkeen: ”Konehuone”. Hauska juttu sinänsä, kun se puheputki meni vain ja ainoastaan konehuoneeseen. Mutta sellainen on ollut tapana pian 200 vuotta ja on vieläkin. Vastasin ”Saavumme Naantaliin. Valmistaudutaan rantautumiseen. Kultaranta ohitusvuorossa.” Saman aikaisesti Ukkopekan nykyinen kapteeni - silloin noin 5 vuoden ikäinen poikani Karioskari Ukkopekka - ryntäsi viereeni ja huusi intoa täynnä. ”Isi isi, tul kattoma, mikä tual taivaal liitä! ”Näin vierellämme tutun Boston Whaler veneen, jonka tiesin Presidentin turvaveneeksi. Veneestä nousi yläilmoihin köysi. Katseeni lipui köyttä pitkin ylös kymmeniä metrejä, kunnes se tapahtui: Näin Suomen Tasavallan Herra Presidentin. Riippuliitimellä. Taivaan sinessä. Käänsin telegrammia stop asentoon ja ääni väristen kuulutin matkustamoon: ”Arvoisat matkustajat! Jos haluatte nähdä jotain ainutlaatuista, tulkaa nopeasti aurinkokannelle.” Ja tulivathan ne. Kun Kapteeni käski. Pyysin kääntämään päät ylös ja tuijottamaan taivaalle ja jatkoin: ”Yläpuolellamme liitelee Suomen Tasavallan Presidentti, Mauno Koivisto.” Ulkomaalaiset olivat aivan ihmeissään. Uskoivat kyllä näkemäänsä muttei kertomaani persoonaa ja hänen asemaansa. Uskokaa tai älkää: Taas iso käsi heilahti. Se todisti paljon. Aika velikultakin tämä meidän Manu. Kiitos siitäkin. |
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti