AVAINASIAKAS
Pidän Herrankukkaron koulutuskeskuksessa myös tarinatuokiota yritysten ja kolmannen sektorin asiakaspalvelussa toimiville. Raotan hieman tilaisuuksien punaista lankaa ja kerron yhden niistä tarinoista: Suomen autonomian aikaan Venäjän tsaari oli lomamatkallaan poikennut pieneen karjalaiseen kylään. Keskellä kylää hän huomasi kaupan edessä pitkän jonon. Siellä myytiin voita. Niinpä tsaari halusi laskeutua kansan pariin ja siirtyi kiltisti jonon päähän. Kun hänen vuoronsa tuli, kauppias ilmoitti, että voi on loppu. Tsaari lähti pois, kuten muutkin hänen perässään jonottaneet. Kauppaan jäi vaan vanha Mari-mummu tuolille istumaan. Kauppias kysyi, että mitähän se Mari haluaisi ostaa? ”Voitaha mieki olisin halunnu ostaa, mut ko sie oot jo kaike voin myynny parempii suihi:” sanoi Mari. Kauppias otti voipaketin tiskin alta ja antoi sen Marille.”Kui sie miul köyhäl vanhal ihmisel voit myyä, ko sie et edes tsaaril sitä myynt,” päivitteli Mari. ”Sie Mari käyt kaupassani joka päivä ja tsaari vain kerran eläissään. Minun tehtäväni on kylän kauppiaana pitää huolta avainasiakkaistani. Tsaari hakekoon leipänsä päälle voita muualta”, totesi kauppias. |
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti