PAPPI JA HARALD HIRMUINEN
|
Naapurikunnan Seurakuntaväkeä kävi kokoustamassa Herrankukkarossa.
Tapasin pitäjän Papin. Mukava kirkonmies. Juttelimme eläköitymisestä. Hän oli
68 vuotiaana lukenut lehdestä 70-vuotishaastatteluni ja naureskeli
perustelujani töissäjatkamisessani. Kerroin, että suosikkini
sarjakuvahahmoissa on HARALD HIRMUINEN. Niin maanläheistä viisautta kuin olla vaan voi. Aina positiivinen
näkökulma vaikeisiinkin asioihin.
Kerroin papille, miten
Harald oli käynyt sotimassa, ja kun vanha ja krämppänen oli, ei jaksanut juosta
kaikkia nuolia pakoon. Sodan jälkeen lääkäri sitten poisti nuolia Haraldin
kehosta. ”Kyllä sinun Harald pitäisi jo pikkuhiljaa jäädä
eläkkeelle. Antaisit sotimisen nuoremmille.” ”Ei
onnistu, ei onnistu”, parkaisi Harald Hirmuinen.
”Miksei muka? ” ”Kun tämä työnteko on niin mukavaa.”
Pappi pani vielä
paremmaksi. Hän kertoi kolleegastaan, joka oli ihmetellyt eläkeiän nostoa 65
vuoteen. ”Aivan pöhköä. Minulla alkoi vasta siinä iässä tuleman
naamaan finnejä.”
|
|
|
|
|
|
|
|
Mustikasta on moneksi. On mauste ja eliksiiri. Mutta myös
mustikkaa voi maustaa. Mielikuvitus saa hyvän kohteen. Anna mennä. Syytä
hymyyn.
1 litra mustikoita. Mielellään tuoreita, mutta pakasteetkin käy.
1/2 pulloa hyvää punaviiniä Esim. Malbec
3 rkl hunajaa
Liota hunaja huoneenlämpöiseen punaviiniin. Lisää mustikat ja anna
vetäytyä tunnin pari. Maista ja lisää hunajaa, jos hakuat makentaa vielä. On
mainio jälkiruoka sellaisenaan ja erinomaista vahvojen juustojen ja keksien
kera. Soveltuu myös iltapalaksi.
|
|
|
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kommentit
Lähetä kommentti