|
Kävimme Pakin ja muutaman muun kaverin kanssa
vuonna 1982 veneelläni Puolassa. Suomen Puolan
suurlähetystössä viisumeita hakiessamme meille kerrottiin, että siellä on
meneillään sota. Pelästyimme ensin. Meitä rauhoiteltiin sillä, että
kysymyksessä oli niin kutsuttu sotatila, jonka silloinen presidentti Jaruzelski on julistanut sisäpoliittisista syistä nousevan
Solidaarisuus-liikkeen tuhoamiseksi. Saimme
viisumit ja lähdimme Itämeren ylitykseen. Saavuimme upeaan Gdanskin
läheisyydessä sijaitsevaan GDYNIAN kesäkaupunkiin. Se on eräänlainen Puolan
Naantali. Rantautuessamme valtavaan vierasvenesatamaan, olimme ainoana
ulkomaalaisena veneenä paikalla. Sotatila oli pelottanut pois normaalisti
paikalla vierailleet sadat ja sadat veneet Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista.
Olihan outo olo. Keskellä ”sotaa”.
Kiinnittäytymisen jälkeen veneeseemme nousi tullin edustaja. Iso, saksaa puhuva mies. Ensi sanoikseen
hän totesi: ”Guten tag. Ich bin kein kommunist.” (Hyvää päivää. En ole
kommunisti.) ”Haben Sie Vodka?” (Onko teillä vodkaa?) ”Mehän vasta tulimme Suomesta, missä vaiheessa me
sitä olisimme ehtineet hankkia?” ihmettelimme hänelle. ”Suomesta
tietenkin. Finlandia-vodka on maailman parasta.” Annoimme vieraanvaraisuuden osoituksena
hänelle ”sattumalta” mukana olleen suomalaisen Finlandia-vodkapullon. Hän
ilahtui siitä suuresti ja kävi tapaamassa meitä päivittäin vierailumme aikana.
”Olette suojeluksessani paikallisilta hämärämiehiltä. Tuolla laiturin päässä
oleva vihreäpaitainen mies on nimeltään Aleksander. Hän on 100-prosenttisen luotettava
ja hankkii teille mitä haluatte. Hän puhuu myös englantia ja on turvallinen oppaanne.” Meistä
tuli Aleksanterin kanssa hyvät kaverit. Ensi töikseen hän haki meille
polttoöljyä 1200 litraa 20 litran kanisterilla rahdaten jostain kaukaa. Siihen
meni kokonainen yö ja paljon Trabantin bensaa. Sotatilan vuoksi ei löpöä ollut
julkisesti myynnissä.
Kävimme Aleksanderin opastuksella myös Gdanskin
vanhassa kaupungissa. Antikvariaatista ostin kaksi vanhaa hienoa miekkaa. Piilotin
ne alukseni sängyn patjan alle tutun tullin ehdotuksesta. Unohdin ne sinne.
Vuosien jälkeen Tallinnasta lähtiessämme (Neuvostoliiton aikaan) tulli löysi
ne. Olihan selittelemistä. Eivät sentään epäilleet minun yrittäneet
vallankumousta heidän maassaan.
Toisessa antikvariaatissa oli aivan upea meritaulu.
Rahani olivat hiipuneet miekkoihin ja sekös harmitti. Aleksander sanoi
lainaavansa minulle: ”Minulla on dollaritili
ja annan sen numeron sinulle. Voit maksaa sitten kun olet jälleen Suomessa.” ”Ei voi olla totta! Miten sinä voit luottaa
täysin vieraaseen ihmiseen tällä tavalla?” ihmettelin.
”Katsokaas mister Oscar. Jos sinä et maksa lainaa takaisin, sinä et
rikastu, enkä minä köyhdy!”
Kun pääsin Suomeen, menin ensi töikseni suoraan
pankkiin ja maksoin kunnon korkojen kera lainani takaisin. Vuosien jälkeen sain
Aleksanderilta postikortin USA:sta. ”Lainan takaisinmaksu on saapunut
tililleni. Kiitos luottamuksesta! Terveisin
Aleksander.”
|
|
|
|
Kirjoitin aikanaan
tositarinan Lenne Brobergista, 60-luvun
menestysiskelmän Vanhan
holvikirkon (Mälarö Kyrka), esittäjästä. Se herätti valtaisan palauteryöpyn minulle. Jos haluat
lukea se uudelleen, se löytyy täältä.
Ja nyt tämän viikon tiistaina yllättäen sain
tietooni, että YLE Radion aamuhartaudessa tämä tarina oli vahvasti mukana. Jos
kiinnostaa, kuuntele. Samalla kuulet Lennen suomeksi laulaman version. Mieleenpainuva 8
minuuttinen Nostalgian ystäville..
|
|
|
|
|
Tämä yksinkertainen ruokaohje on jälleen
näitä kierrätysjuttuja tai sitten ihka freessiä uutta. Miten vaan haluat.
3-4 banaania
3-4 kananmunaa
Vaniljaa
Kanelia
Hunajaa
Tähän käyvät vaikka mustuneet banaanit. Ne
eivät välttämättä ole vielä pahentuneet, koska banaanin kuori mustuu ennen kuin
sisältö. Pilalle menneen banaanin kyllä tunnistaa, kun sen avaa.
Pienennä banaanit ja sekoita kananmunat
joukkoon. Muusaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää makusi mukaan hunajaa,
kanelia ja vaniljasokeria ihan vähän. Tai vaniljajauhoa.
Paista lättypannulla normaaliin tapaan
voissa.
Lisukkeena voit käyttää marjoja, hedelmiä,
jäätelöä, kermavaahtoa ynnä muuta. Tenavatkin
tykkää, takaan sen!
|
|
|
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet:
oskari@herrankukkaro.fiLisätietoa:
www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti