torstai 17. huhtikuuta 2014


VANHA HOLVIKIRKKO


Me elämän ehtoopäiviä lähentelevät muistanemme hyvin EERO RAITTISEN esittämän kauniin iskusävelen, Vanhan Holvikirkon. Minä kuulun niihin, jotka saavat tästä taideteoksesta tunnekuohahduksen hetkeksi muistojen kultaamana. Minä olen sillä lailla etuoikeutettu, että sain tuntea ruotsalaisen LENNE BROBERGIN, joka lauloi tämän suuren menestysiskelmän alkuperäisversion Mälarö kyrka. Ensitapaamisemme oli vuonna 1963. Siitä on tätä kirjoittaessani lähes 51 (viisikymmentäyksi) vuotta. Esitys löytyy TÄÄLTÄ.

Tähän esitykseen liittyy myös vahva muistonjälki Rauman Opettajaseminaarini ajoilta. Opinahjon juhlasalissa oli oikeat isot kirkkourut, joilla oppilaat vuorotellen soittivat aamuhartausvirren. Iltaisin saimme käydä harjoittelemassa yksinämme tyhjässä salissa seuraavan aamun virttä. Minulla oli soittovuorossa Suvivirsi, jonka osasin ulkoa jo ennen Seminaariin menoa. Ja osaan vieläkin. Siksi minulla oli tilaisuus soittaa jotain muutakin. Olin opetellut tämän Holvikirkon opiskelukämppäni harmonilla. Voinette kuvitella, minkälaisen tuntemuksen koin tyhjän juhlasalin raikuessa ihan oikeilla uruilla Holvikirkon säveltä. Uskon, että siksi minusta tuli myös alun perin orkesterini urkuri. Soitin myös aikoinaan Jurmon saaren pienessä puukappelissa poljettavalla urkuharmonilla tämän suvivirren. Lapsenikin ihmettelivät, että isi osaa soittaa tällaistakin. Eivät tienneet, että se oli jäänne – ainoa sellainen – edellisestä elämästäni. Olipahan hyvä, että ehdin, ennen kuin apulaisoikeusmies ehtii kieltää senkin kappaleen esittämisen. Ehkä Holvikirkkokin saa vielä maailman maallistuessa kokea samanlaisen kohtalon.

Juhannuksena 1963 järjestettiin kotiseutuni merkittävän kulttuurikohteen VEHMASSALMEN TANSSIPAVILJONGIN avajaiset. Toimin ohjelmavastaavana toiminnanjohtajan pallilla ja olin hankkinut yhdeksi vetonaulaksi orkesterin oikein ulkomailta. Kitaraorkesterin, joka oli silloin kuumaa kamaa. Tuon orkesterin nimi oli THE ADVENTURES. Kun kiersimme Taivassalon kunnanvaltuuston puheenjohtajan TOPI MATTILAN kanssa kovaäänisautolla ympäri Lounais-Suomea, Topilla oli vaikeuksia lausua orkesterin nimi. Jaoimme vastuun. Topi sanoi The (suomeksi TÖ) ja minä Adventures (eidventsöös). Ihmiset keväisillä pelloillaan ja pihoillaan höristivät korviaan. Saimme totta vie aikaan uteliaisuutta. Ja sehän oli tarkoituskin. Odotimme 1300 ihmistä juhliimme. Tuli lähes kymmenkertainen määrä. Orkesterin solistina toimi silloin Lenne Broberg. Samana vuonna solistiksi nousi norjalainen JAN ROHDE. Hänen menestyskappaleensa oli Doin´ The Jenka, joka aikaansai suomalaisten itsetunnossa huikean ylöshyppäyksen. Suomalainen jenkka ja oikein ulkomaalainen laulaja. Kuuntele tästä.  Lenne Broberg perusti uuden orkesterin LENNE & THE LEE KINGS. Hän levytti 60-luvulla myös suosikkikappaleen Stop The Music.

Syksyllä 1990 olin Tukholmassa venemessuilla esittelemässä valmistamiamme Stormskärs båtarna (Myrskyluodon veneet). Kotiinlähdön aikaan minulle jäi ennen laivan lähtöä reilusti aikaa. Tilasin taksin ja pyysin sitä kiertelemään Tukholman rantoja. Nautin vanhojen, kauniisti kunnostettujen alusten katselusta. Ihailen tätä ruotsalaisten ylläpitämää kulttuuria. Pyysin taksia pysähtymään hetkeksi entisen höyrylaivan, vanhan Saimaan tukkihinaajan viereen. Laivan keulassa luki nimi: VÄINÖ. Se oli aikanaan omistuksessani, mutta myin sen tukholmalaisille sukeltajille. Se oli nimensä mukaisesti sympaattinen paatti ja uudelleentapaamisemme oli hyvin nostalginen. Väinö ja Oskari. Taksikuski katseli laivaa ja kysyi sitten, olenko Suomesta. ”Olen”, vastasin. Hän kertoi nuorena miehenä 60-luvulla usein vierailleensa Suomessa esiintymässä silloisen kitaraorkesterinsa kanssa. Hänellä oli niiltä ajoilta paljon mukavia muistoja. ”Mutta mitä niistä. Eihän nykyään kukaan enää niitä muista”, hän sitten totesi.

Olimme molemmat vähän aikaa hiljaa. Hän lähti ajamaan kohti satamaa. ”Kuulkaahan taksinkuljettaja. Me suomalaiset emme unohda Lenne Brobergiä ja hänen orkestereitaan. Te toitte meille suomalaisille raikkaan tuulahduksen musiikilliseen maailmaamme.” Kuljettajan oli pysäytettävä kulkuneuvonsa tunnekuohun vuoksi. ”Olin silloin ihailtu ja suosittu taiteilija, jota fanit piirittivät. Nyt olen vain taksikuski, jota kukaan ei enää muista. Onneksi minulla on kolmen kaverini kanssa vanhaa swingiä soittava kellariorkesteri omaksi iloksemme. Ei voi olla totta, että kyytiini tulee suomalainen mies, joka tunnistaa minut 50 vuoden jälkeen ja muistaa vielä nimenikin. Ei voi olla totta.”

Lähestyimme ruotsinlaivaa. Otin talteen hänen puhelinnumeronsa ja sovimme, että hän tulee kaveriorkesterinsa kanssa seuraavana kesänä suviravintolaamme Vaakahuoneelle Aurajokirantaan. Siellä soi vanha swing koko kesän, joka ilta. Olin intoa piukassa. Tiesin, että siitä tulisi menestys. Helmikuussa 1991 soitin saamaani numeroon sopiakseni yksityiskohdat sovitusta esiintymisestä. Puhelimeen vastasi iäkkään kuuloinen nainen. Esittelin itseni ja kysyin, saisinko puhua ystäväni Lenne Brobergin kanssa. ”Olen pahoillani. Se ei ole mahdollista. Hän on kuollut.”

Olin hyvin surullinen, mutta jotenkin halusin ymmärtää tapahtumat niin, että ehdin hänen elämänsä ehtoopäivillä ilahduttaa tätä sympaattista taiteilijaa, jota suomalaiset aikanaan suuresti ihailivat. Kuinka moni taiteilija putoaakaan menestyksen kukkulalta unohdettujen laaksoon. Tunnen heitä monia. Tämä tarina tuli tänään mieleeni, kun kuuntelin Radio Nostalgiasta kotimatkallani kappaletta Mälarö Kyrka eli Vanha holvikirkko, esittäjänä Lenne Broberg. Se on kaunis kappale, edelleen.







HÖYRYSTETTY KALA LYÖKIN MAMMAN MALLIIN




Ainesosat:

Kalaa
Suolaa
Vettä

Tulipa tässä päivänä muutamana mieleeni isoäitini Uudenkaupungin ulkosaaristosta, Lyökistä. Hän, joka osasi ja oivalsi yksinkertaisuuden ruoan laitossa. Pappa kalasti ja mamma teki kalaruokaa lähes päivittäin. Luin joskus lehtiartikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan saariston asukkaat, jotka syövät kalaa runsaasti, elävät pidempään kuin maalaiset, lihaa syövät serkkunsa. Laitoinpa kyseisen lehtileikkeen Herrankukkaronkin ruokapöydän viereiselle seinälle. Yksi yksinkertainen ja uskomattoman herkullinen kalaruoka valmistui näin:

Lämmitä uuni 220-asteiseksi. Lämmitä kuumaksi kasari, ruukku tai muu uuniastia, jossa on tiivis kansi. Lisää astian pohjalle sentin verran vettä. Odota, että vesi alkaa höyrytä. Lisää valmiiksi suolatut kalan palat (kannattaa leikata kala valmiiksi annospaloiksi). Hauki on kala. Ahven on kala. Kuha ja siika ovat kaloja. Turska on kala. Lohi on kala ja nyt ympäristöaktivistien pannasta päässyt kirjolohikin on kala. Ja hyvä kala onkin, puhdas ja hyväöljyinen.

Anna kypsyä höyryssä noin 10–12 minuuttia (paksut kalapalat vaativat hiukan kauemmin). Koeta välillä teräväkärkisellä veitsellä kalan sisältä sen kypsyyttä. Punaiset kalat voivat olla keskeltä vähän roseeta. Nautitaan esimerkiksi keitettyjen kuoriperunoiden tai vanhanajan lehtisalaatin kanssa.

Lyökin mamman tyttärenpojan vinkki: Laita uunivuokaan nesteeksi osa (tai kokonaan) valkoviiniä. Saat hienon maun kalaan. Alkoholihan poistuu höyryn mukana 76 asteessa. Ei ole siis vaaraa kalaruokakekkulista.

VANHANAJAN LEHTISALAATTI

Kulhollinen salaatinlehtiä
1 dl kuohukermaa
1 tl sinappia
1 tl sokeria
Ripaus suolaa
1 rkl etikkaa
2 kovaksi keitettyä kananmunaa

Huuhdo salaatinlehdet tarvittaessa, valuta ja revi. Vaahdota kermaa hiukan, mutta jätä se löysäksi. Sekoita joukkoon etikka, mausteet sekä kuoritut ja hienonnetut kananmunat. Kaada kastike salaatin päälle juuri ennen tarjoilua.

Resepti tulostettavassa muodossa.







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

1 kommentti: