Kunnon Pakkastalvi - Villikalamousse

KUNNON PAKKASTALVI – ELI KUINKA SISU KULKI VIINAN VOIMALLA

Elettiin 1960-luvun loppua, ja me olimme tietysti perinteisellä Lapin-kierroksellamme 7 Seinähullun Veljeksen kanssa. Sää ei meitä säästellyt: mittari näytti rapsakat 45 astetta pakkasta. Se oli sitä aikaa, kun talvet olivat talvia eikä pakkanen tullut yllätyksenä (toisin kuin nyt).

Meidän uskollinen Sisu-keikkabussimme päätti myös eläköityä kesken ajon. Sen ajan talviöljyt muuttuivat tuossa kelissä lähinnä tönkiksi margariiniksi, ja vaihdelaatikko jämähti lopullisesti kakkosvaihteelle. Siinä sitä sitten köröteltiin ja mietittiin, että jottai tarttis tehrä.

Operaatio ”Sulattele Sisu” alkoi. Kylässä oli kolme huoltoasemaa, mutta Lapin talvi oli tehnyt tepposet: kahdessa paikassa vesiputket olivat niin jäässä, ettei niistä tullut edes hönkäystäkään. Kolmannelta tärppäsi, ja saimme sen verran lämmintä vettä, että vaihdelaatikko heltyi ja suostui yhteistyöhön. Matka jatkui.

Seuraava haaste oli tuulilasi, joka oli muuttunut läpinäkymättömäksi jääveistokseksi. Omat hönkäykset eivät riittäneet sulattamaan edes pientä kurkistusaukkoa. Onneksi tanssipaikan talkkari oli kaukonäköinen mies ja myi meille pullon Vaakuna-viinaa. Eihän siinä auttanut muu kuin ottaa trasselitukko kouraan, kastaa se jaloon juomaan ja alkaa kuurata ikkunaa. Mutta se toimi! Viinalla sivelty lasi pysyi kirkkaana aina varttitunnin kerrallaan.

Voitte vain kuvitella sitä tunnelmaa bussin sisällä. Jos siihen aikaan olisi ollut alkomittareita, laite olisi luultavasti räjähtänyt jo pelkästä matkustamon sisäilmasta. Kuskikin olisi puhaltanut kolme promillea pelkän hengitysilman perusteella, vaikka olisi ollut absolutisti, niin kuin moni meistä olikin.

Nykyään, kun pakkaset taas paukkuvat, voi vain todeta tekniikan kehittyneen. Nykyaikaiset öljyt virtaavat ja Vaakunat voi kaataa suoraan parempiin suihin – ei tietenkään kuljettajalle.
Turvallista matkaa kaikille: pidetään alkot kaapissa ja ikkunat kirkkaana nykytekniikalla!

PS.
Muistin juuri, että samoihin aikoihin työkaverini Viihdeohjelmissa, Yrjö Halla-Aho (Kyllä! Jussin isä) oli räväkkä kaveri. Hänellä oli Lapissa niihin aikoihin kaivinkone, jonka vaihdelaatikko myös pakkasessa jäätyi. Toimeliaana miehenä hän laittoi nuotion vaihdelaatikon alle sulattaakseen sen. Sulasihan se. Ja samalla paloin koko kaivuri.

POSITIIVAREIDEN TENAVATARINOITA

Tyttärenpoikani ihmetelli takkatulta ja kysyi äidiltään. ”Äiti, mikä tuolla takassa oikein palaa?” Kun äiti ei tarpeeksi nopeasti ehtinyt vastaamaan, poika tiesi itse: ”Siellä taitaa palaa hermo!”

–Maija-Riitta 

VILLIKALAMOUSSE

Vanhanajan tapaan, saariston ja pirtin pöydästä.

Tämä mousse on lempeä, juhlava ja juuriltaan saariston savun, suolan ja maan makeuden liitto. Sopii kylmäksi alkupalaksi, leivän päälle tai juhlapöytään vadin päällätarjottuna.

Ainekset (6–8 hengelle):
250 g suomalaista villikalaa
(graavattua tai savustettua: siikaa, ahventa, kuhaa tai silakkaa)
200 g porkkanaa, kuorittuna ja keitettynä
2 kananmunaa
1½ dl kuohukermaa tai täysmaitoa
1 rkl perunajauhoja
1 pieni sipuli, hyvin hienoksi hakattuna
1 rkl voita
½ tl valkopippuria, hienoksi jauhettuna
¼ tl muskottipähkinää (perinteinen, muttei pakollinen)
½–1 tl suolaa (kalan suolaisuus huomioiden)
1 tl sokeria tai hunajaa (vanhan ajan pyöristys)
(haluttaessa) 1 tl sitruunamehua tai etikkaa

Valmistus, vanhaan tapaan:

Keitä porkkanat suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Valuta ja muussaa huolellisesti haarukalla sileäksi.
Nypi kalasta ruodot ja nahka. Hienonna tai muussaa kala tasaiseksi massaksi.
Kuullota sipuli voissa aivan hiljaisella tulella, kunnes se on läpikuultavaa ja lempeää – ei ruskeaksi.
Sekoita kala ja porkkanasose keskenään. Lisää sipuli, mausteet ja sokeri. Sekoita rauhallisesti.
Vatkaa munat kevyesti erillisessä astiassa. Lisää kerma tai maito, sekoita perunajauhot joukkoon ja yhdistä massa kalan ja porkkanan sekaan.
Voitele vuoka . Kaada massa vuokaan.
Kypsennä vesihauteessa 175 °C uunissa noin 45–60 minuuttia, kunnes mousse on hyytynyt mutta vielä mehukas.
Anna jäähtyä rauhassa. Nosta kylmään ja anna vetäytyä yön yli – kuten ennen vanhaan.

Tarjoa ruisleivän, saaristolaisleivän tai ohrarieskan kanssa
Koristele tillillä, suolakurkun viipaleilla ja/tai puolukalla

Vanhan keittiön huomautus: “Hyvä mousse ei ole kevyt kuin pilvi, vaan lempeä kuin kesäinen ilta.”
Perinteinen mousse on täyteläinen, hillitty ja rauhallinen – ei vaahdotettu, vaan kypsytetty.