Rajojen rikkomista - Kalaruoan jälkiruoka

  

RAJOJEN RIKKOMISTA

Minulla oli viime lauantaina kaksoisjuhlat. Täytin 80 vuotta ja 95 kiloa. Erityisen ylpeä olen tuosta painosta. Nuorempana pelkäsin tosissani, että rikon 100 kg rajan. Kun se sitten yllättäen kevyesti rikkoontui, kesti muutama vuosikymmen, ennen kuin sain sen uudelleen rikotuksi. Nyt en pelännyt sen rikkoontumista vaan haaveilin siitä. Näin se lähestymiskulma vaan ratkaisee.

Nyt kun olen asiantuntija laihdutuksessa voin antaa myös neuvon teille: jos laihdutatte, älkää lyökö koskaan vetoa sen onnistumisesta. Löin vetoa työkaverini kanssa, että se, joka laihtuu uudesta vuodesta vappuun mennessä enemmän, saa häviäjältä 100:- euroa per laihdutuskilojen ero.

Tammikuu meni iloisesti tipallisessa tammikuussa. Helmikuussa ei ollut vielä kiirettä. Mutta maaliskuussa alkoi mennä hermot. Ja siihenhän auttaa syöminen.

Tuli vappuaatto ja punnitus. Kaverini oli laihtunut 3 kiloa. Ja minä oli lihonut 7 kiloa. Maksoin kaverilleni tonnin.

POSITIIVAREIDEN TENAVATARINOITA

Aino saapui aamulla hoitopaikkaan ja sanoi: "Äiti on jo varmaan töissä." "Niin onkin", vastasi hoitotäti. "Onki! Mummilla on onki. Sellainen naru missä on kala päässä."

VIIKON MIETELAUSE

Erasmus Rotterdamilaisen Kultaisesta kirjasta 1500-luvulta 

Pidoissa on oltava iloisuutta muttei vallattomuutta. Älä koskaan istu pöytään pesemättä käsiäsi ja puhdistamatta ensin kynsiäsi kaikesta liasta, joka niihin on tarttunut, sillä muutoin sinua kutsutaan likasormeksi. Ennen kuin istuudut sinun tulee heittää vetesi yksinäisyydessä, tai tyhjentää vatsasi, jos on tarvetta. Jos vyösi sattuu olemaan liian kireällä, on viisasta avata solkea hiukan, sillä sitä olisi epähienoa tehdä pöydässä. Kun pyyhit käsiäsi, pyyhi mielestäsi samalla kaikki huolet, sillä on huonotapaista olla pidoissa surullinen ja levittää murhettaan muihin.

KALARUOAN JÄLKIRUOKA

Tupsahdin Herrankukkaron keittiöön. Naapurisaaren aito Aaslaluodon saaristolaisemäntä Ulla oli juuri nostanut uunista tekemäänsä pannukakkua. Maistoin ja totesin Ullalle: ”Mitä ihmettä olet tähän pannukakkuun laittanut?”

Hätääntyneenä Ulla selitti, että kun maito oli loppu, niin ”laitoin kermaa ja mukaan hieman vettä, ettei tulisi liian tuhtoa. Oliko se ihan kamalaa?”

”No ei todellakaan, vaan aivan mielettömän hyvää. Loistavaa. Parasta, mitä olen koskaan maistanut.” ”Huh! Kyllä helpotti”, totesi aito saaristolaisemäntä.

Siinä sitten ideoimme jatkossakin käytettävän pannukakussa maidon sijaan kermaa. Mutta kun kerma on tuplasti kalliimpaa kuin maito! Lisäämällä vettä, hinta kummasti tasaantuu. Ja näin taas tuli keksintö. Melkein vahingossa. Tuli maailman toiseksi paras pannukakun resepti. Mikäkö on se paras? Ei ole vielä löytynyt.

1/2 l maitoa
2,5 dl kermaa
2,5 dl vettä
5 dl vehnäjauhoja
5 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl suolaa
(n. 0,5 tl kardemummaa)
n. 50 g voita

Sekoita nesteet kulhossa ja lisää jauhot vispaten joukkoon. Anna seoksen turvota ainakin puolisen tuntia tai kauemmin. Vatkaa kananmunat joukkoon. Lisää muut kuivat aineet. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Pilko voi nokareiksi ja ripottele seoksen päälle. Paista n. 225 °C 20-30 min.