Pietari Suuri, Putin ja Nato - Paistetut silakat hiukan toisella lailla

 PiETARI SUURI, PUTIN JA NATO

Ex. historiankin opettajana olen kiinnostunut historiasta. Nimenomaan lähihistoriasta. Toimiessani matkailuyrittäjänä Turun Saaristossa ja erityisesti Rymättylässä, minulle on avautunut mielenkiintoinen näköala kansamme historiaan.

Viime aikaiset tapahtumat ovat tuoneet yllättävän yksityiskohdan Nato-tapahtumiimme. Kysyn, että toistaako historia itseään? Vastaan, että ehkä?

Kaikki alkoi siitä, kun sain luettavakseni jälleen lapsuuteni ainoan seikkailukirjan. Ruotsin kuninkaan vakoojana toimineen saaristosissi Tapani Löfvingin muistiinpanojen pohjalta tehdyn Kyösti Vilkunan kirjan. Se oli sodan aikana syntyneelle pojanvesselille melkoinen kokemus.

Kun luin kirjan taas uudelleen, tajusin ihmeellisen sattuman. Tämä historiamme yksi avainhenkilöistämme, saaristorosvo Löfving toimi ja eli toimipaikkamme ympäristössä. Hänen kätköluolansa sijaitsi korkealla kalliolla, josta hänellä on suora näkymä Herrankukkaron lahdelle Venäjän laivaston aluksiin. Kaarle XII oli käymässä suurta pohjan sotaa ja oli valloittamassa Venäjää. Ei ollut koskaan Ruotsi-Suomea, vaan Ruotsi. Suomennimen miehet hoitivat Ruotsin sotaretket tapansa mukaan. Olimme siis jo silloin sopiva puskuri Venäjää vastaa. V 1709 Kaarle XII kärsi tappion Ukrainan Pultavan taistelussa ja pakeni Moldoviaan. Ja siirtyi myöhemmin Turkkiin moneksi vuodeksi.

Kun Suomen sotamiehet taistelivat Ruotsin joukoissa, oli maamme helppo valloittaa. Kasakat ottivat niememme haltuunsa. Alkoi Iso-Viha ja Pietari Suuri alkoi valmistautua suureen haaveensa toteutuksen. Tukholman valloitukseen. Toimenpidettä varten Airiston rannoilla rakennettiin sotalaivakalustoa, joiden toimien seurantaan Tapani Löfving osallistui vakoojana. Vieläkin ovat mäkemme päällä jäljellä useita Museoviraston suojelemia Ryssänuuneja, joissa sotilaat leipoivat leipää ja käyttivät niitä myös saunoina.

V. 1721 solmittiin Uudenkaupungin rauha, jossa Ruotsi luovutti mm Viipurin ja osan Karjalan kannasta Venäjälle.

Miksikö tämä nyt palautui mieleeni Nato-osallistumisemme varmistuessa?

1. Putin on toistuvasti verrannut itseään Pietari Suureen ja hänen saavutuksiinsa. 
2. Kun Suomi ilmoitti pyyntönsä Natoon, tuli Ruotsalaisille kiire tulla luoksemme neuvottelemaan yhteisestä liittymisestä. 
3. Skenaario on se, ettei Ruotsia hyväksytä Natoon. Toistaako historia siten itseään? Me hoidamme sotimiset ruotsalaisten puolesta kuten 1700-luvun Putinin aikana.

Toivottavasti tämä ei toteudu, vaan Nato yhdistää naapurivaltioitamme edelleen. Peukut pystyy ruotsalaisten, ja myös meidän suomalaisten puolesta. Se olisi reilua myös meitä kohtaan.

PS. Suosittelen lukemaan erinomaisen lasten seikkailukirjaksi tarkoitetun, mutta historiallisen turvallisuuskirjallisuutemme yhden perusteoksista, Tapani Löfvingin Seikkailut. Löytyy Googlesta.

Pentti-Oskari Kangas

Emeritus historianopettaja

POSITIIVAREIDEN TENAVATARINOITA

Siskoni tyttö (3v.) oli mummolassa yökylässä. Nukkumaan mentäessä sammutettiin valot, mutta tyttö nousi pian ylös ja totesi: "Menen katsomaan kuutamoa". Hetken kuluttua hän palasi ja sanoi mummille ja vaarille: "Minä olen tällainen romanttinen!".

PÄIVÄN MIETELAUSE

Rukous vanhenemiselle - osa 5

Sulje huuleni, etten aina valittelisi vaivojani ja särkyjäni - ne lisääntyvät kaiken aikaa ja intoni kertoa niistä tulee suuremmaksi sitä mukaa kun vuodet vierivät.

PAISTEUT SILAKAT HIUKAN TOISELLA LAILLA 

Tulisipa meriimme totaalinen silakkakato. Että loppuisi kokonaan. EI kestäisi kauaa, kun kansa voivottelisi muistoissaan, kuinka hyvä kala oli silakka. Se on yhtä hyvä nytkin, kun 90% silakkasaaliista jää käyttämättä ihmisravinnoksi. Mitä käsittämätöntä tuhlausta. Kun kotisaarellani silakka oli yksi yleisimmistä ruokakaloista, opin jo imeväisikäisenä puhaltamaan ruodot pois suupielestä kuin orava kävyn siemeniä. Väitetään, ettei kukaan määräänsä enempää yhtä lajia ruokaa jaksa syödä. Höpö höpö! Miten sitten peruna, leipä ja monet muut arkiset ruoat?

Olen saanut tietouteeni eräältä tuttavaltani, että hänen isänsä – insinööri, joka mökkeili Åvensaaressa, eli Ahvensaaressa - kirjoitti ylös yli tuhat silakkareseptiä. Tottakin vielä. Uskomaton insinöörityön taidonnäyte.

Tässä yksi suosikkiresepteistä paistettujen silakoiden nauttimiseen:

½-1 kg silakkafileitä. Muutkin pienet kalanfileet käy, kuten ahven.
½ rkl suolaa
2 muna
korppujauhoja
2 rkl vehnä- tai ruisjauhoja
voita
2 rkl ruokaöljyä
sinappia, hunaja

Ota puhtaita silakkafileitä, pese ne ja kuivaa. Hiero vähäisellä hienolla merisuolalla ja anna viivähtää. Sivele reilusti vatkatulla munalla ja kierittele korppujauhon ja vehnäjauhon seoksessa (ruisjauhokin käy). Paista hissukseen voin ja ruokaöljyn seoksella. Öljy estää niin liian tummumisen. Siis hissuksen hissukseen paista kalat. Lado ne laakealle vuoalle ja kaada käristettyä voita (pannulla hieman ruskistaen). Jos haluat hieman makua vielä, lisää vatkattuihin kananamuniin hieman sinappia ja hunajaa. Lopuksi päälle silputtua tilliä. Keitetyt perunat kruunaavat tuotoksesi.