Lavantautia liikkeellä - Paahdettu juuressalaatti

LAVANTAUTIA LIIKKEELLÄ

Jo vuosien ajan yksi uskollisimmista kirjeenvaihtokavereistani on ollut Nihtilän Risto Riihimäen junanraiteen viereltä. Risto vierailee pitkin suvea ryhmien kanssa oppaana höyrylaiva s/s Ukkopekalla ja kirjoittelee minulle välillä mielenkiintoisia tarinoita. On sellainen verbaalihirmu. Sain häneltä jälleen kirjeen. En malta olla jakamatta sitä teille. Kas näin:

Minulla oli nuorena lavantauti. Tanssilavalle piti päästä pari kertaa viikossa. Ekan kerran lavakeikalle pääsin Savitaipaleella Säänjärven lavalle, aidan alta vähäpoikana. Koulussa kun oli annettu ymmärtää, että alle rippikouluikäisenä ei lavoille ole asiaa, tai tulee jälkiruokaa istumalla. Kiusaus oli suuri, kun lavalla esiintyivät Esa Pakarinen ja Reino Helismaa aivan elävinä.

Mieleen on jäänyt varsinkin Saukonkallion lava Iitissä. Sieltä tarttui kauan sitten mukaan yksi tyttö, joka muutti meille asumaan ja asuu vieläkin. Lavantauti tuntuu olevan tarttuvaa ja pitkäkestoista. Samalle lavalle tein aikaisemmin viiden tytön kanssa treffit ja kaikki viisi tulivat paikalle oman poikaystävänsä kanssa.

Olin sotaväessä Lappeenrannassa ja silloin lavoina olivat Tirilä ja Ratapaviljonki. Oppilaina meille jaettiin - tai määrättiin - tykistön tapaan kannukset saappaisiin. Kukaan ei vaan ollut muistanut sanoa, että kannukset otetaan tanssiin mentäessä taskuun. Lavalla kävin kumartamassa lavan kaunottarelle. Hän oli fiksu nainen ja huomasi jo kilinästä kukkoiluvälineeni ja neuvoi ottamaan kannukset pois. Hän kyllä kannuksensa ansaitsi minua neuvomalla.

Vielä yksi sotatarina sieltä jostakin asemasodan ajoilta: Metsässä eleltiin ja odoteltiin, että jotain alkaisi tapahtua. Innokas ratsuväen everstiluutnantti tuli tarkastamaan etulinjassa olevaa komppaniaa. Hän otti ankaraan puhutteluun komppanian päällikön reservin yliluutnantin ja alkoi miesten kuullen moittia huonosta varustautumisesta. Juoksuhaudatkin oli kaivettu niin mataliksi, ettei niissä mahtunut muka edes kääntymään ympäri. Puheeseen puuttui savolaispoika sotamies ja näin sanoiksi virkkoi: ”Herra evestluutnant, kyllä hauvois mahtuu kiäntymää, ku muistaa ottoo kannukset poes jaloist”.
Tarkastus päättyi siihen ja herra iso herra kilisteli menojaan.

 


















Positiivareiden Tenavatarinoita

ASIAT TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN
Istuin vessanpöntöllä kun huomasin että paperi oli loppunut. Poikani Henri katseli telkkaria ja huusin häntä tuomaan lisää paperia. Istuin pöntöllä ja odotin ja odotin, mutta mitään ei kuulunut. Huusin uudelleen ja poika vastasi: "Katson tämän ohjelman ensin loppuun!"
-Sirkka-äiti


 

















PAAHDETTU JUURESSALAATTI

Paahdettu juuressalaatti on yksinkertainen valmistaa ja tavan salaattia täyttävämpi. Aineksia voi varioida jääkaapin sisällön mukaan. Esimerkiksi:

Juureksina:
Kurpitsaa
Porkkanaa
Palsternakkaa
Lanttua
Punajuurta

Mausteseokseen:
Suolaa
Mustapippuria
Öljyä
Timajamia
Hunajaa

Ja sitten:
Vihersalaattia
Fetaa
Puolukoita

Kuori ja paloittele juurekset isoiksi kuutioiksi. Pyörittele juurekset öljy-hunaja-mausteseoksessa ja kaada uunivuokaan. Paahda uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Jäähdytä hetki. Juurekset saavat olla hieman lämpimiä tarjoiltaessa, jotta niiden maku on parhaimmillaan.
Revi tarjoilukulhon pohjalle vihersalaattia, asettele päälle juurekset sekä feta. Ripottele lopuksi puolukoita päälle ja nauti. 

 
  Resepti tulostettavassa muodossa

Kommentit