MANUN LUONNONMAAN YMPÄRIPURJEHDUS

Naantalin Purjehdusseura täyttää Suomen lailla tänä vuonna 100 vuotta. Yksi sen perinteistä on ollut vuosittainen Luonnonmaan ympäripurjehdus. Eräänlaisen ennätyksen teki aikanaan Luonnonmaan kesäasukas, Tasavallan Presidenttimme Mauno Koivisto. Innokkaana purjehtijana hän kiersi yhden miehen katamaran veneellään päivittäin Luonnonmaan. Matkaa kertyi hyvinkin 8 merimailia (vajaa 14 km) Ajoin siihen aikaan höyrylaiva s/s Ukkopekallani myös päivittäin Luonnonmaan ympäri Naantaliin. Molemmat olimme täsmällisiä ja kohtasimme siis päivittäin samassa paikassa, Lapilan kapeassa salmessa. Kohtaus oli yleensä lähes kylki kyljessä, joten tapaaminen oli lähes fyysistä. Ylpeänä kapteenin ominaisuudessa sain kuuluttaa matkustajille: ”Arvoisat matkustajat. Saavumme juuri Luonnonmaan ja Lapilan väliseen kapeaan salmeen. Kannattaa siirtyä aurinkokannelle, sillä vastaamme purjehtii pieni katamaraani vene. Sen kapteeni saattaa olla teille jotenkin tuttu. Ja meillä on ollut hyvä tapa tervehtiä häntä”. Ja niinhän kansa siirtyi, kun Kapteeni pyysi. Kohdatessamme kuulutin: ”Hyvää päivää herra Tasavallan Presidentti ”. Ja iso käsi heilahti. Kansa ei ollut uskoa silmiään. Ulkomaalaisille vieraillemme oli kova selittäminen, eivätkä kaikki vieläkään taida uskoa näkemäänsä ja kuulemaansa. Olin kyllä aikastas ylpeä tapahtumasta. Turvamiehiä ei näkynyt mailla halmeilla, saatikka sitten merellä. Lintukodossamme kun saamme elää. Kerran matkassamme oli laivalastillinen koululaisretkeilijöitä. Olin etukäteen prepannut heitä kohtaamisestamme. Lapset olivat aurinkokannella. Kun katamaran purjevene liukui viereemme, kajahti 150 lapsen kuulaana kuorona: ” Hyvää iltapäivää herra Tasavallan Presidentti:” Pitkään se kaikui vielä Luonnonmaan rantakallioilla. Ja taas - taas iso käsi heilahti. Kiitos meidän Manu. Olit meidän kaikkien Presidentti.

VANHANAIKAISESTI KEITETTY KALA Kerrotaan, että keskiajalla Ruotsin hovissa vallasväki söi kalasta kaiken muun paitsi kalan lihan. Kalan pään, pyrstön, vatsan alueen ja osan sisälmyksiä, erityisesti maksan ja sydämen. Varsinainen kalan liha annettiin armollisesti palvelusväelle. Tämä muistui mieleeni, kun tapailin isoäitini Lyökin mummun tapaa valmistaa kalaa. Vaikka kotoseutumme oli ulkosaaristoa, saaliskalat olivat perinteistä rannikon kalaa. Haukea, kuhaa, siikaa, lahnaa, kampelaa ja ahventa. Lohi uiskenteli Lyökin Pookin ulkopuolella, jonne Pappalla ei ollut tapana mennä kalastamaan. Myös isäni kalasti koukuilla, uistimella, verkoilla ja tietenkin pitkällä siimalla yllä mainittuja kaloja. Lapsuudessani harvoin paistettiin ylipäätään mitään ruokaa. Haudutettiin ja keitettiin. Niin myös kala. Tässä oivallinen keitetyn kalan resepti. Jokainen voi soveltaa kalaa makunsa mukaan. Kyllähän lohikin siihen sopii. Erinomaisesti. Annos neljälle: Puhtaaksi fileoitua kalan palasia vajaa kilo. Erittäin hyvin siihen sopii kalan pää, pyrstö ja vatsafliisu joka normaalisti heitetään pois ainakin lohessa - mikä harmi. Vettä runsas litra Merisuolaa 2-3% (litraan vettä 20-30 g) Kokonaisia mustapippureita kymmenkunta Nippu tilliä pieneksi pilkottuna Hieman etikkaa Keitä kala suolavedessä, johon laitetaan kokonaisia mustapippureita ja tillisilppu. Pienellä porinalla 20-25 minuuttia riippuen kalan palojen koosta. Kun kalat ovat kypsiä, nosta hieman valumaan ja sivele päälle ohuelti etikkaa ja anna muutama minuutti vetäytyä. Nautitaan keitinperunoiden kanssa. Jos haluat kastiketta, ota kattilasta hieman keitinlientä ja lisää siihen voita ja anna sulaa. Näin tehtiin ennen. Miksei sitten nyt? No - mikä ettei!

Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen