URHEILUHULLUUS
Kaikkihan me olemme jollain lailla hulluja. Autohulluja, hulluna naisiin, urheiluhulluja tai muuten vain hulluja. Kun orkesterini perustettiin vuonna 1966, päätimme painattaa itsellemme t-paidat, jotka olivat siihen aikaan kovaakin kovempi juttu. Pojat kyselivät minulta, mitä siihen painetaan. Siihen aikaan ei vielä teknologiaa kuvien painatukseen ollut yleisesti käytössä. Ehdotin, että painetaan jotakin toisenlaista. Jotain oikein hullua. Ja niin sitten tepastelimme estradeilla paidoissa, joissa luki ”Hullu-Oskarin hullut”. Se oli Pentti-Kankaan tangosekstetille aikamoinen irtiotto. Siitä nimi sitten jalostui pikkuhiljaa nykyiseen muotoonsa lähes puolen vuosisadan aikana: Seitsemän seinähullua veljestä. Nimemme aiheutti aikanaan närkästystäkin, vaikka yritimme kertoa, ettei urheiluhullukaan ole sopimaton infomuoto ihmisestä. Me, ja meidän mukana monet muutkin, kokivat orkesterin nimen positiivisena asiana. Itselleen nauraminen kun on vaikea taitolaji. Urheiluhulluudesta vielä: olimme kerran isäni kesämökillä Taivassalossa harjoittelemassa ennen Iniön keikkaa. Kesken harjoituksen pojat laittoivat pystyyn tikkakisat. Kaikki muut osallistuivat, paitsi Vaasan teatteriorkesterin nykyinen kapellimestari Tintti eli Martti Tiainen. Hänen perustelunsa oli perusteellisen uskottava ja hyväksyttävä: ”En taida riskeerata. Haiskahtaa urheilulle.” Minulla sentään on astetta vakavampi suhde urheiluhulluuteen. Minulla on kuntokortti. Sellainen, johon piirrän aina kruksin, kun haukottelen. Kuten aiemmin sanoin, meitä hulluja on monenlaisia. |
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti