PORTTIKIELTO

Olen saanut elää rikkaan elämän. Yksi rikkauksistani on ollut uskomaton ystäväpiiri. Ja uskokaa tai älkää, myös naapurit. Monella tapaa persoonalliset naapurit. Kotini naapurina Naantalin Vanhankaupungin rannassa on ollut 70-luvun alusta lähtien Tawastin Kilta niminen ravintola. Nyttemmin Uusi Kilta. Sen perustajayrittäjästä Mäkisen Penasta olen kertonut jo monta tarinaa ja kerron vastakin. Samoin hänen persoonallisesta isäpuolestaan, eli PAPPASTA. Vanha sillilaivan seilori. Harmaapartainen mies kuin suoraan elokuvista. Hän oli vahvasti ruotsinkielinen ja suomen kieli taipui hyvin persoonallisesti. Kaikkien rakastama portsaripappa, joka teki vakituisten juopahtavien paikallisten kanssa OP-sopimuksia. 50 markkaa per kesä portieripalveluista. Uskomaton idea aktivoida kävijöitä. Tyyliin: Mennään nyt Kiltaan, kun ovimaksukin on jo maksettu! Naantali on ravintoloiden kaupunki ja tarjontaa on jokaiselle sosiaaliluokalle ja jokaiselle kastille. Naantalin Seurahuone, oli kastimaailman toisella reunalla kuin Tawastin Kilta. Tai sanotaan, että se oli vähemmän fiini. Hyvä ruoka siellä oli, kun Pursiaisen rouva sitä piti. High sesonki oli aamuisin klo 9-10 Eräänä päivänä hieman laitapuolelle kallellaan oleva kaveri pyrki Kiltaan. Pappa seisoi tomerana portilla ja esti sisäänpääsyn. ”Kertokaa yksikin syys, miksi en pääse sisään,” valitti kaveri. Pappa vei hänet eteisen suuren kuvastimen eteen ja totesi: ”Sinä katso peili. Ja mene sitte Seurahuone”. Kaveri ryntäsi kuitenkin baaritiskille, jolloin Pappa lempeästi nosti miehen kadulle ja totesi: ”Sinä nyt saada elinikäine porttikielto”. Tuomittu mies nosti kauhean äläkän ja huusi, että hän tekee tästä vielä valituksen. ”Sinä tee valitus. Minä anta kaksi viikko lisää porttikielto”.

TOISENLAINEN MÄTIHERKKU Valmistetaan kokonaisesta perkaamattomasta kalasta. Made on alkutalvesta on paras, mutta myös muut mätikalat käyvät. Tein kerran jopa ahvenesta mätiherkun alla olevan reseptin mukaan: elettiin 70-luvun puoliväliä. Olin matkalla kotoani Naantalista Kustavin Merimotelliin, kun pikkutroolarini kapsahti laakean kalliomatalikon päälle eikä suostunut omin voimin irtoamaan. Oli ilta. Heitin verkot veteen yöksi ja menin nukkumaan. Aamulla koin verkot. Ne olivat täynnä mätiahvenia! Oli kevät ja ahvenen kutuaika. Minäkin olin silloin vielä poikamies. Muutama mätikala Merisuolaa Mustapippuria rouhittuna myllystä Punasipulia Kermaa Ruisleipää tai näkkäriä Perkaa mätikalat ja ota mäti sekä maksa talteen. Suolaa mäti hienolla merisuolalla ja anna vetäytyä hetken, tai tee 10%-suolavesiliuos ja anna mädin olla siinä viisi minuuttia. Keitä kalan maksa vedessä, jossa on suolaa, maustepippuria ja sipulimursketta. Kun maksa on jäähtynyt, murskataan se ja sekoitetaan kermaan ja sitten kermaseos vielä mätiin. Ruisleivälle tai näkkärille ohuiden punasipulilastujen kera ja kylmää maitoa. En unohda koskaan tuota nautintoa. Kaverini nyppäsi alukseni pois karilta. Annoin palkkioksi kaksi isoa ”Tuulveden mätileipää” (Tuulvesi on Taivassalon ja Kustavin välinen aukko).

Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen