KIELITAIDOTON PÄRJÄÄ AINA |
Olen
monesti kertonut elämäni tarinoissa hauskoja sattumuksia tyyliin: ”Kyllä minä niin itseni
mokasin”. Parhaiten se toimii ulkomailla. Kielitaidottomana. Tässä taasen yksi
esimerkki elämän hauskanpidosta rehellisen oikeasti: Kävimme orkesterini kanssa 1960–luvun loppuvuosina tosi tiuhaan keikoilla Ruotsissa. Ruotsinsuomalaisten tanssipaikoilla. Ja niitä riitti. Viikko kaksi peräkanaa paikasta toiseen. Tukholmassa tietenkin. Norköpingissä, Goteborgissa, Trollahättanissa, Malmössa jne. Varsinkin Etelä-Ruotsi tuli hyvin tutuksi. Erään kerran aikataulumme antoi myöden viikon verran ihan oikeaan lomailuun. Keikkabussissamme oli 7 sänkyä, pieni keittiö, jääkaappi ja takana puulämmitteinen sauna. Päätimme ohjata keulan kohti Hollantia ja Amsterdamia. Olihan se reissu. Olimme etukäteen varanneet halvan majoituspaikan kaupungin hostellista. Osoite oli tiedossa ja kartta käytössä. Isolla bussilla kulkeminen Amsterdamin kujilla oli aika haasteellista. Niinpä eksyimme. Erään pienen torin laidalla oli joukko ihmisiä, joiden luokse pysähdyimme. Rumpalimme Nätsi hyppäsi autosta ulos ja kysymään ajo-ohjetta hosteliin. Hetken kuluttua hän palasi ja kertoi, että: kaksi korttelia eteenpäin, sitten yksi kortteli vasemmalle ja sitten seuraavasta oikealle. Siinä se hostelli on. Tein työtä käskettyä ja ajoin ohjeen mukaan. Ja yllätys yllätys. Siinä se majoituspaikkamme oli. Merkillisintä tässä oli se, että Nätsi rumpalimme, tunnetusti täydellisesti kielitaidottomana hoiti homman. Kun kysyin häneltä, miten on mahdollista, että hän ymmärsi käsittämättömällä kielellä annetut ohjeet, hän vaatimattoman ihmisenä totesi: ”Mä luin huulilta.” |
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti