|
Eittämättä
kansakuntamme upeimpia kulinaarisia
nautintoja ovat olleet klassiset, hienot ruoat. Kuten suuresti arvostamani
Marskin lempiruoka Vorschmack eli VORSMAKKI.
Siihen liittyy tämä seuraava
tarina.
Olimme 60-luvun alussa
taivassalolaisten kavereitteni Lähteenmäen Markun ja Vikströmin Jorman kanssa
tulleet Turkuun, oikein kaupunkiin viettämään iltaa. Siihen aikaa juhlapaikka
ylitse muiden oli Hotelli MAAKUNTA ja sen yhteydessä oleva legendaarinen ravintola ITÄMERI, jota niin ikään isännöi
legendaarinen KALLE AALTONEN.
Maalaispoikina meidän
ravintolakulttuurimme oli hieman rajoittunut. Lähteenmäen Markku oli kova poika
lukemaan historiaa.
Kun tarjoilija kysyi toivettamme eineen laadusta, Markku totesi:
”Olisikohan
teillä mahdollisesti meille Vorsmakkia? ” ”Totta kai,”
sanoi tarjoilija yllättyneenä, kun muut
ikäisemme tilasivat juustovoileivän tai parhaimmillaan Wienerleikkeen tai Oskarinleikkeen.
Kului aikaa tovin. Tarjoilija
tuli pöytäämme ystävällisesti kertomaan, että ikävä kyllä meillä nyt
yllättäen sattui vorsmakki loppumaan. Mutta hyvät herrat laitamme uuden
vorsmakin heti työn alle. Ei se kauaa kestä. Vikströmin Jorma nuukana
miehenä siinä kysymään, että saammeko hotelliyöpymisestä alennusta.
”Kuinka niin?” kysyi
tarjoilijatar.
”No kun hyvän Vorsmakin tekemiseen tarvitaan reippaasti aikaa. Jos
nyt aloitetaan, se kestää vähintään yön yli”.
|
|
|
|
|
|
Joskus joku äityy epäilemään tarinoiden
oikeanperäisyyytttä. Viime perjantain
tarinani norjalaiskokista aikaansai lukijaltani Kari Raatikaiselta
mielenkiintoisen tukikirjoituksen.
"Vahvistan, että tarina pitää pääosin kutinsa. Olin
aikoinaan laivausalalla ja kollegani kävi kurssilla Englannissa. Samaisella
kurssilla oli norjalainen upseeri, joka palveli Kirkenäsissä. Kirkenäsin
varuskunnan kohdalla on pieni, melkein ylikahlattava jokipahanen, joka toimii
Norjan ja Venäjän (silloin N:liitto) rajajokena. Varuskuntaelämä tuolla Jumalan
selän takana oli pääosin tapahtumaköyhää. Norjalainen upseeri oli kertonut,
että venäläisillä oli tapana silloin 80-luvun alussa aika ajoin testata
norjalaisten liipasinherkkyyttä.
Tämä tapahtui mm. niin, että venäläiset
ajoivat panssarivaunurivistön vauhdilla joen rantaan ja katsoivat norjalaisten
reaktioita. Samassa yhteydessä hän kertoi tästä heidän kokki-episodista. On
totta, että osapuolilla on viikottaiset tapaamiset, jossa käsitellään esim. rajaloukkauksia
tai muita "molempia osapuolia kiinnostavia asioita". Venäläiset
olivat suuresti ihmetelleet kokin kohtaloa, mutta tiedustelu liittyen ruoan
paranemiseen "teloituksen" jälkeen lienee tarinan kuorrutusta.
Varuskunnassa oli vieraillut lehtimiesryhmä hieman tämän
tapahtuman jälkeen ja heille oli illan istujaisissa
"luottamuksellisesti" kerrottu kyseinen episodi ja kuten aina,
nimenomaan luottamukselliset asiat nopeimmiten vuotavat julkisuuteen.
Varuskunnan komentaja oli saanut kepposen julkistamisen jälkeen kovat nuhteet.
|
|
|
|
|
|
|
Ihan oikein
luit. Lettusoppa. Sain viestin
Itävallasta. Ystäväni Heidi asuu Itävallassa
ja lähetti mielenkiintoisen perinne-reseptin.
”Lähetän
sinulle reseptin tyypillisestä wieniläisestä perinneruoasta. Se ei ole
yksinomaan Wieninleike (joka muuten oikein ja alun perin tarjoillaan
puolukkahillon kanssa!), vaan lettusoppa, Frittatensuppe. Räiskäletaikina
tehdään kuten Suomessakin, joko maitoon tai vichyveteen. Valmiit letut
suikaloidaan pieneksi ja lisätään lihaliemeen, jossa voi olla myös hiukan
vihanneksia. Maistuu hyvälle, vaikka ensin oudoksuinkin yhdistelmää”.
Kokeilin
ystäväni reseptiä. Ystävyys vaan vahvistui. Tässä tarkempi teko-ohje:
Frittatensuppe
auf Wiener Art
eli
Lettusoppa wieniläisittäin
60 g hienoja
vehnäjauhoja
2 munaa
1/8 litraa
maitoa eli 125 ml
Suolaa
3 rkl öljyä
paistamiseen.
Lisäksi:
Kuumaa
lihalientä ja persiljaa/ruohosipulia koristeluun
Taikinasta
tulee paksuhko, mutta juokseva. Ohuet letut paistetaan isossa tai keskikokoisessa
pannussa kullanruskeiksi ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneenä rullataan kuin
kääretortuksi ja leikataan näin ohuiksi suikaleiksi. Lettusuikaleet asetellaan
soppalautasen tai -kulhon pohjalle ja päälle kaadetaan kuuma lihaliemi.
Koristellaan hienonnetulla persiljalla Jotkut tykkäävät laittaa myös
ruohosipulia.
Ja nautitaan.
|
|
|
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa:
www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti