| KARJUROCK |
|
Asuimme aikanaan
nuoruuteni vuosina saaristopitäjä Taivassalossa. Naapuripitäjinä Kustavi ja
Lokalahti, joka nyttemmin jo osa syntymäkaupunkiani Uuttakaupunkia.
Lokalahden Leiskua edusti pikajuoksija Ilkka Kanerva. Olin puberteetti-ikäisenä
ihastunut Iken siskoon. Hän oli piirin parhaita hiihtäjiä. Juoksin
ihastuksissani hänen perässään aina arvokisoissa. Hävisin aina. Kun kävin
Kanervien kotona, muistan kuinka pieni Ilkka-poika kiusasi siskoaan ja minua.
Ajattelin, että mitähän tuostakin rasavillistä tulee. Aikanaan. En arvannut. Toisen lokalahtelaisen talon isäntä, Arvo Sainio, oli valtiopäivämies. Hänen tyttärensä Kike jatkoi perinnettä kansanedustajana. Heidän kotitalonsa maisemissa on jo vuosia järjestetty nuorisofestivaaleja. Karjurock- tapahtumaa. Keskellä ei mitään. Tuhansia vieraita joka vuosi. Uskomaton saavutus. Naapurissa, Taivassalon kirkonkylässä, oli eräs vanhaisäntä viettämässä rauhallista saunailtaa. Perheen nuoriso kavereineen saapui talolle ja alkoi aikamoisen metelöinnin. Kuten nuorilla jo silloin oli luontaisesti tapana. Heidän metelöintinsä sai 98-vuotiaan vanhaisännän hermostumaan oikein tosissaan. ”Jos jatkatte tuota melskaamistanne, minä lähden KARJUROKKIIN.” Nuoret naureskelivat pilkallisesti, että ei se vaan nyt enää onnistu. ”Miksei muka?, uteli vanhaisäntä. ”Kas kun on tullut jo otettua sen verran kuppia, ettei löydy enää isännälle kuskia”, naureskelivat nuoret. Isäntä pysyy kotona vaan”. ”Kyllä minä nyt lähden.” ”Millä muka?” ”No onhan mulla mopo.” |
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti