BLACK AND WHITE - SPAGETTIA POSKEEN
HAPANKAALIPAISTOS
Minulla on oma pieni naamakirja- facebook. Siihen isoon en pikkusormeani anna. Joku on sinne nimeni laittanut, enkä saa millään konstilla sitä sieltä pois. Kaikenlaista roskaa tulee mielin määrin. Kaikkein pahinta on se, että monet ystävällismieliset haluavat "kaverikseen". Ja kun en avaa tätä "paholaisen keksintöä" enkä vastaa, loukkaantuvat. Sitä en haluaisi millään muotoa. Jos joku tietää, miten nimeni saa sieltä pois, olisi höyrylaivalahjakortti tiedossa:)
Kuten mainitsin, minulla on oma naamakirja tämän perjantaireseptin puitteissa. Ystäviä on turkulaisittain "isojouko toistjoukko". Ja mukavaa on. Aivan upeita kirjeenvaihtotovereita.
Tällä kertaa palkitsen höyrylaivalahjakortilla näkövammaisen kirjeenvaihtokaverini SEPPO KYTÖLAAKSON, jonka positiivisia kirjeitä on mukava lukea. Sepolla on läppärissä lisälaite, jolla hän pystyy kuuntelemaan kirjoittamani tarinat. Olen aika otettu. Kun tuli esihöpötettyä reippaasti, sitten lyhyt resepti.
Taas on lyhyt, yksinkertainen, helppo ja uskomattoman hyvää.
Ja pitkästä aikaa hunajaa:)
Ohje:
400 g hapankaalia
200 g sikanauta jauhelihaa
Paista ensin jauheliha kypsäksi sitten paista hapankaali niin, että se hieman ruskistuu. Laita pieni ruokalusikallinen hunajaa tai loraus siirappia. Mausta pippurisekoituksella. Voit halutessasi lisätä valkosipulia. Niin on hyvää, että taas jää suu nauruun..
VINKKI:
Pyhitä yksi pippurimylly tähän. Sekoita keskenään sama määrä erilaisia pippureita. Mahdollisimman monia. Mauste-, valko-, musta-, rose ja mitä vaan löydät. Sekoita mukaan myös karkeaa merisuolaa. Nämä hyvin sekoitettuna pippurimyllyyn. Siellä on taas uusi valmis mausteseos. Sitten Sinulla on kuin partiolaisilla " Aina valmiina " ja aina tuoreena. Rouhi vain tarvitsemasi määrä. Viime viikon reseptin chili, curry ja paprikamausteet sopivat grillijuttuihin mukavasti, mutta hapankaalissa se on liian ytyä. Tämä pippurisekoitus on monikäyttöinen. Viimeviikkoista lempeämpi. Mutta makua löytyy.
Lue päiväkirjaani Sri Lankasta www.positiivarit.fi/oskari
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Tämä tarina juontuu noin 15 vuoden
taakse, jolloin olin mukana suunnittelemassa ja käynnistämässä
Muumimaailmaa Naantaliin. Itse asiassa se piti alun perin rakentaa
Retrettiin tai Tampereelle kallioluolaan. Porvoon maalaiskuntakin oli
vahvasti pelissä mukana. Onneksi sain punaisen langan päästä kiinni heti
alkuvaiheessa. Esitin perusasian, että muumit asuvat meren rannalla ja
sillä sipuli. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Harharetki tehtiin ensin
Turun edustan saarille ja Ruissaloon. Kaiken sen kuvaamiseen
tarvittaisiin kirja. Ehkä sen joskus teenkin. Dokumentit ovat tallessa.
Dekkarinkin siitä saisi. Jota tuskin moni edes uskoisi. Loppu hyvin,
kaikki hyvin. Sainpahan väännettyä Muumimaailman kotikaupunkiini
Naantaliin. Hienohan siitä tuli.
Valmisteluvaiheessa kävin Muumimaailman isän, DENNIS LIVSONIN luona Amsterdamissa aika ajoin. Se oli Denniksen koti- ja työpaikka, josta käsin hän tuotti animaatiofilmejä. Muumit olivat vain yksi niistä. Amsterdam on kansainvälinen paikka. Lounastin kerran yksinäni keskustassa. Ravintolassa varasin asiakirjasalkullani tyhjän pöydän. Juu olen suomalainen taulapää. Hain spagettiannokseni tiskiltä ja vein sen pöytääni. Olin unohtanut ottimet ja palasin jälleen tiskille. Saapuessani pöytääni siinä istui iso musta mies. Mies söi ahnaasti spagettiani. Tervehti sentään minua, kun istuuduin häntä vastapäätä. Hymyilikin vielä. Minulla tuo kielitaito ei ollut ihan huipussaan. Viittoilin annostani ja itseäni ja koetin selittää, että herra syö nyt minun spagettiani. Nostin ottimet pöydälle ja näytin, että haluaisin käyttää niitä spagettini nautintaan.
Mies katsoi ensin hämmästyneenä minua, nosti sitten lautasen keskelle pöytää väliimme ja viittoi minua syömään. Niin teinkin. Ja niin teki myös iso musta mies, joka jatkoi syömistään, niin kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Siinä me sitten molemmat söimme.
Olin aika äimistynyt. Iso musta mies ja iso valkoinen mies lapioi spagettia naamaansa samalta lautaselta. Toinen vielä hymyilee oudonlaisesti. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun lautanen oli tyhjä. Voimalla kahden ison miehen. Black and White. Kaiken kukkuraksi einehtimisemme päätyttyä mies kävi hakemassa servietit ja toi minullekin. Ja hymyili. Aloin minäkin sulaa loukkaantumiseltani pikku hiljaa. Oudonlainen kohtelias siivelläeläjä.
Ruokailun päätteeksi mies nousi pöydästä, kiitti ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Ja hymyili edelleen oudosti.
Kun ulko-ovi kävi, huomasin, että asiakirjasalkkuni oli hävinnyt. Ryntäsin salamana mustan miehen perään, jonka pian tavoitin. Kävin hiukan raiveleihinkin kiinni (en oikein kovasti, kun oli niin iso mies) ja yritin selvittää asiakirjasalkkuni häviämistä. Huomasin, että iso musta mies oli aivan äimän käkenä. Eikä asiakirjasalkkuanikaan ollut hänellä. Mitäpä siinä muutakaan enää voisi tehdä, kuin luovuttaa. Saamari. Tietäähän nämä mustat miehet. Kohtelias hän oli kuitenkin. Herrasmiesronttus.
Palasin pöytääni. Huomasin, että viereisen pöydän tuolilla oli asiakirjasalkkuni.
Syömätön spagettilautanen oli koskemattomana pöydällä.
Valmisteluvaiheessa kävin Muumimaailman isän, DENNIS LIVSONIN luona Amsterdamissa aika ajoin. Se oli Denniksen koti- ja työpaikka, josta käsin hän tuotti animaatiofilmejä. Muumit olivat vain yksi niistä. Amsterdam on kansainvälinen paikka. Lounastin kerran yksinäni keskustassa. Ravintolassa varasin asiakirjasalkullani tyhjän pöydän. Juu olen suomalainen taulapää. Hain spagettiannokseni tiskiltä ja vein sen pöytääni. Olin unohtanut ottimet ja palasin jälleen tiskille. Saapuessani pöytääni siinä istui iso musta mies. Mies söi ahnaasti spagettiani. Tervehti sentään minua, kun istuuduin häntä vastapäätä. Hymyilikin vielä. Minulla tuo kielitaito ei ollut ihan huipussaan. Viittoilin annostani ja itseäni ja koetin selittää, että herra syö nyt minun spagettiani. Nostin ottimet pöydälle ja näytin, että haluaisin käyttää niitä spagettini nautintaan.
Mies katsoi ensin hämmästyneenä minua, nosti sitten lautasen keskelle pöytää väliimme ja viittoi minua syömään. Niin teinkin. Ja niin teki myös iso musta mies, joka jatkoi syömistään, niin kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Siinä me sitten molemmat söimme.
Olin aika äimistynyt. Iso musta mies ja iso valkoinen mies lapioi spagettia naamaansa samalta lautaselta. Toinen vielä hymyilee oudonlaisesti. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun lautanen oli tyhjä. Voimalla kahden ison miehen. Black and White. Kaiken kukkuraksi einehtimisemme päätyttyä mies kävi hakemassa servietit ja toi minullekin. Ja hymyili. Aloin minäkin sulaa loukkaantumiseltani pikku hiljaa. Oudonlainen kohtelias siivelläeläjä.
Ruokailun päätteeksi mies nousi pöydästä, kiitti ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Ja hymyili edelleen oudosti.
Kun ulko-ovi kävi, huomasin, että asiakirjasalkkuni oli hävinnyt. Ryntäsin salamana mustan miehen perään, jonka pian tavoitin. Kävin hiukan raiveleihinkin kiinni (en oikein kovasti, kun oli niin iso mies) ja yritin selvittää asiakirjasalkkuni häviämistä. Huomasin, että iso musta mies oli aivan äimän käkenä. Eikä asiakirjasalkkuanikaan ollut hänellä. Mitäpä siinä muutakaan enää voisi tehdä, kuin luovuttaa. Saamari. Tietäähän nämä mustat miehet. Kohtelias hän oli kuitenkin. Herrasmiesronttus.
Palasin pöytääni. Huomasin, että viereisen pöydän tuolilla oli asiakirjasalkkuni.
Syömätön spagettilautanen oli koskemattomana pöydällä.
HAPANKAALIPAISTOS
Minulla on oma pieni naamakirja- facebook. Siihen isoon en pikkusormeani anna. Joku on sinne nimeni laittanut, enkä saa millään konstilla sitä sieltä pois. Kaikenlaista roskaa tulee mielin määrin. Kaikkein pahinta on se, että monet ystävällismieliset haluavat "kaverikseen". Ja kun en avaa tätä "paholaisen keksintöä" enkä vastaa, loukkaantuvat. Sitä en haluaisi millään muotoa. Jos joku tietää, miten nimeni saa sieltä pois, olisi höyrylaivalahjakortti tiedossa:)
Kuten mainitsin, minulla on oma naamakirja tämän perjantaireseptin puitteissa. Ystäviä on turkulaisittain "isojouko toistjoukko". Ja mukavaa on. Aivan upeita kirjeenvaihtotovereita.
Tällä kertaa palkitsen höyrylaivalahjakortilla näkövammaisen kirjeenvaihtokaverini SEPPO KYTÖLAAKSON, jonka positiivisia kirjeitä on mukava lukea. Sepolla on läppärissä lisälaite, jolla hän pystyy kuuntelemaan kirjoittamani tarinat. Olen aika otettu. Kun tuli esihöpötettyä reippaasti, sitten lyhyt resepti.
Taas on lyhyt, yksinkertainen, helppo ja uskomattoman hyvää.
Ja pitkästä aikaa hunajaa:)
Ohje:
400 g hapankaalia
200 g sikanauta jauhelihaa
Paista ensin jauheliha kypsäksi sitten paista hapankaali niin, että se hieman ruskistuu. Laita pieni ruokalusikallinen hunajaa tai loraus siirappia. Mausta pippurisekoituksella. Voit halutessasi lisätä valkosipulia. Niin on hyvää, että taas jää suu nauruun..
VINKKI:
Pyhitä yksi pippurimylly tähän. Sekoita keskenään sama määrä erilaisia pippureita. Mahdollisimman monia. Mauste-, valko-, musta-, rose ja mitä vaan löydät. Sekoita mukaan myös karkeaa merisuolaa. Nämä hyvin sekoitettuna pippurimyllyyn. Siellä on taas uusi valmis mausteseos. Sitten Sinulla on kuin partiolaisilla " Aina valmiina " ja aina tuoreena. Rouhi vain tarvitsemasi määrä. Viime viikon reseptin chili, curry ja paprikamausteet sopivat grillijuttuihin mukavasti, mutta hapankaalissa se on liian ytyä. Tämä pippurisekoitus on monikäyttöinen. Viimeviikkoista lempeämpi. Mutta makua löytyy.
 | ||
Lue päiväkirjaani Sri Lankasta www.positiivarit.fi/oskari
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti