perjantai 1. helmikuuta 2019

Golffarin hutilyönti - Madekeitto

GOLFFARIN HUTILYÖNTI

Talvimaailmassamme Ceylonin saarella asuu köyhä kansa. Mutta on siellä parempiosaisiakin. Eräät kaverukset pelasivat pääkaupungissa Colombossa golffia.

Toinen kavereista löi ohi, niin että nurmi pölisi. "Voi hemmetti, taas huti!"

Kentän reunalla seisoskeli buddhalaismunkki, joka torui golffaajaa. "Ei kannata noin sanoa. Buddha näkee ja kuulee kaiken."

Hetken kuluttua nousi kova ukonilma ja salama löi keskelle golfkenttää aivan lähelle golffaajaa, polttaen nurmen poroksi.

Pilven päältä kuului matalan kumea ääni: "Voi hemmetti. Taas huti."

  

















TOSITARINA

Perjantaireseptin lukija, seinäjokelainen toimittaja, muusikko Seppo Heinonen lähetti alla olevan muistelmansa minulle, jonka hänen luvallaan julkaisen:

"Koistisen Roope kertoi kerran, että kun Veikko Ahvenainen oli ostanut uuden hanurin ja vei sitä vanhaa keikoillaan kuitenkin mukanaan. Jos uusi hanuri reppaa. Meni muutamia kuukausia kun Veikko totesi, että uusi kestää ja hän jättää pois lavan reunalta tuon vanhan. Pojat anoivat, että älä jätä pois, me tarvitaan sitä.... He tarvitsivat sitä, koska eivät uskaltaneet vastustaa Veikkoa, mutta tauoilla se hanuri oli potkuhaitarina, johon purata kiukkuaan.
Roope Koistinen kertoi olleensa Veikko Ahvenaisen korkeakoulussa, jonka jälkeen avautui kaikki.

Kotilaisen Esa kertoi aikanaan, että kun kesälavalla oli alun lämminirrottelutauko, Veikko Ahvenainen suunnitteli, että tauon jälkeen hän repäisee haitararilla "Järjen veit..."
Tauolla veijarit olivat kuulemma käyneet ruuvaamassa näppärinhaitarin ruuvit löysälle.... Esan tuntien en epäile moista.
Esa inhosi aikanaan tangon soittamista ja annoin hänelle pari kertaa luvan haitarisoiton yhteydessä istahtaa ahterillaan pianon soittimille.
Ja ahteri toimi. "

HUOM! Jos jollakulla on vastaavanlaisia tositarinoita muusikkojen mielenkiintoisesta elämästä ja tapahtumista, laittakaa minulle. Raksaan pahimmat jutut pois ja julkaisen kauniimmat. Jääköhän niitä? Lähetä: oskari@herrankukkaro.fi  


 
















MADEKEITTO


Edellisviikolla säveltelin madereseptin. Hyvin meni perille. Siitä innostuneena en kuitenkaan sävellä enää uutta reseptiä, vaan kunnon orkesterin johtajan tavoin sovitan sen uudelleen. Hieman uusi instrumentteja joukkoon, niin kuulostaa ja maistuu taas erilaiselta. Tämän jälkeen jätän madereseptit vähäksi aikaa. Mutta sen haluan vielä sanoa, että teette maderuokaa miten tahansa, ottakaa sen maksa aina mukaan. Varsinaisen madeajan ulkopuolella, kun monien mielestä mateessa on vähän mudan makua, sen saa pois savustamalla. Onhan kelpoa elintarviketta.


Ainekset:
1 kokonainen perattu made
1 sipuli silputtuna
5 perunaa
2 porkkanaa
½ tl maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 tl merisuolaa
1 rkl hunajaa
1 rkl etikkaa tai siruunamehua
vettä
1 dl kermaa
(tilliä)

Leikkaa kokonainen made 5 cm paksuisiksi siivuiksi. Laita kattilaan vettä, paloitetut mateen palat, silputtua sipulia, laakerinlehdet, maustepippuria, suolaa, hunajaa ja etikkaa. Keitä mateen palat melkein kypsiksi. Nosta kattilasta pois erikseen kalan palat. Siivilöi liemi. Perkaa puolikypsät kalanpalat puhtaaksi. Keitä liemessä perunat ja porkkanat kypsiksi. Lisää lopuksi kerma ja anna hiipua hymyillen pikkuhiljaa lämmössä.

Lopuksi lisää puhdistetut kalanpalat ja keitä vielä muutama minuutti kunnes kala on kypsää. Lisää lopuksi kerma ja anna keitoksen hiipua hellalla hissukseen. Koristele tillillä halutessa.




1 kommentti: