perjantai 15. helmikuuta 2019

Basistin eteisvärinä - Toisenlainen uunihauki

BASISTIN ETEISVÄRINÄ

Matin ja Tepon Teppo totesi kerran, että hänellä on itsemääräämisoikeus; hänellä on oikeus tehdä juuri niin kuin vaimo määrittelee.

Porilaisella basistilla ilmeni flimmeri, eli pysyvä eteisvärinä. Hän oli soittamassa Tampereella Paappan Kapakassa bluesia. Riehakas keikka hengästytti ja olisi pitänyt päästä nappaamaan sykettä tasaavaa betasalpaajaa suuhun. Hän käveli kitaristin luo kesken biisin ja huuteli korvaan, että soita vähän pidempi soolo niin ehdin sen aikana ottamaan betaa.


 



















Positiivareiden Tenavatarinoita

MAKOISAT NÄKYMÄT
Yhdeksänvuotias poikani Sami ja minä olimme lomalla Teneriffalla. Oleskelimme uima-altaalla, missä otti aurinkoa kaksi viehättävää, niukkoihin bikineihin verhoutunutta naista. Panin merkille, että Sami tuijotti heitä ja vilkaisi aina välillä minua. Pohdin, mitä poika mahtaisi minulta kysyä, kun he olivat lähdössä. Hän napitti heitä erityisen tarkasti, ja kääntyi kysymään: "Isi, voinko ottaa tuon suklaapatukan, joka noilta jäi?"
-NN


 
















TOISENLAINEN UUNIHAUKI

Hauki on kala. Hauki on kala, joka jakaa makumieltymyksiä. Isäntä osaa sen kyllä perata, muttei aina valmistaa siitä herkullista ruokaa. Kokeilehan tätä. Voit jäädä kuin hauki koukkuun.

Ainekset:
n 1 kg kokoinen hyvin perattu kokonainen hauki
150 gr savupekonisiivuja
1 dl keitettyä riisiä
1 iso sipuli
1 iso anjovisfilee tai vastaava määrä pieniä
1 tl suolaa
2 rkl voita
1 tl rouhittua valkopippuria
pilkottua tilliä

Silppua sipuli ja anjovis. Sekoita ne valmiiksi keitettyyn riisiin, voihin ja mausteisiin ja laita hauen sisään täytteeksi. Neulo hauen vatsa kiinni.
Laita kala uunipellille mätipuoli alaspäin. Levitä pekonisiivut kalan päälle. Uunissa 225 astetta n. 45 minuuttia. Riippuen kalan koosta.

 

perjantai 8. helmikuuta 2019

Maailman suurin marja - Sämpylärulla

MAAILMAN SUURIN MARJA

Lukijani lähetti hauskan tositarinan, jonka haluan kertoa myöhemmin kertomastani syystä. Vähän senkin vuoksi, että aikanaan toimin minäkin opettajana 60-luvulla. Silloin kun lauantaisin vielä käytiin koulua. Useasti viimeinen tunti ”suolattiin” eli kerrottiin itse keksittyjä tarinoita ja arvoituksia. Me vanhemmat tiedämme, että lapset ovat huikeita arvoitusten keksijöitä.

”Tyttäreni ollessa kansakoulussa ensimmäisellä luokalla, opettaja piti kilpailun siitä, kuka keksii niin hyvän arvoituksen, ettei kukaan keksi vastausta. Palkintona oli karamellipussi. Tässä arvoitus: ”Missä on niin suuri marja, ettei se mahdu kunnolla edes saaviin”?

Eihän sitä kukaan arvannut. Ei edes opettaja. Tytär huudahti innoissaan karkkipussin voitettuaan: ”Meillä kotona!” Meidän äidin nimi on Marja.

Miksiköhän minua hymyilytti kovin tämän kuultuani? No kun meidän äitimarja mahtuu saaviin, eikä tarvitse olla edes kovin suuri saavi.

Oman opettajaurani ajalta on jäänyt mieleeni Laitilan Untamalan koululta lauantain suolaustunnilta arvoitus: ”Mitä yhteistä on autolla ja viululla?”

Kukaan ei tiennyt, vaikka vastaus oli helppo: ”Molemmat roikkuu seinällä, paitsi auto.”




















Nostalgiajuttu: Vanhan ajan talviriemuilua Aurajoen jäällä

Tuskin mitään järjestämäämme tapahtumaa on jälkeenpäin muisteltu ja kiitelty niin paljon, kuin runsas 20 vuotta sitten 90-luvun jäätapahtumista Aurajoessa. Haluatko lukea lisää siitä? Klikkaa koko tarina auki täältä:

Historiaa 1990-luvulta Aurajoen jääriemuilusta >>





























 














SÄMPYLÄRULLA

Ainekset:

Sämpylätaikina (ks. alta)
1 rs yrttituorejuustoa
1 kananmuna
3 dl sieniä
1 dl pilkottua persiljaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa

Ohje sämpylätaikinaan:
2,5 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl sokeria tai siirappia
25 g voita pehmennettynä tai öljyä
n. 7 dl vehnäjauhoja
Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola ja siirappi ja alusta taikinaksi jauhoilla. Lisää alustuksen loppupuolella pehmeä rasva. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi peitettynä lämpimässä paikassa.

Kaulitse taikinasta suorakaiteen mallinen levy. Levitä levylle tuorejuusto ja vatkattu kananmuna. Ripottele päälle pilkotut sienet sekä persilja. Ripottele päälle suola ja pippuri. Kääri levy tiukaksi rullaksi pitkältä sivulta alkaen. Nipistä rullan saumakohta kiinni ja jätä se rullan alle. Paista uunipellillä uunissa 175 asteessa noin 45 minuttia. Anna vetäytyä ja leikkaa viipaleiksi.

Resepti tulostettavassa muodossa 

perjantai 1. helmikuuta 2019

Golffarin hutilyönti - Madekeitto

GOLFFARIN HUTILYÖNTI

Talvimaailmassamme Ceylonin saarella asuu köyhä kansa. Mutta on siellä parempiosaisiakin. Eräät kaverukset pelasivat pääkaupungissa Colombossa golffia.

Toinen kavereista löi ohi, niin että nurmi pölisi. "Voi hemmetti, taas huti!"

Kentän reunalla seisoskeli buddhalaismunkki, joka torui golffaajaa. "Ei kannata noin sanoa. Buddha näkee ja kuulee kaiken."

Hetken kuluttua nousi kova ukonilma ja salama löi keskelle golfkenttää aivan lähelle golffaajaa, polttaen nurmen poroksi.

Pilven päältä kuului matalan kumea ääni: "Voi hemmetti. Taas huti."

  

















TOSITARINA

Perjantaireseptin lukija, seinäjokelainen toimittaja, muusikko Seppo Heinonen lähetti alla olevan muistelmansa minulle, jonka hänen luvallaan julkaisen:

"Koistisen Roope kertoi kerran, että kun Veikko Ahvenainen oli ostanut uuden hanurin ja vei sitä vanhaa keikoillaan kuitenkin mukanaan. Jos uusi hanuri reppaa. Meni muutamia kuukausia kun Veikko totesi, että uusi kestää ja hän jättää pois lavan reunalta tuon vanhan. Pojat anoivat, että älä jätä pois, me tarvitaan sitä.... He tarvitsivat sitä, koska eivät uskaltaneet vastustaa Veikkoa, mutta tauoilla se hanuri oli potkuhaitarina, johon purata kiukkuaan.
Roope Koistinen kertoi olleensa Veikko Ahvenaisen korkeakoulussa, jonka jälkeen avautui kaikki.

Kotilaisen Esa kertoi aikanaan, että kun kesälavalla oli alun lämminirrottelutauko, Veikko Ahvenainen suunnitteli, että tauon jälkeen hän repäisee haitararilla "Järjen veit..."
Tauolla veijarit olivat kuulemma käyneet ruuvaamassa näppärinhaitarin ruuvit löysälle.... Esan tuntien en epäile moista.
Esa inhosi aikanaan tangon soittamista ja annoin hänelle pari kertaa luvan haitarisoiton yhteydessä istahtaa ahterillaan pianon soittimille.
Ja ahteri toimi. "

HUOM! Jos jollakulla on vastaavanlaisia tositarinoita muusikkojen mielenkiintoisesta elämästä ja tapahtumista, laittakaa minulle. Raksaan pahimmat jutut pois ja julkaisen kauniimmat. Jääköhän niitä? Lähetä: oskari@herrankukkaro.fi  


 
















MADEKEITTO


Edellisviikolla säveltelin madereseptin. Hyvin meni perille. Siitä innostuneena en kuitenkaan sävellä enää uutta reseptiä, vaan kunnon orkesterin johtajan tavoin sovitan sen uudelleen. Hieman uusi instrumentteja joukkoon, niin kuulostaa ja maistuu taas erilaiselta. Tämän jälkeen jätän madereseptit vähäksi aikaa. Mutta sen haluan vielä sanoa, että teette maderuokaa miten tahansa, ottakaa sen maksa aina mukaan. Varsinaisen madeajan ulkopuolella, kun monien mielestä mateessa on vähän mudan makua, sen saa pois savustamalla. Onhan kelpoa elintarviketta.


Ainekset:
1 kokonainen perattu made
1 sipuli silputtuna
5 perunaa
2 porkkanaa
½ tl maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 tl merisuolaa
1 rkl hunajaa
1 rkl etikkaa tai siruunamehua
vettä
1 dl kermaa
(tilliä)

Leikkaa kokonainen made 5 cm paksuisiksi siivuiksi. Laita kattilaan vettä, paloitetut mateen palat, silputtua sipulia, laakerinlehdet, maustepippuria, suolaa, hunajaa ja etikkaa. Keitä mateen palat melkein kypsiksi. Nosta kattilasta pois erikseen kalan palat. Siivilöi liemi. Perkaa puolikypsät kalanpalat puhtaaksi. Keitä liemessä perunat ja porkkanat kypsiksi. Lisää lopuksi kerma ja anna hiipua hymyillen pikkuhiljaa lämmössä.

Lopuksi lisää puhdistetut kalanpalat ja keitä vielä muutama minuutti kunnes kala on kypsää. Lisää lopuksi kerma ja anna keitoksen hiipua hellalla hissukseen. Koristele tillillä halutessa.