Käytöstavat ravintolassa - Raparperikalainen pyttipannu

KÄYTÖSTAVAT RAVINTOLASSA

Toimiessani opettajana 1960-luvulla Rauman Nanun koulussa (8C) opetin kansalaistaidon tunnilla käytöstapoja. Eli miten käyttäydytään ja mitä ei saa tehdä. Otin esimerkiksi ravintolassa vierailun…

RAPARPERIKALAINEN PYTTIPANNU

Tiedän, että gourmet (lue karmè) ihmiset kavahtavat jo nimeäkin. Mutta ennen kuin kumoat ajatuksen, kokeile. Saatat ymmärtää brutaalisuuttani.

Nyt on uusien perunoiden ja raparperin aika. Raparperi on eräänlainen luonnontuote, joka kasvaa kuin rikkaruoho issekseen pihamailla, missä vaan -melkein. Se on kuitenkin mielestäni aidosti suomalaisen makuinen. Aasialainen hapan / makea sekoitus valtaa maailmaa. Mutta onhan meilläkin sitä happamuutta ja makeuttakin. Raparperin lisäksi karviaismarjat ovat samaa luokkaa. Kasvavat nekin itsenäisesti pihamailla. Rohkeasti vaan tekemään kotimaan chiliruokaa ilman marakatin temppuja.

Pilko keitetyt perunat pieniksi
Pilko sipuli, mielellään ruohosipuli.
Pilko kala (savukala, graavikala tai vaan kala)

Laita runsahasti ruokaöljyä ja voita 50/50 suhteessa paistinpannulle ja lisää edelliset tuotteet. Kunnes kalat ovat kypsiä. Lisää hieman suolaa.

Paista erikseen pieneksi pilkotut raparperipalaset ja paista kevyellä lämmöllä voilla 4-5 minuuttia hämmentäen välillä, etteivät mustu.

Laita kaikki yhteen pannuun, sekoita ja lisää muutama viiru hunajaa. Hitusen vain.

Ja sitten suu auki vaan. Minua himotti teon aikana niin tuo herkku, että suu taisi olla auki koko valmistuksen ajan. Syönnin jälkeen se muuntui hymyksi. Niin hyvää, että on helppo hymyillä.