Suuri Juhlapäivä - Ohrarieskat

SUURI JUHLAPÄIVÄ

Ensiksi: Suuret kiitokset kaikille lukijoilleni, jotka lähettivät myötätuntoisia viestejä viime kirjeen jälkeen.

 

Toiseksi: Mua onnitelkaa… Minulla oli eilen henkilökohtainen juhlapäivä. Olin odottanut sitä 50 vuotta. Kävin aamulla henkilövaa`an päällä. Ilokseni huomasin täyttäneen pyöreät 99 kiloa. 100 kg raja rikkoontui täyttäessäni 27 vuotta. Sitä ennen pelkäsin tuon rajan rikkoontuvan vuosien ajan. Eiliseen asti olin – siis 50 vuotta – haaveillut tuon saman rajan rikkoontuvan. On se kumma, kun lähestymissuunta ratkaisee tuloksen täysin. Nyt sitten taas alkaa pelon aikaa. Tänä aamuna kävin jälleen vaa`an päällä. Ja voi kauhistus. Painoa oli tullutkin lisää. Peräti 120 grammaa. On tämä elämä haasteellista ja mielenkiintoista.

 

Epävarmuuden vallitessa juhlin juhlapäivää perheeni parissa. Onnentoivotuksia en siis vastaanota. Katsotaan nyt ensin, kuinka pysyvää tämä kehonmuutos onkaan.

 

 

 

 

POSITIIVAREIDEN TENAVATARINOITA

Pyytämättä tyhjä vatsa

Tämä tapahtui isälleni, hänen ollessa pieni. Hän oli äitinsä kanssa menossa kylään. Äiti oli painottanut etukäteen, ettei mitään pyydetä kylässä, kyllä täti sitten antaa. Isäni oli leikkinyt hiljaa toisessa huoneessa koko kyläilyn ajan. Kun kotiinlähdön aika oli tullut, oli hän eteisessä sanonut kuuluvasti: ”Mittää en pyytäny ja mittää en saanut.” Oli siinä sitten talon emäntä laittanut mukaan yhtä sun toista herkkua.

-Pia

 

 

 

OHRARIESKAT

Kun Kiinan Presidentti Jang Tsemin kävi aikanaan Ahtisaaren vieraana Kultarannassa, saimme hienon komennuksen. Tarjosimme vieraalle ja hänen seurueelleen höyrylaiva s/s Ukkopekallamme lounasristeilyn villikalaherkkuineen. Erityisesti Herrankukkaron emännän leipoma aito saaristoleipä miellytti suuren maan Presidenttiä jopa niin paljon, että hän pyysi Ahtisaarta tuomaan vastavierailullaan hänelle tulisiksi sellaisen. No – Ahtisaari unohti sen ja saimme tyttäreni Merin kanssa luvan viedä leivät erikseen Tseminille. Mutta se onkin jo oma tarinansa.

 

Se, että meidän perinneleipämme kiinnosti vierasta näin paljon, johtui siitä, että Kiinassa, kuten ympäri maailmaa leipä valmistetaan valkeista jauhoista kuuman kiven päällä. Saaristoleivän toisenlainen maku sai vieraamme suun nauruun.

 

Onhan meidänkin leipähistoriassa perinteet leivän valmistamisessa vaaleasta jauhoista paistaen. Se on perinteinen ohrarieskamme. Ja on hyvää kuin mikäkin. Yksinkertaisuuden tae. Kokeilkaa suvella pihalla grillatessa. Varmasti maistuu. Hanki grillikivi /pitsakivi – laattakivi – ja paista sen päällä muiden grilliherkkujen kera. Mutta muista nauttia se lämpimänä.

 

Aivan erinomaista aamiaisleipää siitä saa muun muassa sekoittamalla taikinaan hieman mustikoita tai esimerkiksi pieniä kylmäsavukalan fliisuja. Ja päälle kunnon voita. Ja vielä hieman tillisilppua.

 

Ei muuta kuin perinteitä noudattamaan. Valmistelemme ensi suveksi Herrankukkaroon 1700- luvun tarinoihin ja ruokaan perustuvaa ohjelmaa. Kokeilimme ohrarieskan valmistumista. Olipahan hyvää. Parempaa on ainoastaan toinen ohrarieska.

 

Ohrarieskat

 

2dl vettä

4 - 4 1/2 dl ohrajauhoja

1 tl suolaa

 

Tee halkaisijaltaan n. 15cm oleva ohut pyöreä rieska. Paista pannulla (tai uunissa) kunnes pinta on rapean ruskea. Nauti vaikka graavin lohen kanssa, pelkkä voikin toimii hyvin.