Tunnollinen laitapuolen mies - Uuniperuna savukalatäytteellä
| TUNNOLLINEN LAITAPUOLEN MIES |
| Kun aloitimme höyrylaivaliikenteen vuonna 1986 Aurajokirannassa, oli
jokiranta sanoilla kuvaten autio ja tyhjä. Nythän se on täynnä elämää. Siihen
aikaan neriööriä kyllä elävöitti laitapuolen miesten pahvikylä
Vaakahuoneen edustalla. Isoista pahvilaatikoista oli kyhätty viihtyisä
yhteisö. Kateellisena katselin Ukkopekalla rantautuessani, kun miehet illan pimetessä paistoivat makkaraa nuotiolla. Meillä oli hyvä yhteistyö. Miehet hoitivat laivan valvonnan poissa ollessani. Sinne ei ollut kellään ulkopuolisella asiaa. Sain kerran nähdä ja kuulla tapahtuman, jossa sivullinen kulkija yritti nousta laivan kannelle. Alkoi sellainen bassoäänten meka- ja kakofonia, ettei paremmasta välistä. Kyllä sai tunkija jalat alleen. Että osas iso mies mennä lujaa. Vastavuoroisuudeksi jaoin heille aina risteilyllä jäljelle jäänyttä ruokaa grillimakkaran painikkeeksi. Se oli jo silloin yli 30 vuotta sitten kierrätystä ja uudelleenkäyttöä. Yhteistyössä oli saumaa. Meistä tuli tosi hyviä kavereita. Yksi pahvilaatikkokylän vakioasukkaista oli Arska, joka ajeli kerran aamutuiskeella pyörällään jokirantaan. Kuinka ollakaan, niin etupyörä vähän vinksahti ja vei Arskan mennessään Aurajokeen. Juuri kun Arska oli kömpimässä rannalle, viereen pysähtyi auto, jonka katolla oli sininen lamppu. Arska oli sinivuokkojen tuttu ja häntä pyydettiin autoon muka vaatteita kuivattamaan. Arska hyppäsikin takaisin jokeen. Poliisi lähti perään ja huusi, että aikooko hän karata. ”En mä mittä karata meina. Käy vaa laittamas pyörän lukko, ettei kukka vie sitä sil aikka, ko mää ole pehkuis.” |
![]() |
|
![]() |
|
![]() | ||
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen



Kommentit
Lähetä kommentti