VAIHTOKAUPASSA KAIKKI VOITTAA
|
Vuonna 1967 orkesterilleni tarjottiin vapaaillaksi Rauman Kalliohoviin halpahintaista keikkaa. Kun kaikkia seitsemää miestä ei tarvittu, löin keikan kiinni kvartetti kokoonpanolla. Nätsi tuli rumpuineen, Niemisen Pena haitareineen ja Ilmosen Pena saksofoneineen. Kun nuukana miehenä halusin itse mukaan tulonjakoon minun piti vuokrata basso, koska sellainen pitää tanssiorkesterissa aina olla. Muuten menevät askeleet tanssijoilta sekaisin. Tauolla tapasin maakunnan yhden suurimman tanssilavan tanssienjärjestäjän, Paavo Heimon, joka oli siviiliammatiltaan Tukon konemyyjä. Hän istui kahden isäntämiehen kanssa lähipöydässä. Hän nousi ylös ja kuiskasi korvaani, että jos soitamme tauon jälkeen kolme kertaa peräkkäin La Cumparsitan, saamme Kisakalliolta seuraavan kesänä kaksi ylimääräistä keikkaa, tuplahinnalla. Tauko päättyi ja ilmoitin seuraavan kappaleen: La Cumparsita. Ja kansahan ryntäsi tanssimaan. Se ja Twilight Time olivat aina ja joka paikassa pomminvarmoja tanssiinkutsujia. Kappale loppui, ja kuulutin: ”Ja seuraavaksi soitamme yleisön pyynnöstä kappaleen, jonka nimi on suomennettuna Lauri kompastui hiekkaan. Soittajat katselivat hämmentyneenä minua. Kuiskasin heille, että La Cumparsita. – Sama kappaleko uudelleen? – Sama kappale. – Ei hemmetissä, oletko tosissasi? – Olen. Nätsi hoksasi, että nyt on jotain jäynää ja aloitti rummuilla tangon tahdituksen. Pakkohan muiden oli tulla mukaan. Soiton aikana hikoilin tuskissani, miten selviäisin kolmannesta versiosta. Kuulutin, että seuraava kappale on kaikille taatusti tuttu. Sen nimi on Lankun parsintaa. Tanssijat katsoivat hämmentyneinä toisiinsa. Ilmosen Penan ilme oli paljon- puhuva. Nätsi alkoi lämmetä tosissaan: - Otetaanko tämäkin kappale tangona? - Otetaan vaan välillä niinkin! Ja ei kun menoksi. Mutta fonisti ja hanuristi yhtyivät paikallislakkoon. Sain murrettua sen lupaamalla illan keikasta tuplapalkkion. Ja niin soitimme La Cumparsitan kolmeen kertaan kuten Pietari aikanaan mestarinsa kielsi. Myönnän, että asiaan vaikutti myös se, että annoin puolessa välin kappaletta Ilmoselle luvan jammailla sävelmää. Innokkaan jatsimiehenä se oli hänelle mieleen. Illan päättyessä Heimo tuli vielä kiittämään minua. Sain luvan valita meille sopivat illat. Kisakalliolla tanssit olivat aina lauantaisin ja juhlapyhien aattona. Valitsin kaksi arkipyhäaattoa. Uteliaisuuteni oli kuitenkin suuri ja varovasti tiedustelin tällaisen epätavallisen toivekappalevalinnan syitä. "Meillä oli kahden isännän kanssa menossa traktorikaupat ja kiistaa hinnasta. Ehdotin vetoa siitä, että orkesteri soittaisi kolme kertaa peräkkäin La Cumparsitan. Vedon kohteena olivat traktorikaupat. Kaikkihan me voitettiin. Heimo sai myytyä tuotteitaan, me saimme kaksi tuplahintaista keikkaa ja isännät saivat upouudet Fergusonit. Oma määrittelyni selkeästä musiikin tahtijaosta on seuraava: "Musiikki o kahdenlaist. O noppia ja o hidast. Noppia on marssi ja hidas o virssi”. |
 |
|
 |
|
|
 | ||
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti