perjantai 21. joulukuuta 2018

Laulaja ja takkamuurari - Joulunpunainen liha

LAULAJA JA TAKKAMUURARI

On meitä entisiä kansakoulunopettajia siunaantunut mitä merkillisempiin toimiin. Aika monet musiikkiin. Ilkka Rinne, Juha Vainio, Jukka Kuoppamäki, Arja Koriseva, Pelle Miljoona jne. Paljon myös fiinimmältä puolelta, kuten esimerkiksi Martti Talvela.

Talvela muurautti mökilleen upean avotakan. Tuli palkkaneuvottelujen aika. Takkamuurari totesi: ”Olisiko kohtuullinen palkkio, jos taiteilija esittäisi hänelle vaikka yhden pätkän oopperasta?”

Talvelalla oli vastaus valmiina: ”Ohoh. En tiennytkään, että takan muuraaminen on noin arvokasta!”

 

















Pidämme joulutaukoa 11.1.2019 asti.
Huilimme – ihan vähän.

Perheyrityksemme Herrankukkaro ja Höyrylaiva s/s Ukkopekka siirtää asiakas- ja yhteistyökumppanille suunnatut joulurahatervehdykset Sri Lankan köyhille koululapsille. Lahjoitusrahalla ostamme täältä yhteensä 400 paria koulukenkiä. Ne maksavat ainoastaan 5 euroa pari. Monelle lapselle se on kynnys koulun aloittamiseksi. Jos Sinulta likenee jokin kenkäpari tänne, käy osoitteessa positiivarit.fi/lotushill ja täytä tukijäsenkaavake.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2019.


Lämpimin terveisin
Intian valtameren Ceylon luodolta
Pohjolan raikkauteen haaveillen
Pentti-Oskari Kangas
Sri Lankan Lotus Hill
avustusjärjestön kiireapulainen
hyppytyöntekijä

”Et voi muuttaa koko maailmaa,
mutta voit muuttaa yhden ihmisen koko maailman”

 





















 

JOULUNPUNAINEN LIHA

Ystäväni jo 60-luvulta, legendaarinen Back to 60's -yhdistyksen perustaja ja yksi musiikin suurista legendoista, rumpali Ande Päiväläinen on jättänyt suuret jalanjäljet. Hän oli perustamamassa 1961 Suomen ensimmäistä kitaraorkesteria, The Strangersia ja musisoi siinä edelleen. Matkan aikana hän on rumputellut Johnnyn, Dannyn ja Pepe Willbergin bändeissä ja monissa muissa. Hänen toimiaan oli myös ”Mestarit lavalla”-kiertue. Minua Ande on auttanut moninaisissa ohjelmien hankinnoissa Vaakahuoneen Paviljongin nostalgiailtoihin.

Mutta nyt Ande on hieman rauhoittunut. Hän elää ja toimii vaimonsa Riitan kanssa Viron Saarenmaalla. Upea ja hieno B&B majoituskohde on vuokrattavissa matkustavaisille. Sopii erinomaisesti ryhmille. Minä tiedän. Olen vieraillut siellä monesti. Kurkkaahan www.metsarabb.ee
Erityisesti mielen ja vatsan pohjukkaan painautui Riitan tekemät aamiaiset ja muu einestarjonta. Aivan uskomatonta. Viime vierailuni yhteydessä sain Riitalta alla olevan reseptin. Sen saatekirje oli hauska. Kuten ruokakin. Annoksen nimi on 'Joulunpunainen liha'. Lohkoperunoita, possun kyljyksiä ja salaattia.

Kyljykset kuorrutetaan ensin fariinisokerilla, peitetään Heinzin ketsupilla ja murennetaan päälle lihaliemikuutio, tilkkanen vettä tai öljyä. Pannaan uuniin 35 - 45 minuuttia 210 astetta. Lohkoperunat normaaliin tapaan, mausteena Provence yrttimauste, öljyä ja ripaus suolaa.

Kun pariskunta rakensi talon 1980 Kirkkonummen Luoman kylään, kylässä oli noin parikymmentä lastensa ikätoveria. Kun huhu levisi, että Päiväläisillä on tänään ruokana 'punaista lihaa', yllättävän moni lasten kaveri halusi tulla leikkimään, joskus heitä oli jonoon asti. Riitta valmistikin aina ylimääräisiä biffejä sen vuoksi, että nälkäisimmät naapureiden kakaratkin tulivat ravituksi. 

perjantai 14. joulukuuta 2018

Lasse Liemola ja Pavarotti - Sallatti

LASSE LIEMOLA JA PAVAROTTI

Pitkäaikainen ystäväni, ”babyface” Lasse Liemola täytti hiljattain 80 vuotta. Juhlan kunniaksi hän saapui perinnettä noudattaen myös Aurajokirantaan Vaakahuoneen suven päättäjäisiin. Meillä oli hauskaa, kuten aina. Edellisenä iltana hän piti Savoy-teatterissa Heinivahon Matin kanssa myös juhlakonsertin. Sain minäkin sinne kutsun, vaikken ihan vielä ole siihen ikään yltänyt. Yritän kovasti kuroa ikäeroa kiinni.

Konsertin jälkeen Lasse kyseli kotona Sirje-vaimoltaan, mitä tämä piti konsertista ja hänen laulustaan.

”Olisin kyllä mieluummin kuunnellut Pavarottia”, vaimo vastasi.

”Niin varmaan. Sen minä uskon. Pavarotti on ollut kuolleena jo kymmenen vuotta. Sitä sinä tietenkin haikailet, että olisit nyt saanut viettää jo kymmenen vuotta iloisena leskenä.”

 

UUTISIA AURAJOKIVARRESTA

Ensi kesänä Aurajokivarressa puhaltaa uudet tuulet. Nimittäin Vaakahuoneen Paviljongin liiketoiminta vaihtaa omistajaa vuoden alusta. Uudet yrittäjät, veljekset Henri ja Kalle Kulmala, ovat vanhoja tuttuja jo vuosien takaa, joten rohkenemme hyvillä mielin luottaa Vaakahuoneen heidän hoiviinsa. Innolla odotamme yhteistyötä uuden kumppanimme kanssa ja mitä ensi vuosi tuo tullessaan.


 














 
SALLATTI


Luit aivan oikein. Se ei ollut lukihäiriöisen kielivirhe, vaan ihan tarkoituksellisesti kirjoitettu alkuperäiseen muotoonsa. Mistä moinen? Minäpä kerron: Olin ottanut talvikotiimme Ceylonin saarelle nipun vanhoja reseptipapereitani. Niitä ajattelin järjestellä ja osan taltioida paremmin.
Nostin nivaskan pöydälle. Kattoflipperin ilmanpyörteessä pieni lappunen leijaili huoneen toiseen päähän. Siinä luki äitini kauniilla käsialalla, kosmuskynällä kirjoitettuna: ”Sallatti”. Kosmuskynä on lyijykynän ja mustekynän eräänlainen välimuoto. Sitä ei voi pyyhkiä kumilla, mutta se kostuessaan leviää kuin muste.
Kyllähän minä nyt Sallatin muistan ja tiedän. Ainakin Vakka-Suomessa ja Raumallakin aikanaan hyvin yleinen perinneruoka. Salaattisekoitusten isoäiti. Muualla Suomessa lienee tutumpi nimi ”rosolli”. Vaimoni kotisedulla fiinimmät vaasalaiset käyttävät samasta tuotteesta nimeä ”sinsalla”. Nimi liene tuunaus ruotsinkielisestä ”sillsallad" nimestä. He kun sekoittivat joukkoon pieniä sillin paloja. Lyökissä, äitini kotisaarella Lyökin Mammakin lisäsi joukkoon joskus myös pieneksi pilkottuja suolasilakan paloja.

Sallatti:
2 punajuurta
2 porkkanaa
2-3 perunaa
Keitetään kypsiksi, kuoritaan ja annetaan jäähtyä. Pilkotaan pieneksi.
Lisätään mukaan:
1 suolakurkku
ja 2 omenaa, jotka myös pilkotaan.
Sekoitetaan kaikki yhteen.

Sitten äitini reseptissä luki: ¼ l kuohukermaa. Se teksti oli yliviivattu. Äitini olikin tullut katumapäälle. Muistan kyllä, että joskus, ainakin jouluna sallattiin tehtiin kastike kuohukermasta ja etikasta sekoitettuna. Joulun punaväri saatiin punajuuriliemestä. Muistot muistavat maun.

Jos joku luulee, että kirjoittelen näitä reseptejä vain huvin vuoksi ja lähettelen ilmaiseksi kymmenille tuhansille lukijoille, voivat pettyä. Teen sen kahdestakin muusta syystä: Kerään ja palautan muistoja niiltä ajoilta, jolloin ruokanautinnot olivat peräisin puhtaasta luonnosta. Pääasiassa luonnossa kasvaneita. Metsän ja meren viljaa. Siksi sienet, marjat, juurekset, hunaja ja erityisesti kala ovat minulle erityisen mieluisia raaka-aineita. Ja kun yksinkertainen olen luonnoltani, muistiini tarttuu yksinkertaiset valmistustavat. Kun nuoteilla säveltäminen on jäänyt silleen, säveltelen mieluisasti joskus erilaisilla raaka-aineilla. Tekeminen on mukavaa puuhaa.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Sillirekka jumissa - Graavi sitruunakuha

SILLIREKKA JUMISSA

Vielä muutamia vuosia sitten Herrankukkaron naapurissa pakattiin ja jalostettiin silliä. Suomen kuuluisin Saukko-sillilaivasto piti tukikohtanaan Röödilän lahtea. Ja rannalla toimi Saukko-sillitehdas. Nimi muuttui vuosien mittaan. Boy-sillit, Abba jne. Kunnes muutama vuosi sitten se loppui. Nyt siellä valmistetaan suomalaista ”shamppanjaa”, omenakuohuviiniä.

Perinteiseen tapaan keväisin silli tuotiin laivoilla Röödilän satamaan. Silloin pidettiin kunnon juhlat. Perinteet jatkuvat edelleen. Viime keväänäkin orkesterini musisoi, ja vieraat saivat ilmaiseksi syödäkseen silliä ja uusia rymättyläläisiä perunoita. Kauimmaiset olivat tulleet autolla Porista saakka. Kannatti kuulemma, kun oli niin halpaa.

Silliä ei tuotu enää laivoilla. Jo vuosia kuljetus on hoidettu rekka-autoilla. Siitä tämän tarinan aihe: Vuosia sitten korkea sillirekka oli jäänyt jumiin Naantalin Kuparivuoren tunneliin. Norjalainen kuljettaja soitti hädissään Ruuskan Matille Rymättylän sillitehtaalle ja pyysi neuvoa.

”Koetahan päästää renkaista suurin osa ilmoja pois, niin eiköhän se sitten onnistu”, vastasi Matti.
”Ei voi auttaa”, totesi norjalaiskuski hädissään.
”Miksei? Yritä edes.”
”Ei se voi auttaa, koska rekka on kiinni katostaan.”

 




















Positiivareiden tenavatarina

JULKKIS
Milja näki paikallisessa lehdessä oman seurakunnan kirkkoherran kuvan. Äiti kysyi Miljalta tunteeko hän kuka kuvassa on? "Kirkonkylän Jumala", tiesi tyttö. –Täti

 
















GRAAVI SITRUUNAKUHA

Ainekset:
1 iso kuhafilee. Mielellään merikuhaa. Järvikuha 2 vrk pakkasessa ensin.
1 iso sitruuna
1 pienehkö sipuli
1 rkl merisuolaa
2 rkl soijakastiketta
rouhittua mustapippuria

Sirottele suola ja mustapippuri fileen päälle ja sivele sitruunamehun ja soijan sekoitus pinnalle. Laita lopuksi ohuet sipulirenkaat, tilli sekä sitruunakuoret päälle.

Kiedo tiiviiseen paperipakettiin (voipaperi tms), anna maustua tunnin ja leikkaa siivuiksi. Keitettyjen perunoiden kanssa aika ytyä tai ruisleivän ja voin päällä huikopalaksi.