perjantai 2. marraskuuta 2012

MIES JA KOIRA - SAMAA MAATA


Talvikotimme Sri Lankassa sijaitsee köyhän kylän liepeillä viidakkojärven rannalla. Se on meidän tukikohtamme suorittaessamme kenttätyötä Lotus Hill-avustushankkeessa. Naapureinamme ovat monen metrin pituiset varaanit, jotka elelevät rantahetteikössä. Hurjia otuksia. Pystyvät tappamaan vaikka vesipuhvelin.

Eräänä päivänä kaksi kalastajapoikaa toi meille sekarotuisen koiraäidin ja sen kolme pentua. Varaanit olivat ehtineet popsia jo kaksi pentua, ennen kuin pojat ehtivät hätiin. Pennut saivat nimekseen Urkki, Mara ja Manu. Äitikoira sai nimekseen Tarja, kun se ei suostunut kertomaan meille oikeaa nimeään.

Koirat olivat tervetulleita, koska vahtikoiramme Bullad oli jo hyvin vanha. Viime talvena hän sai keuhkotaudin. Yöt uskollinen ystävämme yski, ja aamulla nousi vapisten ruoka- ja juomakupilleen. Ja sitten taas makuulle ja yskimään. Mutta kun pihallemme tuli nuori narttukoira, Bullad piristyi kummasti. Ja ei kun päälle ja tikittämään. Ja vapisten taas makuulle. Sitten hän lopetti syömisen, ja kolmen päivän jälkeen kuoli.

Sattuipa niin, että minullekin tuli keuhkokuume. Sitten meni ruokahalu. Sanoin vaimolle, että taitaa minullakin olla Bulladin tauti.
”Ei ole”, sanoi vaimo asiantuntevasti.
”Mistä sen tiedät?”utelin.
”Tikitysvaihe puuttuu!"




 
NAURETTAVA ISÄNPÄIVÄNLAHJA

Viime syksyn ´best seller´ oli Onnellisen miehen tarinoita. Esikoiskirjani.
Myynnin lisäksi palautteet olivat sitä luokkaa, että itsekäs mies jatkaa toimiaan.
Tänään tuli uunista ulos uusi kirja: Onnellisen miehen tarinoita 2.
Ei sovi hyvin isänpäivälahjaksi. Se sopii erinomaisen hyvin. Tilaa pikaisesti. Viime kerralla loppui kesken kaiken. Klikkaa tästä

Kirjan myynnillä tuetaan Lotus Hill ry:n toimintaa Sri Lankassa köyhien lasten koulunkäynnin aloittamiseen. Lue lisää hankkeesta.


SIPULISAAREN HERKKU

 



Vähän väliä minulta kysytään, kuka oli Lyökin mamma? Hän oli äidinäitini, Uudenkaupungin ulkosaaristossa, Lyökissä. Lapsuuteni kesät vietin keskellä Luojan lahjaa meille suomalaisille, Suomen Saaristossa.

Isoisäni Frans-Emil oli merikapteeni ja luotsivanhin. Purjelaivoilla meriä kulkenut. Hänen tarinoitaan kuuntelimme lapsena, niin kuin mamma sanoi: ”silmät ympyrskäisinä”. He elivät niin tavallista ja yksinkertaista saaristolaiselämää kuin vaan olla ja voi. Sieltä sain itselleni tunnuslauseen: ”Sydän saaristossa, mieli merellä”.

Lyökin mamman ruoka oli uskomattoman yksinkertaista ja hyvää. Sen kunniaksi resepti, jonka sisältö sopii Lyökkiin erityisesti. Lyökin nimi on alun perin LÖKÖ eli sipulisaari. Johtunee siitä, että saarilla kasvoi ja kasvaa vieläkin villinä ja vapaana ruohosipuli. Kas tässä jälleen tällainen yksinkertainen Lyökin Mamman resepti:

Kilo makeita sipuleita.
300gr rasvaista jauhelihaa. Karitsa olisi kelpoa.
Vähän merisuolaa ja maustepippuria.

Halkaise sipulit (älä kuori) ja ota puolet pois, jolloin saat kaksi kuppia. Laita maustettu jauheliha kuppeihin. Uunivuokaan ja uuniin 180 astetta. Kansi päälle. Pidä uunissa runsaan puoli tuntia ( katso, että jauheliha ei tummene liikaa.) Laita päälle hieman etikkaa ja jätä jälkilämpöön 10-15 minuutiksi. Nauti kuoriperunoiden ja/tai salaattien sekä ruisleivän kanssa.

Ystäväni naureskelevat minulle ja kysyvät vähän väliä, että pystynkö tekemään mitään ruokaa ilman hunajaa ja tyrniä. Tässä vastaukseni heille. Teille muille kerron salaisuuden. Etikan tilalla voi käyttää tyrnimehua ja sipaisu hunajaa.

Niin Lyökin mammakin teki ja lapset kasvoivat isoiksi ja terveiksi. Mitä nyt joku lapsenlapsi välillä liiankin isoksi.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

2 kommenttia: