Kummipojan neuvot - Partaveitsisimpukat

KUMMIPOJAN NEUVOT

 Kun kummipoikani oli vielä leikkikouluikäinen, heidän kotiinsa saatiin uusi perheenjäsen – pieni vauva. Koko suku oli tietenkin innoissaan: mummot leipoivat pullaa, kummit toivat lahjoja ja kaikki puhuivat hiljaisella äänellä, koska talossa oli nyt vauva.
Mutta kummipoikani suhtautui asiaan hyvin käytännöllisesti. Hänen mielestään perheessä oli jo ihan riittävästi ääntä ilman uuttakin metelinlähdettä.
Kun vauva tuotiin kotiin ja asetettiin kehtoonsa, kaikki kumartuivat ihailemaan häntä. Hetken oli aivan hiljaista. Sitten tapahtui se, mikä vauvoilla on tapana tehdä.
Vauva veti henkeä…ja päästi ilmoille sellaisen parkauksen, että verhot värähtivät ja talon kissa loikkasi sohvan alta suoraan kirjahyllyyn.
Aikuiset hymyilivät lempeästi.– No niin, nyt se ilmoittaa tulostaan maailmaan, joku sanoi hellästi.
Mutta kummipoikani ei ollut yhtä runollinen.
Hän katseli hetken vakavana kehtoon päin, huokaisi kuin kokenut perhe-elämän asiantuntija ja käveli päättäväisesti vauvan luo. Sitten hän kumartui aivan kehdon reunalle ja puhui vauvalle rauhallisella mutta hyvin opettavaisella äänellä:
– Kuule. Täällä ei saa huutamalla mitään.
Huoneessa tuli äkkiä hiljaista.Aikuiset yrittivät olla nauramatta, mutta se oli mahdotonta.
Kummipoikani jatkoi vielä hetken kuin talon vanhempi neuvonantaja:
– Meillä pitää ensin kysyä nätisti.
Vauva ei tietenkään ottanut neuvoa kovin vakavasti, vaan jatkoi huutamista entistä ponnekkaammin.
Kummipoikani pudisti päätään, kääntyi pois ja totesi hyvin väsyneellä äänellä:
– No, oppiipahan ajan kanssa!

TENAVATARINOITA

Aleksi 4v kertoi isomummilleen että toisen mummin luona oli ollut myös mummin sisko, Tiina.
Isomummi mietti ääneen että oli varmaan nähnyt tämän Tiinan Aleksin pikkusiskon Mintun ristiäisissä ja kysyi Aleksilta minkä näköinen Tiina on? Johon Aleksi vastasi reippaasti että: se hyvännäköinen!

- Tiinan sisko

Partaveitsisimpukat - sovellettuna katkarapuihin

Katkarapuja portugalilaisittain valkosipulivoissa

Kun maailmalla liikkuu nokka kenossa, löytää aivan upeita ruokia. Ja kun vielä vähän nuuskii niiden taustoja, pääsee myös valmistuksen saloihin.

Olemme vuosikymmenten ajan käyneet silloin tällöin huilimassa Portugalin Algarvessa, pienessä Casaisin kylässä. Siellä ystävystyimme pienen kahvilan emännän kanssa. Hänet tunnetaan seudulla taitavana paikallisruokien valmistajana.
Eräänä iltana saimme hänen kotonaan seurata illallisen valmistusta. Emme olleet uskoa silmiämme. Vesiastiassa oli eläviä, pikkusormen kokoisia, pitkulaisia ja kovakuorisia otuksia.
Lingueirão on niiden portugalinkielinen nimi. Suomenkielistä nimeä piti kysyä tekoälyltä.
Partaveitsisimpukka.
Olisihan se pitänyt arvata!
Emäntä kertoi, että ne ovat hyvin harvinaisia. Vain Portugalissa ja sielläkin niitä voi kerätä vain Portimãon seudun hiekkarannoilta. Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin saalistamaan. Mukaan otettiin viiden kilon suolasäkki.
Suolaa ripoteltiin hiekalle simpukoiden kolojen kohdalle. Ja kas kummaa: hiekan kätköistä alkoi nousta partaveitsisimpukoita näkyviin. Siitä ne poimittiin vesiämpäriin ja valmistettiin ruoaksi vielä samana päivänä.
Tuoretta lähiruokaa parhaimmillaan.
Kun näitä partaveitsiä ei meillä ole noin vain saatavilla, päätimme kokeilla samaa makumaailmaa tuttujen katkarapujen kanssa. Valkosipulia, voita, oliiviöljyä, valkoviiniä ja sitruunaa – siinä herkullisen ruoan ainekset.
Pauliina, Herrankukkaron emäntämme, teki niistä todellista herkkua.
Maistuisi varmaan sullekin. Parkettien partaveitselle ja frouvallekin.

Ainekset 4 hengelle
600–800 g kuorittuja, kypsiä katkarapuja, sulatettuina ja valutettuina
5–6 valkosipulinkynttä
50 g voita
4 rkl oliiviöljyä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 sitruuna
Tuoretta korianteria tai persiljaa
Mustapippuria
Hyvää leipää tarjoiluun

Valmistus
1. Valmistele ravut. Sulata pakastekatkaravut jääkaapissa pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja kuivaa kevyesti talouspaperilla.

2. Kuullota valkosipuli. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Sulata voi suuressa pannussa ja lisää oliiviöljy. Kuullota valkosipulia miedolla lämmöllä noin minuutti, mutta älä ruskista.

3. Lisää valkoviini. Kaada viini pannulle ja anna poreilla rauhallisesti 2–3 minuuttia.

4. Lämmitä katkaravut. Lisää ravut ja kääntele varovasti, kunnes ne ovat kauttaaltaan lämpimiä. Kypsät katkaravut tarvitsevat vain lyhyen lämmityksen.

5. Viimeistele. Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu. Lisää hienonnetut yrtit ja mustapippuri. Maista ennen mahdollista suolan lisäämistä, sillä katkaravut ovat usein valmiiksi suolaisia.

6. Tarjoa heti loppusitruunan lohkojen ja hyvän leivän kanssa. Leivällä saa talteen myös pannun herkullisen liemen.
Siinä saattaa tulla pyyhkäistyä lautanenkin puhtaaksi.