Tappi Suojanen In Memoriam - Kaura-puolukkapaistos 28.1.2022
TAPPI SUOJANEN - IN MEMORIAM
Legendaarinen musiikkielämän grand old man, SEPPO KULMALA soitti minulle talvisesta eläkekodistaan Espanjan Aurinkorannikolta. Jutustelimme yli 2 tuntia. Yhteisiä muistoja viihde-elämän tanhuilta tuli raapaistua pinnalta ihan vähän. Kuinkahan moni tietääkään, miten monen legendan keksijänä ja avittajana Seppo on toiminut. Henry Theelistä lähtien Tangomarkkinoihin.
Puhelinsoiton tarkoitus oli kertoa minulle yhteisen ystävämme TAPPI SUOJASEN pois menosta. Tunti sen aiheen parissa vierähti. Takavuosikymmenten viihteen alan ihmiset tietävät tämän legendaarisen suomalaisen huvialan mestarin aikaansaannoksista.
Tapin kanssa aloimme yhteistyön jo vuonna 1963, kun aloitin toiminnanjohtajan työn Vehmassalmen Tanssipaviljongilla. Merkittävä osa taiteilijoista toimi Tapin yhtiön Tampereen Viihdeohjelmien toimesta. Kun sitten valmistuin kansakoulunopettajaksi, toimin siinä virassa hetken ja siirryin minäkin kokopäivätoimiseksi viihteentekijäksi. Yhteistyömme konkretisoitui syksyllä 1968, jolloin muutin vuonna 1966 perustamani 7-seinähullua orkesterin kanssa Tampereelle. Soittaessa menivät yöt ja päivät Viihdeohjelmien toimistolla Kauppakadulla. Työtoverinani oli mm. Jussi Halla-ahon isä, Yrjö ”Ylli” Halla-aho. Ylli tokaisi kerran erääseen solistiin hermostuessaan, että soittajat on verrattavissa ehdonalaisessa vapaudessa oleviin ihmisiin. Olimme löytämässä ja auttamassa lukuisia tähtiä Paula Koivuniemestä Markku Aroon. Ja tietenkin omaa orkesteria, jonka ensimmäisiksi solisteiksi löysimme jo 1966 silloin tuntemattomat Irwin Goodmanin ja Lea Lavenin. Tapin elämäntyötä ei millään saa mahtumaan kirjojen kansien väliin. Hän oli uskomaton ideariihi. Toimelias ja aikaansaava. Hän tunsi Suomen viihteestä kaikki. Ja kaikki tunsivat Tapin. Elämäni Tapin kumppanuudessa oli lievästi sanottuna – mielenkiintoista. Hyviä muistoja on mukava säilyttää.
Kun Tappi Suojanen siirtyi eläkkeelle, hän jatkoi mm. Kyröskosken Suurlavan isännöintiä. Lava oli suurmenestys. Kun hän sitten myi lavan alan veljesparille Extraviihteelle, suosio alkoi hiipua. Tämähän Tappia harmitti, sillä se oli ollut hänen elämäntyönsä. Niinpä hän ilmoitti veljeksille, että hän hoitaisi yhden viikonlopun ohjelmat ja antaisi sitten rahat heille. Tappi tilasi lavalle Topi Sorsakosken. Tapilla oli aina hyvä vainu yleisön mausta. 1000 hengen lavalle ryntäsi yli 2000 juhlijaa.
Tappi keräsi rahat, paalasi pinoon ja antoi lupauksensa mukaan veljeksille. Saatesanat saattoivat kirpaista mukavia alan miehiä:
”Ottakaa ja käyttäkää harkiten. Kun loppuvat, lähtekää marjaan."
Kun Tappi täytti 6 vuotta sitten 80 vuotta, olin kehystänyt vanhan löytämäni julisteen 1960-luvulta. ”TAUNO SUOJASEN SHOWORKESTERI”. Minun piti toimittaa se Tapille. Se jäi kuitenkin toimittamatta ja on nyt työpaikkani seinällä arvostuksen merkkinä.
Vielä jälkikirjoitus:
Kun Tappi sitten aloitti eläkepäivinään käytettyjen ja pinnoitettujen kuorma-auton renkaiden tuonnin Saksasta, ostin renkaat yritykseni autoon. Laskun mukana tuli takuutodistus: "Pentti-Oskari! Tämä takuu on vain Sinulle. Renkailla on elinikäinen takuu.” Aikamoinen velikulta tämä Suojasen Tappi.
Puhelinsoiton tarkoitus oli kertoa minulle yhteisen ystävämme TAPPI SUOJASEN pois menosta. Tunti sen aiheen parissa vierähti. Takavuosikymmenten viihteen alan ihmiset tietävät tämän legendaarisen suomalaisen huvialan mestarin aikaansaannoksista.
Tapin kanssa aloimme yhteistyön jo vuonna 1963, kun aloitin toiminnanjohtajan työn Vehmassalmen Tanssipaviljongilla. Merkittävä osa taiteilijoista toimi Tapin yhtiön Tampereen Viihdeohjelmien toimesta. Kun sitten valmistuin kansakoulunopettajaksi, toimin siinä virassa hetken ja siirryin minäkin kokopäivätoimiseksi viihteentekijäksi. Yhteistyömme konkretisoitui syksyllä 1968, jolloin muutin vuonna 1966 perustamani 7-seinähullua orkesterin kanssa Tampereelle. Soittaessa menivät yöt ja päivät Viihdeohjelmien toimistolla Kauppakadulla. Työtoverinani oli mm. Jussi Halla-ahon isä, Yrjö ”Ylli” Halla-aho. Ylli tokaisi kerran erääseen solistiin hermostuessaan, että soittajat on verrattavissa ehdonalaisessa vapaudessa oleviin ihmisiin. Olimme löytämässä ja auttamassa lukuisia tähtiä Paula Koivuniemestä Markku Aroon. Ja tietenkin omaa orkesteria, jonka ensimmäisiksi solisteiksi löysimme jo 1966 silloin tuntemattomat Irwin Goodmanin ja Lea Lavenin. Tapin elämäntyötä ei millään saa mahtumaan kirjojen kansien väliin. Hän oli uskomaton ideariihi. Toimelias ja aikaansaava. Hän tunsi Suomen viihteestä kaikki. Ja kaikki tunsivat Tapin. Elämäni Tapin kumppanuudessa oli lievästi sanottuna – mielenkiintoista. Hyviä muistoja on mukava säilyttää.
Kun Tappi Suojanen siirtyi eläkkeelle, hän jatkoi mm. Kyröskosken Suurlavan isännöintiä. Lava oli suurmenestys. Kun hän sitten myi lavan alan veljesparille Extraviihteelle, suosio alkoi hiipua. Tämähän Tappia harmitti, sillä se oli ollut hänen elämäntyönsä. Niinpä hän ilmoitti veljeksille, että hän hoitaisi yhden viikonlopun ohjelmat ja antaisi sitten rahat heille. Tappi tilasi lavalle Topi Sorsakosken. Tapilla oli aina hyvä vainu yleisön mausta. 1000 hengen lavalle ryntäsi yli 2000 juhlijaa.
Tappi keräsi rahat, paalasi pinoon ja antoi lupauksensa mukaan veljeksille. Saatesanat saattoivat kirpaista mukavia alan miehiä:
”Ottakaa ja käyttäkää harkiten. Kun loppuvat, lähtekää marjaan."
Kun Tappi täytti 6 vuotta sitten 80 vuotta, olin kehystänyt vanhan löytämäni julisteen 1960-luvulta. ”TAUNO SUOJASEN SHOWORKESTERI”. Minun piti toimittaa se Tapille. Se jäi kuitenkin toimittamatta ja on nyt työpaikkani seinällä arvostuksen merkkinä.
Vielä jälkikirjoitus:
Kun Tappi sitten aloitti eläkepäivinään käytettyjen ja pinnoitettujen kuorma-auton renkaiden tuonnin Saksasta, ostin renkaat yritykseni autoon. Laskun mukana tuli takuutodistus: "Pentti-Oskari! Tämä takuu on vain Sinulle. Renkailla on elinikäinen takuu.” Aikamoinen velikulta tämä Suojasen Tappi.
PERJANTAIN MIETELAUSE
Tulee niin paha aika, että faaraotakin muistellaan hyvällä.
POSITIIVAREIDEN TENAVATARINOITA
Ne lystikkäitä on
Olin valmistanut makaronilaatikkoa, johon olin jauhelihan jatkeeksi kumonnut purkillisen herkkusieniä. Veera, silloin parivuotias, nyt jo 20v. tuijotti lautastaan ällistyneenä ja puhkesi sitten laulamaan: "Pienet sammakot, pienet sammakot..."
-Natska
Olin valmistanut makaronilaatikkoa, johon olin jauhelihan jatkeeksi kumonnut purkillisen herkkusieniä. Veera, silloin parivuotias, nyt jo 20v. tuijotti lautastaan ällistyneenä ja puhkesi sitten laulamaan: "Pienet sammakot, pienet sammakot..."
-Natska
ELÄMÄN TOTUUKSIA
Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki avaimesi kerralla.
KAURA-PUOLUKKAPAISTOS
Ruokien uusiokäyttö ei ole ainoastaan vastuullista vaan myös järkevää ja usein herkullisuuteen päätyvää. Kuinka monella meiltä jääkin aamuista kaurapuuroa. Tässä Herrankukkaron Aasla-saaren emäntämme oivallinen resepti lounasruoan jälkiruoaksi. Meillä oli vieraana ryhmä ruoka-asiantuntijoita, jotka saivat syödäkseen tätä herkkua. Oi sitä sanojen ilotulitusta. Harmi vaan, kun on niin helppoa tehdä. Puuttuu nykyajan haasteet ja nipottamiset.
5 dl puolukoita
1 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
5 dl kaurahiutaleita tai valmista kaurapuuroa
125 g voita
Sekoita n. puolet fariinisokerista puolukoiden joukkoon. Laita ne voidellun vuoan pohjalle. Sulata voi. Sekoita kaurahiutaleet, sulatettu voi, loput fariinisokeri sekä kaneli keskenään. Ripottele seos puolukoiden päälle. paista n.25 min 200 asteisessa uunissa. Tarjoa kermavaahdon kanssa. Kermavaahdon voit maustaa esim. kanelilla tai vaniljalla.
5 dl puolukoita
1 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
5 dl kaurahiutaleita tai valmista kaurapuuroa
125 g voita
Sekoita n. puolet fariinisokerista puolukoiden joukkoon. Laita ne voidellun vuoan pohjalle. Sulata voi. Sekoita kaurahiutaleet, sulatettu voi, loput fariinisokeri sekä kaneli keskenään. Ripottele seos puolukoiden päälle. paista n.25 min 200 asteisessa uunissa. Tarjoa kermavaahdon kanssa. Kermavaahdon voit maustaa esim. kanelilla tai vaniljalla.
LUKIJOILLENI
Olen nyt kirjoitellut näitä tarinoita yli 12 vuotta. Nyt olen pitänyt taukoa tovin ja jatkan sitä vielä osittain. Olen kahlaamassa Sri Lankan tsunamin jälkeisiä päiväkirjamuistoja. Yhteensä 650 sivua. Niistä pitäisi julkaista ainakin kaksi kirjaa. Tuli sellainen mieli, että tehtäväni on kertoa nykyisessä kylmentyneessä maailmantilanteessa hieman toisenlaisia inhimillisiä asioita. Voit käydä lukemassa päiväkirjaani www.positiivarit.fi/lotushill Jatkamme vielä kirjeenvaihtoa. Joskin hieman harvemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti