Oliver Hawk - Saaristolaisruokaa

OLIVER HAWK

Mistähän johtuu, että minä, tällainen tasamaan taapertaja olen elämäni aikana törmännyt mitä merkillisimpiin persooniin. Kuten esim. herra ERKKI OLAVI HAKASALOON. Herra, joka opetteli hypnotisoijan jalon taidon ja teki siitä taiteen. Kommelluksien kautta, kuten kaikki oikeasti menestyneet. Ensiksi taiteilija otti taiteilijanimen. Olliver Hawk, koska se oli lähes alkuperäinen nimi. Eksoottinenkin. Kuten oli mieskin. Pieni kuiva väkkärä, terävänenäinen ja – sanainen. Silmät kuin haukalla. Huh.

Olin käynyt 50 -luvulla Taivassalon Nuorisoseurantalolla katsomassa hänen esitystään. Kuten kaikki muutkin, hämmästynyt sanattomaksi. Parasta oli se, kun yleisön joukosta lavalle nousi oman koulumme opettaja. Olliver hoki taukoamatta: ” Sinulla on kuuma, sinulla on kuuma ”. Voi sitä lasten riemua, kun opettaja alkoi riisua puseroaan. Hypnotisoija pysäytti kyllä aikeet heti alkuunsa. Voinette uskoa, että pienen miehen arvostus nousi silmissämme.

60-luvun alkuvuosina opiskellessani Rauman opettajaseminaarissa, olin mukana rehtorimme, psykologi T.O. Laurilehdon iltakursseilla, joissa opeteltiin mm hypnotisointia. Se oli hauskaa, varsinkin kun onnistui. Olen jättänyt oppimani jutut silleen.

70-luvun alkuvuosina pidin toimistoa Turun Puutarhakadulla. Olen ollut aina sillä lailla köyhä, etten ole koskaan polttanut tupakkia. Ei. Kyse ei ole luonteen lujuudesta. Minä vaan en koskaan oppinut. Aina tulin kipeäksi yrittäessäni. Sitten oli pakko luovuttaa. Kaksi kertaa elämänlankani on ollut niin ohut, että ilman tupakoimattomuuttani se olisi katkennut. Niinpä halusin rakentaa toimistostamme savuttoman. Siis jo 40 vuotta sitten. Soitin Olliver Hawkille, jonka tiesin menestyksellisesti hypnoosin avulla saaneen ihmisiä lopettamaan tupakan polton. Onnistuihan se. Useimmiten.

Meistä tuli hyvät kaverit. Hänen käydessään Turussa, tapasimme useasti toimistollamme. Herra oli aivan valloittava persoona. Arvostin häntä myös siitä syystä, ettei hän – ainakaan kuulemani mukaan – koskaan käyttänyt taitoaan rikollisiin toimiin. Hän kertoi kyllä esimerkkejä, mitä kaikkea voisi pankkikäynneillään tehdä. Erään kerran meillä vieraillessamme katsoin pihan parkkipaikalle, jossa Olliverin VW Kleinbuss oleili. Hieraisin silmiäni, koska auto oli parkkiruudussa ja pomppi vinhasti. Heilui kuin heikkopäinen. Sanoin Oliverille, että mikä kumma autoasi oikein vaivaa? ” Voi hemmetin hemmetin hemmetti, Manu on herännyt! ” kähisi hypnotisoija ja juoksi hurjaa vauhtia autolleen.

Selvisihän se. Asialle löytyi ihan luonnollinen selitys: Ollliver oli ostanut Rauman läheltä Haukan maatilan ja nimennyt se Haukkalinnan Luostariksi. Hänen tarkoituksenaan oli rakentaa sinne eläintarha, jossa olisi kaikkia mahdollisia eläimiä. Kaikkia sellaisia eläimiä, jotka hän pystyi hypnotisoimaan ja saamaan valtaansa. Sitten hän aloittaisi niiden opettamisen ja ne tekisivät kaikenlaisia marakatintemppuja, mitä ikinä voi kuvitellakaan. Uskokaa pois. Se on totta. Kävin siellä kerran. Koko tila oli ympäröity teroitetuilla puupylväillä kuin entisessä Villissä Lännessä konsanaan.

Mitäs Manu tähän sitten liittyy? Manusta kaikki alkoi. Olliver oli saanut jostain vihiä, että Turun ulkopuolella Hirvensalon saaressa oli erään maatilan navetassa pieni hirvenvasa. Miten sinne lienee joutunutkaan. Mies riensi volkkarilleen ja aloitti hypnotisoinnin. Hirvenvasa -raukka katseli pää vinossa merkillistä höpöttäjää ja nukahti. Olliver nosti vasan autoonsa ja lähti ajamaan kohti Haukkalinnan Luostaria. Poikkesi tapansa mukaan kuitenkin meillä. Ja sitten vaan kävi niin, että Manu heräsi kesken tarinatuokiomme. Vähän aikaa hypnotisoija taas höpötteli vasalle ja se nukahti. Volkkari kurvasi kohti Raumaa.

Jos tämä tarina on uskomaton, mitä pitäisikään sanoa seuraavasta Olliverin hypnotisoinnin kohteesta. Se oli iso karhu.

Jatkuu ensi viikon perjantaina…









SAARISTOLAISRUOKAA

Olemme jälleen menossa talveksi Intian valtameren saaristoon Ceylonin saarelle, joten lienee paikallaan kertoa paikallinen resepti: Vuosia sitten poikamme Karioskarin nimipäivänä paikallinen Lotus Hill työntekijämme Coolman ja Jaanaka tekivät sellaisen illan, jota ei unohda edes yön yli nukkuessaan. Parasta on, ettei siellä Aasian kolkassa tunneta ruohonjuuritasolla e-vitamiineja (lisäaineita) laisinkaan. Ruoka tehdään tuoreista raaka-aineista. Niitä ei kuljetella edestakaisin pitkin valtakuntaa, pahimmillaan pitkin maapalloa. Ne valmistetaan saman tien. Ei tarvitse säilyttää. Ei tarvita jääkaappeja ja pakastimia. Ei tarvita siten säilytysaineita.

Meidän länsimainen ruokalogistiikkamme on järjetön. Rymättyläläisen kalastajan kalasaaliit kuljetetaan ensin Turkuun, josta se lähetetään rekalla Helsinkiin. Pakataan uudelleen ja lähetetään rekalla takaisin Turkuun, markettiin. Oli murheellista kuultavaa, kun suomalainen alan edustaja myönsi TV-haastattelussa, että kalan kulku saalistajalta ruokapöytään tulisi kestää korkeintaan viikon, mutta se kestää nyt jopa 2 viikkoa. Logistiikassa muka säästetään keskittämällä. Ovatkohan nämä alan ihmiset lukeneet koskaan sellaista kirjaa, kuin Hölmöläisten tarinat?

Seuraavana esimerkki sri lankalaisen, erään maailman köyhimmän kehitysmaan ihmisten Iogistisesta toiminnasta ruokahuollon suhteen.

Ensimmäinen kummipoikamme Kamal, joka siirtyi kalastajaksi hankkimamme kalastusveneen ja välineiden myötä, käy äitinsä Busban kanssa joka vuosi tervehtimässä meitä ja kiittämässä. Eilen hän toi meille n. 2 kilon painoisen saalistamansa mustekalan, jonka Jaanaka perkasi saman tien ja paloitteli. Normaalisti Kamal myy samana päivänä pyydetyt kalat kotikylänsä tien varressa samana päivänä. Seuraavana aamuna kalat ovat jo muuttuneessa muodossa, luonnon kierrossa.

Kerran Karioskarin kummitytön äiti kävi kysymässä, jos haluamme ostaa katkarapuja. Naapurikalastaja viidakkojärvellämme tuo ne heti pyydettyään meille. Ei tule hiilijalanjälkiä, kun hän meloo puunkuoriveneellään järven toiselta puolelta. Tällaista on logistiikka yksinkertaisuudessaan. Kun ei ole varaa kuljetusrekkoihin, välivarastointeihin, kylmäkuljetuksiin ja kylmävarastointeihin.

Sitten juhlapäivään. Savusaunamme oli lämmitetty kanelipuulla lempeän tuoksuvaiseksi. Kanelipensaan lehdillä löyhytyttelimme ihomme pehmeäksi ja pesimme päivän hien Aiuvera – yrttisaippualla. Saaren ainoasta savusaunasta nirvanassa siirryimme terassille nauttimaan ihan aikuisten oikeasta lähiruoasta, ilman vähäisintäkään säilytys - tai muutakaan lisäainetta. E-vitamiineja ei ollut, mutta kaiken muun merkkisiä vitamiineja kyllä. Tässä on Kestävää Kehitystä. Ihan naurattaa meidän länsimaalaisten hölmöilymme. Koska ruoassa ei ole lisäaineita, ne syödään heti. Köyhällä ei ole varaa kuljetella, prosessoida ja säilytellä ruokaa viikkokausia.



HIILIJALANJÄLJETÖN JA E-VITAMIINITON ILLALLINEN

1. PERUNAMUUSIA

2. KEITETTYJÄ PORKKANOITA
Keitä porkkanat kypsiksi. Paista ne kevyesti pannulla, jossa on voita, murskattua tai pieniksi pilkottua valkosipulia ja inkivääriä.

3. HAUDUTETTUJA KATKARAPUJA
Laita pannulle reippaasti voita ja ruokaöljyä. Siellä rypsiöljyä. Lisää pilkotut valkosipulit sekä tavallinen sipuli ja inkivääri. Mustapippurirouhetta myllystä ja vähän suolaa. Kun seos on kuuma, lisää raa’at katkaravut. Anna hautua kannen alla lempeästi noin.10 min. Älä enempää, sillä niistä tulee muutoin sitkeitä. Kun ravut muuttuvat harmaasta punaiseksi, ne ovat sopivia.

4. HAUDUTETTUA MUSTEKALAA
Resepti on tasan tarkkaan sama kuin edellä. Pilko mustekala pieniksi, katkaravun kokoisiksi paloiksi. Jos naapurikalastajasi ei ole onnistunut pyytämään mustekalaa juuri tänään, voit korvata sen lohella, ahvenella, kuhalla, siialla tai melkein millä kalalla tahansa. Pilko ne peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Hauduttaminen ei ole niin tiukka ajan suhteen kuin katkaravut. Näet kalan väristä, milloin se on kypsä.

Tein illallisesta tarkan analyysin. En löytänyt yhtään lisäainetta ja kaloreitakin vain muutaman kappaleen.


Ainesosat:

Perunaa ja porkkanaa syöjien määrän mukaan
Katkarapuja ja/tai mustekalaa (raakoja) tai mitä tahansa kalaa sama määrä kuin edellä
Valkosipulia reippahasti
Tavallista sipulia vähän
Voita ja öljyä riittävästi
Mustapippuria myllystä muutama kierros
Suolaa maun mukaan
Inkivääriä (tuoretta tai jauheena) sopivasti
Valkoviiniä juomaksi. Sri Lankassa me nautimme palmuviiniä. Huh !

Edellä olevista määristä voi poiketa halutessaan.

Kommentit