ERILAINEN TARINA
Madushan | ||
Olen pian 20 vuotta elänyt vaimoni kanssa kaksoiselämää. Talvisin vietämme usean kuukauden ajan Ceylonin saarella oman Lotus Hill –hyväntekeväisyys hankkeemme parissa. Asumme omassa talvikodissamme paikallisten keskuudessa viidakossa ja yritämme auttaa niitä, jotka muut ovat unohtaneet. Ceylonin saaren, eli Sri Lankan saarivaltion lounaiskärjessä sijaitseva alue köyhine kalastajineen ei ole vieläkään selviytynyt vuoden 2004 tsunamin aiheuttamasta katastrofista. Köyhiä he olivat ennen tsunamiakin, mutta tuhon jäljet ovat yhä näkyvillä ja ihmisten mielissä. On vammaisia lapsia, hylättyjä lapsia ja ennen kaikkea köyhiä lapsia, joita avustamme koulutielle ja joiden perheitä tuemme eri tavoin. Tämä tarina elää reaaliaikaansa.
1. näytös
Sri Lankan Naganden kylä maaliskuussa 2012. Naapuriperheemme äiti tuo luoksemme tytön, jolla on sydämessä kaksi, 18 ja 22 mm reikää. Elinaikaodotukset muutamassa kuukaudessa. Leikkaus maksaa n. 5000 euroa. Valtio ei maksa kuin pienen osan. Isä on kulkenut Tuk- Tukilla, kylästä kylään myyden arpoja. Kuukausien ahertamisen tuloksena muutama sata euroa. Se ei riitä leikkaukseen.
2. näytös
Päätämme lähteä Lotus Hill tukijäsentemme kanssa auttamaan tyttöä. Saamme kokoon tuon 5000 euroa. Annamme sen perheen äidille, koska isille ei voi antaa rahaa. Leikkauspäivä sovittiin pääkaupungissa hyväksi tunnustetussa sairaalassa hyvän mutta kalliin kirurgin toimesta suoritettavaksi.
3. näytös
Leikkauspäivä tulee, mutta tyttö jääkin kotiin. Tyttö tulee sukukypsäksi ja alkaa kuukautiset. Suuri asia,” BIG GIRL ” ! Paikallisen tavan mukaan hänet lukitaan pimeään huoneeseen viikoksi. Hän ei saa edes peseytyä sinä aikana. Viikon jälkeen alkavat suuret juhlat. Suurimmat koko perheen historiassa. Koko kylä kutsutaan juhlimaan. Syömään ja riemuitsemaan. Olen ollut tällaisissa juhlissa, jossa oli 1500 juhlijaa. Perhe otti 50 vuoden lainan. He perustelivat, että se on kannattava sijoitus, koska jatkossa heillä on tiedossa yhtä monta juhlaa ruokineen, kuin he ovat kutsuneet tähän juhlaan. Siis 1500 juhlatilaisuutta ruokineen. Elämä on yhtä juhlaa. Köyhien ihmisten eliksiiri tällä saarella on tämän moinen. Emme me länsimaalaiset ymmärrä oikeata elämiskulttuuria.
No, mehän hermostuimme tosissamme. Millä rahoilla he juhlivat ja miksi leikkaukseen ei menty? Paikallinen edustajamme, tulkkimme Coolman yrittää lepyttää meitä ja selittää paikallisia tapoja, uskomuksia. Olen tulossa housuistani ulos. Niin vihainen olen. Elääkö tyttö edes juhlien yli? Mokomatkin TAIKAUSKOISET tomppelit.
4. näytös
Uusi leikkauspäivä sovitaan. Se lähestyy. Varmistamme, että nyt se onnistuu. Ei suinkaan. ASTROLOGI sanoi, että leikkausta ei voi tehdä ennen heinäkuuta (elimme silloin maaliskuuta). Nyt olin tulossa jo housuistani ulos. Coolman selittää ja selittää paikallisia uskomuksia ja tapoja. Vaimoni Marjakin jo hermostui ja sanoi, että on uskomatonta tämä taikauskoisuus! Kerroin Coolmanille, että otan rahat pois, jollei tyttöä leikata niin pian kuin mahdollista. Coolman totesi vain rauhallisesti, että se on kyllä mahdollista heinäkuussa. ” Heti ”, sanoin minä. ” Kuule Oskari! Haluatko ottaa sen vastuun, että jos tyttö kuolee leikkaukseen ennen heinäkuuta, syynä on sinun hätäilysi. Astrologit kyllä tietää.” Mitäs voit? Enhän minä nyt sellaista vastuuta voi ottaa. Sydänleikkaus on aina riski ilman astrologien neuvojakin. Voi ei. Ei muuta kuin jälleen odottamista. Lähdimme kotosuomeen. Uskomatonta, totesi vaimoni turhautuneena saarelaisten elämää ohjaavasta taikauskosta. Miten voivatkaan nykyajan ihmiset olla näin taikauskoisia?
5. näytös
Soitimme Coolmanille, että hän menee Thilakasirin ( toinen paikallinen edustajamme ) ja sairaan tytön äidin kanssa yhdessä pankkiin ja tarkastavat, että rahat ovat tilillä. EI OLLUT. Hyppäsin takaisin housuihini. Rahat oli lainattu rahanlainaajalle hyvää korkoa vastaan, kertoi äiti onnellisena. Jollei minulla olisi ollut täällä Suomessa töissä vuoden kiireisin aika, olisin suihkaissut paikalle. Hälytin tutun paikallisen tuomarin ja poliisipäällikön hätiin kertomaan mikä kohtaa rahanlainaajaa, jollei raha ole takaisin tilillä hyvissä ajoin ennen leikkauspäivää. Coolman yritti rauhoitella. Turhaan. Vaivuin epätoivoon ja valmistauduin kokoamaan omia rahojani, koska olin mokannut pahimman kerran. Minä kun aina olen korostanut, että välistävetäjiä emme päästä näihin töihin. Että minä pölvästi uskoin perheen äidin vilpittömyyteen. Minähän tässä tomppeli olen.
6. näytös
Kesäkuun lopulla Coolman soitti: Leikkaus tulee olemaan heinäkuun 13. päivänä ja rahat on siirretty takaisin äidin tilille. Olin menettänyt jo kaikki uskoni. Taikausko mukaan lukien. Leikkauspäivä lähestyi. Yhtäkkiä Marja huomasi ja parahti. ” Ei voi olla totta! Ei voida leikata silloin. Heinäkuun kolmastoista on PERJANTAI.” Ketkähän tässä nyt ovat TAIKAUSKOISIA?
7. näytös
Sydänsairas tyttö leikattiin vihdoin 14 päivänä heinäkuuta 2012. Lauantaina. Seuraavan viikon tiistaina hän pääsi kotiin. Coolman, perheen äiti ja muutama naapuri soitti meille lähes samanaikaisesti. LEIKKAUS ONNISTUI!
8. näytös
Saimme kolme kirjattua kirjettä Sri Lankasta. Paksu nippu papereita. Sairaalan dokumentteja, kuitteja ja pitkän selvityksen leikkauksesta. Tyttö on nyt kotona ja voi erinomaisesti. Jos haluat lisätietoja kaksoiselämästämme, klikkaa www.positiivarit.fi/lotushill
SAVUKALAA HETKESSÄOlen intohimoinen savukalan ystävä. Äidinmaidossanikin oli taatusti savukalan makua. Äitini kotisaaresta, Lyökistä hankittua. Savukalaa ei ole yleisesti tarjolla Tanskasta alaspäin. Se on kyllä aika suomalainen juttu. Ilmankos meillä on joka ikisessä ruokatarjoilupisteessä ( Herrankukkaro, Vaakahuone, Ukkopekka, Loistokari ja charter alukset ) pääruokana savukalaa. Sitä on yleensä tarjolla 10-15 eri versiota. Ennätys lienee 24. Teemme sen aina itse. Vanhojen ja perinteisten menetelmien mukaan. Tiedättekö, että kaupan olevista savukaloista lähes 100% on savustettu kaasulla? Ettekö? Unohtakaa sitten. Tieto lisää tuskaa. Olen niin innostunut ja ylpeä savukaloistamme, että kulutan suuren osan vähäisestä energiastani savukalojen parissa. Niitä kehitellen ja niitä nautin. Vaimo haistaa kyllä kotiin tullessani jo kaukaa, mistä tulen. Eikä se ole hajua, se on tuoksua. En usko kuitenkaan olevani nipottaja ja pikkusielu. Elän kyllä tässä maailmassa. Eräänä päivänä Vaakahuoneen kokki kysyi minulta käyttöönsä savustuslaatikkoa. Vaikka Herrankukkarossa ja Loistokarilla savustetaan melkein päivittäin, tämä nuori kokki halusi savustaa omat juttunsa vielä enemmän reaaliajassa. Löytyihän varastostani happoteräksestä tehty savulaatikko. Tässä Teille perinteisiin fakkiintuneille savustajille mielenkiintoinen resepti pienimuotoiseen ja äkäiseen kalan savustukseen. Toimii hyvin kalan fileille ja pienille kaloille: Laita savustuslaatikon pohjalle iso kourallinen savustuspurua (leppää,leppää) ja 6-8 sokeripalaa. Lado kalan fileet ritilälle. Jos käytät silakoita, anna niiden kuivua kunnolla ensin. Suolaa kalat. Sulje kansi tiiviisti. Tämä toimii ainoastaan, siten että laatikko on tiivis. Laita kaasulieden päälle suoraan tuleen. Täysillä. Anna olla siinä noin 15 minuuttia. Nosta sivuun. ÄLÄ AVAA KANTTA. Anna kalojen hautua siellä mielellään yli tunnin pari. Vaikka 4-5 tuntia, jos aikaa on. Jos Sinulla on mahdollisuus laittaa avaamaton savustuslaatikko yöksi kylmään, seuravana päivänä sisältö on mitä herkullisin. Siellä se muhii ja lopulta vielä kylmäsavustuu. Kuten huomaatte, en minä aivan kalkkis ja vanhaan jämähtänyt ole. Resepti tulostettavassa muodossa |
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti