perjantai 31. elokuuta 2012


MAAILMAN PARAS KEKSINTÖ, YSTÄVÄ

 
Tai - oikeastaan se on maailman toiseksi paras keksintö. Mikä sitten on se paras? Se on se toinen ystävä. Nyt kerron tositarinan ystävästäni, kutsumanimeltään JAMPU, oikealta nimeltään Jarmo Aarnio. Hän poistui ystäväpiiristämme jo vuosia sitten, mutta Jampun muisto elää. On uskomatonta, että lähes päivittäin mieleeni pilkahtaa joku hauska ja positiivinen muisto hänestä. Kerron nyt muutaman päällimmäisen:

Jampulla oli oravavietti: hän kokosi kaikkea mahdollista tavaraa kotiinsa. Koti oli pieni yksiö, hiukan toistakymmentä neliötä. Mutta tavaraa mahtui, ja mitä merkillisintä tavaraa. Kerran käydessäni ihmettelin noin kuution kokoista härveliä - se oli VOINAPPIKONE. Hän oli saanut sen halvalla jostain.

”Kuinka voinappikone on noin suuri?”
”Pitää olla iso, että riittää kapasiteettia.”
”Kapasiteettia, paljonko?”
”Kuule! Kun vähän harjoittelen, sieltä tulee 1200 voinappia tunnissa.”
”Mitä ihmeessä teet tuollaisella kapasiteetillä?”, kysyin ystävältäni.
”Kuule Oskari! Sitä ei koskaan tiedä, vaikka voinappeja tarvittaisiin yhtäkkiä iso määrä. Kaikkeen pitää varautua elämässä.”

Kun Jampun sydän sitten kuihtui, ystäväni oli viimeisinä hetkinään Naantalin Terveyskeskuksessa. Kävin tapaamassa häntä. Jampu oli ihminen, joka eli positiivisuudessa ja sai voimaa siitä. Miehellä oli uskomaton huumorintaju - loppuun asti. Viimeisinä hetkinään hän virnuili minulle, jampumaiseen tapaansa: ”Kuule Oskari. Se on menoa nyt. Eniten harmittaa se, että Pekkaspäiviä on jäänyt niin paljon pitämättä.”

 




Seuraa meitä Facebookissa


FRIMANNIN TÄTIEN PIPARKAKUT



Piparkakuissa on ihmeellinen vetovoimansa. Lapsuudessani perheemme asui Uudenkaupungin Itätullin torin reunalla, ja meitä vastakkaisella puolella toria asuivat korkean juhlallisen puuportin takana sukulaisemme FRIMANNIN TÄDIT. Me lapset kutsuimme heitä piparkakkutädeiksi. He antoivat meille aina piparkakkuja peltirasiasta kaapin päältä. Kävimme heidän luonaan tosi usein.

Tässä vanha resepti piparkakkujen ystäville.

2 munaa
250 g sokeria
250 g voita
500 g siirappia
3 tl hienonnettua neilikkaa
3 tl kanelia
3 tl kardemummaa
3 tl pomeranssin kuorta
1 kg vehnäjauhoja
2 tl soodaa.

Siirappi keitetään ja sen annetaan jäähtyä. Munat ja sokeri vatkataan. Seokseen yhdistetään vatkaten siirappi, sulatettu ja jäähtynyt voi, mausteet, sooda, joka on sekoitettu 2 ruokalusikalliseen vettä, ja jauhot. Taikina saa olla kylmässä paikassa
seuraavaan päivään. Taikina kaulitaan hyvin ohueksi. Siitä tehdään muotilla piparkakkuja, jotka paistetaan hyvin kuumassa uunissa 180–200 astetta.

Sitten piparkakut peltipurkkiin ja kaapin päälle. Sitä kautta naapurin lasten suosioon. Niin helppoa se on.

Resepti tulostettavassa muodossa.



Viikon mietelause:

Rentoudu - anna Ukkopekan höyrytä puolestasi.
Suuri elämys ihmiselle,
pieni hiilijalanjälki ihmiskunnalle.



 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

7 kommenttia:

  1. ystävä? ei ikinä!

    VastaaPoista