Kevät keikkuen tulevi - Kirpeät silakat

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI 

Viikko sitten, viime perjantaina avattiin Naantalin rannassa Merisalin suviravintola. Sinne tietenkin, minäkin. Avajaisia juhlistamaan. Tuttu tarjoilija tervehti minua iloisena ja tokaisi:

-Valkoviiniäkö vanhaan tapaan Oskarille?

-Kerronpa Sinulle yllättävän asian ja ravintolalle pettymyksen: Minulla on meneillään tipaton talvi.

Tarjoilija vilkaisi ikkunasta Naantalin lahdelle, jossa jäät olivat juuri lähtötohinoissaan:

-Ei hätää Oskari. Tänään on kevät jälleen.

Omaatuntoani hieman korvensi ja totesin ex temporena:

-Kuulehan nyt. Tipattoman talven jälkeen alankin viettää kupitonta kevättä. Tilasin kuplavettä.

Sen vaan sanon, että hyvä myynti-ihminen tämä tarjoilija.

POSITIIVAREIDEN TENAVATARINOITA: 

Huippusuoritus

Ekaluokkalainen Leo tekee koulutehtävää ja sen jälkeen arvioi oman suorituksensa. Hän on itse sitä mieltä, että tehtävän suorittaminen onnistui hyvin. Äiti on sitä mieltä, ettei se nyt niin kauhean hyvin onnistunut. Tähän Leo: ”Tämä on ITSE arviointia, MINÄ arvioin. Ja musta se meni hyvin!”

KIRPEÄT SILAKAT

Tämä resepti on niin perinteinen kuin olla ja voi. Ja kyllä onkin. Sen säilyminen vuosisatoja, jo Mikael Agricolan ajoilta 1500-luvulta on saavutus. Helppoa tehdä ja on hyvää. Ja säilyy aika pitkään. Ennen vanhaan keittiön lattian alla kylmäkolossa. Nyttemmin jääkaapissa.

Ainekset neljälle:

½ kg perattuna silakoita

3 dl vettä

2 dl väkiviinaetikkaa (10%)

3 rkl hunajaa

1 laakerinlehti

2 tl merisuolaa

1 tl maustepippuria

Paista silakat kullanruskeiksi pannulla. Tee liemi: vesi, etikka, laakerinlehti, hunaja ja maustepippuri. Keitä noin 5 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla. Ihan oikeasti, älä vaan jatka toimia lämpimällä liemellä. Menee pieleen.

Kaada jäähtynyt liemi paistettujen silakoiden päälle ja laita vähintään 1 vuorokaudeksi jääkaappiin. Itse nautin ruisleivän päällä. Mutta sopii myös lisukkeeksi eri pääruokiinkin.