TOSITIUKKA VALLESMANNI

Olin Yrjö-isäni kanssa perustamassa vuonna 1963 Taivassalon ja Vehmaan rajalle VEHMASSALMEN tanssipaviljonkia, josta tuli aikansa suosituin tanssilava Suomessa. Olin perustajaryhmän nuorin, joten minulle lankesi toiminnanjohtajan rooli. Hoidin myös esiintyjät. Siitähän minulle ura urkeni! Äskettäin julkaistiin juhlakirja ”Vehmassalmi 50 vuotta”. Elän siis aikaa, jolloin kaikesta on kulunut vuosikymmeniä. Lueskelin kirjasta omia tekemisiäni. Olin kertonut muun muassa lavan perusideoinnin taustalla olevan tosiasian: täydellisen etukäteistietämättömyyden siitä, mitä tuleman pitää. Myönnän ja uskon sen. Eiköhän arviossani ollut mukana myös yksi yrittämisen kulmakivistä: yrittäjällä pitää olla uskallusta ja moraalia. Liiallinen riskilaskelmointi estää muista poikkeavien ideoiden toteuttamisen.

Taivassalo-Vehmaan piirin nimismiehenä toimi oikea Vallesmanni, Eero Einiö. Persoonallinen ja lievästi sanottuna tiukka mies. Hänen kanssaan olin helisemässä. Kerran Einiö tuli kesken tanssien luokseni ja sanoi, ettei nähnyt ainoatakaan järjestysmiestä. Lisäksi suuri osa kansasta oli hänen mukaansa humalassa. Minulla oli 10 minuuttia aikaa hankkia lupaehdoissa mainitut 10 järjestysmiestä hänen luokseen – samanaikaisesti. Suihkaisin salamana liikkeelle. Hain toimistosta 10 järjestysmiehen käsivarsinauhaa ja lähdin hakemaan kavereitani. Selvimmästä päästä. ”Älä kysy. Nauha käteen ja seuraa minua. Nyt on hätä.” Ja niin paikalla käskynjaossa oli 10 melkein selvää järkkäriä. Silloin ei tarvinnut järjestysmieskortteja ynnä muita. Vastikään oli valmistunut kaksi hienoa putkaa. Naisille ja miehille erikseen. Einiö aloitti käskynjaon: ”Jokainen järjestysmies hakee yhden humalaisen miehen ja yhden humalaisen naisen. Aikaa puoli tuntia. Mars matkaan!”

Voihan verokirja! Olipahan tehtävä. Kaverini kukuilivat lähimetsiköissä pullokätköjen liepeillä ja nappasivat mukaansa, kenet saivat. Olihan osa jopa humalassa, mutta he olivat kaikki miehiä. Naispuolisia ei löytynyt. Sellaisia ei silloin pruukannut yleisissä tansseissa olla, ainakaan kovin montaa. Kello lähestyi määräaikaa. Järjestysmiesraukat ottivat mukaansa kenet sattuivat saamaan. Ja niin sovitun ajan jälkeen vallesmannin edessä seisoi 10 enemmän tai vähemmän humalaista miestä ja 10 vesiselvää naista. Eero Einiö havaitsi itsekin tilanteen koomisuuden. Hän ratkaisi asian nokkelasti. Humalaiset miehet putkaan, naiset vapaaksi ja naisten putkaan 10 järjestysmiestä.

Seuraaviin tansseihin oli tosi vaikea saada vapaaehtoisia järjestysmiehiä. Lopetin tanssienjärjestäjän toimeni ja ryhdyin soittajaksi.

KIRPAKKA UUNIKALA

1 iso kalanfilee tai monta pientä (noin 200 g per syöjä)
1 sitruuna
1 appelsiini
1,5 dl kermaa
3 rkl kapriksia
Merisuolaa
Mustapippuria
Rypsiöljyä

Suolaa kala valmiiksi merisuolalla. Voitele uunivuoka rypsiöljyllä. Lado kalanfilee tai -fileet vuokaan. Ripottele mustapippuria myllystä päälle. Kaada kerma kalan päälle ja anna sen valua vuoan reunoille, jonne lisätään kaprikset. Viipaloi appelsiini ja sitruuna ja lado ne fileiden päälle.

Laita 160 asteeseen vajaaksi puoleksi tunniksi. Tarkasta kalan kypsyys terävällä veitsellä paksuimmasta kohdasta raottaen. Mikäli uunissa on lohta, sisäosa voi olla hieman rosee. Se on silloin herkullisimmillaan. Lämpimänä syötynä.
Lisukkeena salaattia tai perunoita.

Resepti tulostettavassa muodossa.