Tilaa Perjantairesepti

Tilaa perjantaireseptit suoraan sähköpostiisi.
* Pakollinen tieto


KUN VALTAKUNNANJOHTAJA PONTIKKAA KEITTI

 
Tässä jatkoa tarinalleni valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimesta, joka aiheutti pikkukaupungissa melkoista hämmennystä. Häntä naureskeltiin, ihmeteltiin, juoruttiin, mutta myös pelättiin. Nuorukaisten mielestä jännittäväkin mies.

Pari vanhaa kaveriani, Saarnin Jonni ja Berglundin Heikki, nuorena miehenä päättivät kerran suuressa uteliaisuudessaan käydä Siitoimen kotona ”Valtakunnansalissa”, jossa majaili hänen hengenheimolaisiaan eli esikunta. Pontikkapannu kävi komerossa vuorokaudet ja vuodet ympäriinsä. Toimintansa hän rahoitti pontikalla. Alaisilleen hän myi pontikkaa velaksi, ja kun kaverit kävivät sosiaaliluukulla, valtakunnanjohtaja keräsi välikädettömästi rahat velkojen maksuun.

Poikia jännitti aivan hirveästi. Mutta jossain iässä pojat haluavat jännitystä. Ja saivat sitä. Jotteivät he olisi kärynneet natsijohtajan luona käynnistään, he kulkivat talolle takaperin. Oli nimittäin satanut juuri lunta, ja jäljet näkyivät hyvin lumessa. He päättivät sekoittaa todistusaineiston. Olisihan ollut hauska nähdä poikien hiipivän Valtakunnanjohtajan pyhimpään iltahämärissä peruuttaen. Komentokeskuksessa raikui italialainen marssimusiikki, jota Siitoin laittoi poikia laulamaan. Mussolinin laulukirjan he saivat loppuun lauletuksi kello kolme yöllä. Ja sitten tulojalanjälkiä takaisin kaupungille.

He kertoivat, että Siitoin piti alaistensa parissa kovaa komentoa. Yhden pitkän laihan hujopin hän lähetti nakkikioskille ostamaan einettä (nk. bunkkeriin eli Linja-autoasemalle, jossa oli Heikki Salmelan nakkikioski. Sieltä aloitti HESE–Hesburger imperiuminsa.) Tarjolla oli nk. markan nakit. Yhdellä markalla sai 5 nakkia ja ketsuppia päälle. Tovin kuluttua alamainen palasi nyyhkyttäen nakkinyytti kädessään. ”Söitkö sinä ketale jo niitä nakkeja matkalla, kun nenänpielesi on aivan ketsupissa?” karjui valtakunnanjohtaja. ”En syönyt, verta se on, kun kioskilla yksi lihava kommunisti löi minua nokkiin!”

Selvisi, että Saarnin Jonnin nuorempi velipoika Putte, joka oli aina maailman kiltein mies, oli hermostunut, kun tämä häntä puoli metriä pidempi hujoppi oli meuhtonut kioskijonossa ja haukkunut häntä kommunistiksi, kun ei ystäväni ei antanut ohittaa jonossa. Puttea harmitti, kun ei edes ollut kommunisti. Ja nälkäkin oli kova. Ystäväni oli metrikuusikymmentä senttiä sulka päässä. Hermostuksissaan Putte hyppäsi puoli metriä suoraan ylöspäin ja tempaisi miestä nokkiin oikein kunnolla. Tämä siirtyi jonon päähän. Loppupäähän, sillä Putte oli lyhyestä ja tukevasta koostaan huolimatta salamannopea lyönneissään. Ei hujoppi olisi ehtinyt edes kissaa sanoa kun nenä jo vuosi.

Putte oli leppoisa mies eikä yleensä lyönyt ketään. Paitsi ihan joskus nakkijonossa. Hän saikin Naantalissa nakit aina ensimmäisenä. Vanhemmiten kun nakin kurssi muuttui ja eurolla sai yhden nakin, hän olisi kyllä jaksanut napauttaa vielä, mutta vuosien mittaan hyppy olisi jäänyt alamittaiseksi.

Pienessä kaupungissa tapahtui kaikenlaista pientä. Ennenvanhaan. Vähemmän enää.

Päivän lausahdus: Kuollaan sitä vielä meilläkin, sanoi isäntä, kun ei naapurin hautajaisiin kutsuttu.





 
NAURETTAVA ISÄNPÄIVÄNLAHJA

Viime syksyn best seller oli Onnellisen miehen tarinoita. Esikoiskirjani.
Myynnin lisäksi palautteet olivat sitä luokkaa, että itsekäs mies jatkaa toimiaan.
Tänään tuli uunista ulos uusi kirja: Onnellisen miehen tarinoita 2.
Ei sovi hyvin isänpäivälahjaksi. Se sopii erinomaisen hyvin.
Tilaa pikaisesti. Viime kerralla loppui kesken kaiken. Klikkaa tästä




KAALIVOITTO

Takavuosina, kun ei ollut tietoa kaiken maailman marakatintempuista laihtumisen aikaansaamiseksi, temppu tehtiin kaaliruoilla. Se kun kaiken lisäksi on niin verrattoman hyvää, ja vattakin tykkää. Jollet usko, kuuntele vatsasi ääntä kaaliruokailun jälkeen. Isä-Yrjö kuvaili sen leikkisästi ”Lapamato huutaa luotsia.” Ei kuullosta herkulliselta – vai? Mutta maistuu.

1 kg valkoista kaalia
5 porkkanaa
1 iso sipuli
loraus ( 2-3 rkl ) hunajaa
250 gr jauhelihaa
suolaa ja mustapippuria ja muutama murskattu kardemumma.
1 ½ l vettä

Kuori sipuli, raaputa porkkanat, pilko kaali. Kiehuta padassa vesi ja lisää kaali ja porkkanat. Ruskista pannulla jauheliha ja sipuli ja lisää pataan. Lisää mausteet. Anna hautua hissukseen kuplien 30-40 minuuttia.

Herkkua riittää isollekin porukalle. Mahdollisesti jäljelle jäänyt vain jääkaappiin. Seuravana ja sitä seuravana päivänä maku vain yltyy. Mutta siten alkaa hapantuminen. Sitä ei kaikkien pötsi kestä.

Vielä enemmän laihduttavampi kaaliruoka on KAALIKEITTO. Kaalin ja porkkanan suikaleita kiehuvaan veteen. Hunajaa, suolaa ja mustapippuria joukkoon. Keitellään ”hymyillen”= hissukseen pehmeäksi. Runsaat puoli tuntia.

Vinkki: Jos satut saamaan naurista, pilko pari naurista joukkoon, niin voit jättää samalla hunajan pois. Nauris on niin makeaa, että jättää suun nauruun.
Ja sitten keveämpänä eteenpäin.

Toinen vinkki: Kaupasta hapankaalia (jollet itse tee sitä, on helppoa). Aamiaisella ruisleivän päälle ilman voita paksu möntti hapankaalia. Maito, tee, kahvi kyytipoikana. Kylä lähtee….

Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 
 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Kommentit