Tilaa Perjantairesepti

Tilaa perjantaireseptit suoraan sähköpostiisi.
* Pakollinen tieto


KELLUVA HAITARI


Höyrylaiva s/s Ukkopekalla toimi vuosia sitten turkulainen Hienosen Roope höyrylaivahaitaristina. Roope oli soitellut jo 40-luvulla höyrylaivoilla. Loistava muusikko, mutta siitä erikoinen soittaja, että oli ihan vähän viinaan menevä. Meillä oli käynyt Rymättyän Herrankukkarossa suuren lääketehtaan kanssa totaalinen moka erään charter- risteilyn kanssa. Siljan perämies, joka oli extraamassa alustamme, ei löytänyt merikartalta Nauvon saarta. Tosi juttu. Asiakas piti palveluissamme pitkän tauon, kunnes vihdoin viiden vuoden jälkeen olivat tulossa saksalaisten vieraiden kanssa Herrankukkaroon. Menokuljetus aluksellamme. Tuplasin henkilökunnan ja ilmoitin kaikille, että tämä on todellinen koitos. Kaiken on onnistuttava viimeisen päälle. Aivan juuri ennen troolarimme lähtöä Aurajoesta sihteeri soitti ja kysyi saisinko haitaristin laivalle? Soitin Roopelle, koska hän oli aina lähtövalmis. Korostin vielä Roopelle, ettei sitten ainuttakaan napanteria laivalla. Nyt on niin tiukka tilanne. ” Ei ole ollut tapana ”; ilmoitti Roope. ” On ollut tapana tai ei, mutta nyt ei yhtään! ” vastasin.

Olin mennyt paikalle etukäteen preppaamaan henkilökuntaa, jotta kaikki vuorenvarmasti menisi hyvin. Nyt oli näytön paikka. Odotan Herrankukkaron laiturilla aluksen saapumista. Se oli 2 tuntia myöhässä. Kaiken peittämä sumu. Asiakkaat eivät nähneet ainuttakaan saarta. Sihteeri astui maihin ja ilme oli kuvainnollisesti kuin myrskyn merkki: ” Oskari, nyt ei mene hyvin ”. Seuraavaksi tuli joukko totisen näköisiä saksalaisvieraita, jotka ohjasin rantalaavulle. Kukaan ei puhunut sanaakaan, mutta ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Viimeisenä astui laiturille Roope. Aivan titityynä. Ja käveli haitarinsa kanssa laiturilta suoraan mereen. Haitari jäi onneksi kellumaan, koska laukku oli uusi, tiivis ja ilmaa täynnä. Roope pulikoi marraskuisessa hyisessä vedessä jäiden seassa ja huusi kuin pieni eläin. ” Voi herraisä, kui täsä ny näi kävi, alkoholil ei ol osuutta asiaan, ei yhtä!” Tökin pooshaalla (aluksen varusteisiin kuuluva koukkupäinen keppi) Roopea laiturin alle, etteivät vieraat näkisi. Huusin laiturilankkujen välistä Roopelle, että ”ole edes hiljaa”. Vihdoin sain vettä valuvan Roopen ja kelluvan haitarin ylös. Vein uimarit savusaunaan kuivumaan. Vannotin vielä Roopelle, ettei tule ihmisten näkyviin.

Menin laavulle hakemaan kuumaa glühweinia vieraille. Ohi mennessäni kuulin sihteerin toistavan samaa lausetta. ” Oskari, nyt ei todellakaan mene hyvin ”. Koetin rauhoitella häntä, toteamalla, että annan huomattavan alennuksen laskusta. Viedessäni vieraille juomaa lisää, näin Roopen soittavan laavulla vanhaa saksalaista schlageria, Lili Marleenia kuivalla haitarilla vettä valuvissa vaatteissaan. Sain jälleen kuulla sihteerin saman tutun kommentin.. Vein Roopen takaisin saunalle niin, että vippulat vinkui. Kuiskasin hiljaa hänen korvaansa: ”Jos tulet vielä näkyviin, tapan sinut. ” ” Mitä sää sanosit?” ” TAPAN SINUT, ” karjaisin.”. ”Juu, em mää sit tul ”.

Kun tilaisuus loppui, sihteeri antoi vielä vahvistettuja kommentteja. Hädissäni lupasin tilaisuuden ilmaiseksi. Miten voi Murphyn laki toimia näin tehokkaasti.

Vieraiden lähtiessä troolarilla paluumatkalle (ilman hanuristia) hain Roopen saunalta. Laitoin roskasäkin autoni istuimelle viedäkseni hänet kotiin. Toruin Roopea kertomalla sen summan, minkä menetimme hänen töppäilynsä vuoksi. Ei ainoastaan tänään vaan todennäköisesti vuosien aikana.
- Maksathan sentään palkan minulle?”
- En taatusti maksa kaiken tämän jälkeen.
- Maksa nyt edes puolet.
- Millä hemmetin perusteella kaiken tämän katastrofin jälkeen?
- Katsos, kun soitinhan minä sentään tulomatkalla

Alkoi lääketehtaan ja meidän liikesuhteessa toinen viisivuotistauko. Sen päätyttyä tehdas siirsi tuotantonsa Italiaan. Palveluyrittäjällä elämä on joskus liian mielenkiintoista. No ne olivat niitä vanhoja aikoja. Nykyisin soittajat ovat professionaaleja. Ottamisessakin.


 


SUKLAAHOUKUTUS


Kun juuri pääsin kertomasta, miten hyvin suklaanappi sopii kaurapuuroon, piti kaivamani saman tien muistini ja mamman reseptilokeroista maailman toiseksi herkullisimman ruokanautinnon. Se jäi lapsena niin lähtemättömästi mieleen, että vasta nyt se sieltä putkahti. Monimutkaisuuden ja merkillisyyksien ystävät alkää vaivautuko. Tässä on taas yksinkertaisuuden ja nautinnan helmi. Eikä maksa taaskaan melkein mitään.
Ainesosat:

litra maitoa (mielellään punaista)
1 dl mannasuurimoita
4 rkl hunajaa tai ½ dl sokeria
¼ dl kaakaojauhetta
(suklaata, jos on)

Kiehauta maito hämmentäen, ettei pala pohjaan. Ole varovainen. Teflonkattila on ok.
Lisää vähitellen valmiiksi sekoitetut mannasuurimot hunaja/sokeri sekä kaakaojauhe.

Sekoita vimmatusti, ettei pala pohjaan. Anna kiehua hissukseen 10 minuuttia.
Anna jäähtyä ja ripottele rouhittua suklaata päälle, Jos sattuu olemaan. Ei ole välttämätöntä.

On hyvää sekä lämpimänä että kylmänä ja säilyy jääkaapissa, jolleivät nassikat sitä löydä sieltä. Ota vaikka purkkiin lounasevääksi, niin päivän sokeritasapaino pysyy vetreänä. Älä anna työkaverien maistella. Se on menoa sitten.



Vielä muutama uutuuskirja uusintapainoksesta.
Onnellisen miehen tarinoita. www.positiivarit.fi

 






Lue päiväkirjaani Sri Lankasta

www.positiivarit.fi/lotushill


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Kommentit