perjantai 1. maaliskuuta 2019

Alkon tuotetakuu - Suutarinlohi

ALKON TUOTETAKUU


Oletteko kuulleet, että Oy Alko Ab on siirtymässä hitusen kohti markkinataloutta. Vapaiden markkinoiden kilpailu mm. tuotetakuussa on saavuttanut tämän bysantilaisen byrokratian viimeisiä linnakkeita (ne muut ovat VR ja Posti.) Tuotetakuu lienee ainutlaatuisinta ja edistyksellisintä koko maailmassa:

Kun ostat muovikassillisen Alkosta lasipullotäytteisiä kuperkeikkajuomia ja muovikassi hajoaa myymälän sisätiloissa, Alko korvaa vahingon. Saat uuden muovipussin veloituksetta.





Positiivareiden Tenavatarinoita

PUOLIPÄIVÄHOMMA

Juttelimme lasten kanssa siitä mikä kestäkin tulee isona. 7-vuotiaamme oli miettinyt asian valmiiksi: ”Minusta tulee ainaki hiihtäjä, ei tarvi tehä töitä kun talvella!”
-Kati




SUUTARINLOHI


Ruotsiksi Skomakarlax, Suutarinlohi on nimestään huolimatta silakkaruoka. Se on muun muassa Naantalin pitäjäkalaruoka. Toki materiaalina voi käyttää muitakin pikkukaloja. Muikkuja. pikkuahvenia, kiiskiä jne. Me Herrankukkarossa paloittelemme samana päivänä savustetut, saaristolaispöydästä jäljelle jääneet kalat, siiat, kampelat, suutarit, ahvenet pienehköiksi paloiksi, ja sitten suutarinlohiliemeen. Pari vuorokautta ja siten nauttimaan ruisleivän ja/tai keitettyjen perunoiden kanssa. Elinaikaa herkulle kummasti viikko lisää.

Näin se käy.

1. 
½ kg silakkafileitä
½ kg karkeaa merisuolaa
Lado laakeaan astiaan ja ripottele suola pohjalle, väliin ja päälle. Anna maustua yön yli.

2. 
Keitä esiliemi:
¼ osa etikkaa (10%)
¼ osa sokeria tai hunaja
½ osa raikasta vettä
Anna jäähtyä.

3. 
Huuhdo suolatut silakat ja valuta ne. Kääri rullalle.

4. 
Lado säilytysastiaan ja laita joukkoon pilkottuna iso sipuli, siivutettuna 2 porkkana, 2 laakerinlehteä ja muutama musta- tai maustepippuri. Kaada marinointiliemi päälle että peittyvät. Muutaman kerran voit varovasti hämmentää, että maustuu tasaisesti.

5. 
Säilytä jääkaapissa vetäytymässä 2-3 vrk. Säilyvät siellä 2-3 viikkoa, ellet sormin niitä sieltä napsi.

6. 
Keitettyjen perunoiden ja/tai ruisleivän kanssa hymykuopat avautuu hetkeksi. Niitä ei kaikilla ehkä huomaa, kun joillakin ne kääntyy posken sisäpuolelle. Se on sellaista ”sisäistä hymyä”.

perjantai 22. helmikuuta 2019

Lavantautia liikkeellä - Paahdettu juuressalaatti

LAVANTAUTIA LIIKKEELLÄ

Jo vuosien ajan yksi uskollisimmista kirjeenvaihtokavereistani on ollut Nihtilän Risto Riihimäen junanraiteen viereltä. Risto vierailee pitkin suvea ryhmien kanssa oppaana höyrylaiva s/s Ukkopekalla ja kirjoittelee minulle välillä mielenkiintoisia tarinoita. On sellainen verbaalihirmu. Sain häneltä jälleen kirjeen. En malta olla jakamatta sitä teille. Kas näin:

Minulla oli nuorena lavantauti. Tanssilavalle piti päästä pari kertaa viikossa. Ekan kerran lavakeikalle pääsin Savitaipaleella Säänjärven lavalle, aidan alta vähäpoikana. Koulussa kun oli annettu ymmärtää, että alle rippikouluikäisenä ei lavoille ole asiaa, tai tulee jälkiruokaa istumalla. Kiusaus oli suuri, kun lavalla esiintyivät Esa Pakarinen ja Reino Helismaa aivan elävinä.

Mieleen on jäänyt varsinkin Saukonkallion lava Iitissä. Sieltä tarttui kauan sitten mukaan yksi tyttö, joka muutti meille asumaan ja asuu vieläkin. Lavantauti tuntuu olevan tarttuvaa ja pitkäkestoista. Samalle lavalle tein aikaisemmin viiden tytön kanssa treffit ja kaikki viisi tulivat paikalle oman poikaystävänsä kanssa.

Olin sotaväessä Lappeenrannassa ja silloin lavoina olivat Tirilä ja Ratapaviljonki. Oppilaina meille jaettiin - tai määrättiin - tykistön tapaan kannukset saappaisiin. Kukaan ei vaan ollut muistanut sanoa, että kannukset otetaan tanssiin mentäessä taskuun. Lavalla kävin kumartamassa lavan kaunottarelle. Hän oli fiksu nainen ja huomasi jo kilinästä kukkoiluvälineeni ja neuvoi ottamaan kannukset pois. Hän kyllä kannuksensa ansaitsi minua neuvomalla.

Vielä yksi sotatarina sieltä jostakin asemasodan ajoilta: Metsässä eleltiin ja odoteltiin, että jotain alkaisi tapahtua. Innokas ratsuväen everstiluutnantti tuli tarkastamaan etulinjassa olevaa komppaniaa. Hän otti ankaraan puhutteluun komppanian päällikön reservin yliluutnantin ja alkoi miesten kuullen moittia huonosta varustautumisesta. Juoksuhaudatkin oli kaivettu niin mataliksi, ettei niissä mahtunut muka edes kääntymään ympäri. Puheeseen puuttui savolaispoika sotamies ja näin sanoiksi virkkoi: ”Herra evestluutnant, kyllä hauvois mahtuu kiäntymää, ku muistaa ottoo kannukset poes jaloist”.
Tarkastus päättyi siihen ja herra iso herra kilisteli menojaan.

 


















Positiivareiden Tenavatarinoita

ASIAT TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN
Istuin vessanpöntöllä kun huomasin että paperi oli loppunut. Poikani Henri katseli telkkaria ja huusin häntä tuomaan lisää paperia. Istuin pöntöllä ja odotin ja odotin, mutta mitään ei kuulunut. Huusin uudelleen ja poika vastasi: "Katson tämän ohjelman ensin loppuun!"
-Sirkka-äiti


 

















PAAHDETTU JUURESSALAATTI

Paahdettu juuressalaatti on yksinkertainen valmistaa ja tavan salaattia täyttävämpi. Aineksia voi varioida jääkaapin sisällön mukaan. Esimerkiksi:

Juureksina:
Kurpitsaa
Porkkanaa
Palsternakkaa
Lanttua
Punajuurta

Mausteseokseen:
Suolaa
Mustapippuria
Öljyä
Timajamia
Hunajaa

Ja sitten:
Vihersalaattia
Fetaa
Puolukoita

Kuori ja paloittele juurekset isoiksi kuutioiksi. Pyörittele juurekset öljy-hunaja-mausteseoksessa ja kaada uunivuokaan. Paahda uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Jäähdytä hetki. Juurekset saavat olla hieman lämpimiä tarjoiltaessa, jotta niiden maku on parhaimmillaan.
Revi tarjoilukulhon pohjalle vihersalaattia, asettele päälle juurekset sekä feta. Ripottele lopuksi puolukoita päälle ja nauti. 

 
  Resepti tulostettavassa muodossa

perjantai 15. helmikuuta 2019

Basistin eteisvärinä - Toisenlainen uunihauki

BASISTIN ETEISVÄRINÄ

Matin ja Tepon Teppo totesi kerran, että hänellä on itsemääräämisoikeus; hänellä on oikeus tehdä juuri niin kuin vaimo määrittelee.

Porilaisella basistilla ilmeni flimmeri, eli pysyvä eteisvärinä. Hän oli soittamassa Tampereella Paappan Kapakassa bluesia. Riehakas keikka hengästytti ja olisi pitänyt päästä nappaamaan sykettä tasaavaa betasalpaajaa suuhun. Hän käveli kitaristin luo kesken biisin ja huuteli korvaan, että soita vähän pidempi soolo niin ehdin sen aikana ottamaan betaa.


 



















Positiivareiden Tenavatarinoita

MAKOISAT NÄKYMÄT
Yhdeksänvuotias poikani Sami ja minä olimme lomalla Teneriffalla. Oleskelimme uima-altaalla, missä otti aurinkoa kaksi viehättävää, niukkoihin bikineihin verhoutunutta naista. Panin merkille, että Sami tuijotti heitä ja vilkaisi aina välillä minua. Pohdin, mitä poika mahtaisi minulta kysyä, kun he olivat lähdössä. Hän napitti heitä erityisen tarkasti, ja kääntyi kysymään: "Isi, voinko ottaa tuon suklaapatukan, joka noilta jäi?"
-NN


 
















TOISENLAINEN UUNIHAUKI

Hauki on kala. Hauki on kala, joka jakaa makumieltymyksiä. Isäntä osaa sen kyllä perata, muttei aina valmistaa siitä herkullista ruokaa. Kokeilehan tätä. Voit jäädä kuin hauki koukkuun.

Ainekset:
n 1 kg kokoinen hyvin perattu kokonainen hauki
150 gr savupekonisiivuja
1 dl keitettyä riisiä
1 iso sipuli
1 iso anjovisfilee tai vastaava määrä pieniä
1 tl suolaa
2 rkl voita
1 tl rouhittua valkopippuria
pilkottua tilliä

Silppua sipuli ja anjovis. Sekoita ne valmiiksi keitettyyn riisiin, voihin ja mausteisiin ja laita hauen sisään täytteeksi. Neulo hauen vatsa kiinni.
Laita kala uunipellille mätipuoli alaspäin. Levitä pekonisiivut kalan päälle. Uunissa 225 astetta n. 45 minuuttia. Riippuen kalan koosta.

 

perjantai 8. helmikuuta 2019

Maailman suurin marja - Sämpylärulla

MAAILMAN SUURIN MARJA

Lukijani lähetti hauskan tositarinan, jonka haluan kertoa myöhemmin kertomastani syystä. Vähän senkin vuoksi, että aikanaan toimin minäkin opettajana 60-luvulla. Silloin kun lauantaisin vielä käytiin koulua. Useasti viimeinen tunti ”suolattiin” eli kerrottiin itse keksittyjä tarinoita ja arvoituksia. Me vanhemmat tiedämme, että lapset ovat huikeita arvoitusten keksijöitä.

”Tyttäreni ollessa kansakoulussa ensimmäisellä luokalla, opettaja piti kilpailun siitä, kuka keksii niin hyvän arvoituksen, ettei kukaan keksi vastausta. Palkintona oli karamellipussi. Tässä arvoitus: ”Missä on niin suuri marja, ettei se mahdu kunnolla edes saaviin”?

Eihän sitä kukaan arvannut. Ei edes opettaja. Tytär huudahti innoissaan karkkipussin voitettuaan: ”Meillä kotona!” Meidän äidin nimi on Marja.

Miksiköhän minua hymyilytti kovin tämän kuultuani? No kun meidän äitimarja mahtuu saaviin, eikä tarvitse olla edes kovin suuri saavi.

Oman opettajaurani ajalta on jäänyt mieleeni Laitilan Untamalan koululta lauantain suolaustunnilta arvoitus: ”Mitä yhteistä on autolla ja viululla?”

Kukaan ei tiennyt, vaikka vastaus oli helppo: ”Molemmat roikkuu seinällä, paitsi auto.”




















Nostalgiajuttu: Vanhan ajan talviriemuilua Aurajoen jäällä

Tuskin mitään järjestämäämme tapahtumaa on jälkeenpäin muisteltu ja kiitelty niin paljon, kuin runsas 20 vuotta sitten 90-luvun jäätapahtumista Aurajoessa. Haluatko lukea lisää siitä? Klikkaa koko tarina auki täältä:

Historiaa 1990-luvulta Aurajoen jääriemuilusta >>





























 














SÄMPYLÄRULLA

Ainekset:

Sämpylätaikina (ks. alta)
1 rs yrttituorejuustoa
1 kananmuna
3 dl sieniä
1 dl pilkottua persiljaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa

Ohje sämpylätaikinaan:
2,5 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl sokeria tai siirappia
25 g voita pehmennettynä tai öljyä
n. 7 dl vehnäjauhoja
Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola ja siirappi ja alusta taikinaksi jauhoilla. Lisää alustuksen loppupuolella pehmeä rasva. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi peitettynä lämpimässä paikassa.

Kaulitse taikinasta suorakaiteen mallinen levy. Levitä levylle tuorejuusto ja vatkattu kananmuna. Ripottele päälle pilkotut sienet sekä persilja. Ripottele päälle suola ja pippuri. Kääri levy tiukaksi rullaksi pitkältä sivulta alkaen. Nipistä rullan saumakohta kiinni ja jätä se rullan alle. Paista uunipellillä uunissa 175 asteessa noin 45 minuttia. Anna vetäytyä ja leikkaa viipaleiksi.

Resepti tulostettavassa muodossa 

perjantai 1. helmikuuta 2019

Golffarin hutilyönti - Madekeitto

GOLFFARIN HUTILYÖNTI

Talvimaailmassamme Ceylonin saarella asuu köyhä kansa. Mutta on siellä parempiosaisiakin. Eräät kaverukset pelasivat pääkaupungissa Colombossa golffia.

Toinen kavereista löi ohi, niin että nurmi pölisi. "Voi hemmetti, taas huti!"

Kentän reunalla seisoskeli buddhalaismunkki, joka torui golffaajaa. "Ei kannata noin sanoa. Buddha näkee ja kuulee kaiken."

Hetken kuluttua nousi kova ukonilma ja salama löi keskelle golfkenttää aivan lähelle golffaajaa, polttaen nurmen poroksi.

Pilven päältä kuului matalan kumea ääni: "Voi hemmetti. Taas huti."

  

















TOSITARINA

Perjantaireseptin lukija, seinäjokelainen toimittaja, muusikko Seppo Heinonen lähetti alla olevan muistelmansa minulle, jonka hänen luvallaan julkaisen:

"Koistisen Roope kertoi kerran, että kun Veikko Ahvenainen oli ostanut uuden hanurin ja vei sitä vanhaa keikoillaan kuitenkin mukanaan. Jos uusi hanuri reppaa. Meni muutamia kuukausia kun Veikko totesi, että uusi kestää ja hän jättää pois lavan reunalta tuon vanhan. Pojat anoivat, että älä jätä pois, me tarvitaan sitä.... He tarvitsivat sitä, koska eivät uskaltaneet vastustaa Veikkoa, mutta tauoilla se hanuri oli potkuhaitarina, johon purata kiukkuaan.
Roope Koistinen kertoi olleensa Veikko Ahvenaisen korkeakoulussa, jonka jälkeen avautui kaikki.

Kotilaisen Esa kertoi aikanaan, että kun kesälavalla oli alun lämminirrottelutauko, Veikko Ahvenainen suunnitteli, että tauon jälkeen hän repäisee haitararilla "Järjen veit..."
Tauolla veijarit olivat kuulemma käyneet ruuvaamassa näppärinhaitarin ruuvit löysälle.... Esan tuntien en epäile moista.
Esa inhosi aikanaan tangon soittamista ja annoin hänelle pari kertaa luvan haitarisoiton yhteydessä istahtaa ahterillaan pianon soittimille.
Ja ahteri toimi. "

HUOM! Jos jollakulla on vastaavanlaisia tositarinoita muusikkojen mielenkiintoisesta elämästä ja tapahtumista, laittakaa minulle. Raksaan pahimmat jutut pois ja julkaisen kauniimmat. Jääköhän niitä? Lähetä: oskari@herrankukkaro.fi  


 
















MADEKEITTO


Edellisviikolla säveltelin madereseptin. Hyvin meni perille. Siitä innostuneena en kuitenkaan sävellä enää uutta reseptiä, vaan kunnon orkesterin johtajan tavoin sovitan sen uudelleen. Hieman uusi instrumentteja joukkoon, niin kuulostaa ja maistuu taas erilaiselta. Tämän jälkeen jätän madereseptit vähäksi aikaa. Mutta sen haluan vielä sanoa, että teette maderuokaa miten tahansa, ottakaa sen maksa aina mukaan. Varsinaisen madeajan ulkopuolella, kun monien mielestä mateessa on vähän mudan makua, sen saa pois savustamalla. Onhan kelpoa elintarviketta.


Ainekset:
1 kokonainen perattu made
1 sipuli silputtuna
5 perunaa
2 porkkanaa
½ tl maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 tl merisuolaa
1 rkl hunajaa
1 rkl etikkaa tai siruunamehua
vettä
1 dl kermaa
(tilliä)

Leikkaa kokonainen made 5 cm paksuisiksi siivuiksi. Laita kattilaan vettä, paloitetut mateen palat, silputtua sipulia, laakerinlehdet, maustepippuria, suolaa, hunajaa ja etikkaa. Keitä mateen palat melkein kypsiksi. Nosta kattilasta pois erikseen kalan palat. Siivilöi liemi. Perkaa puolikypsät kalanpalat puhtaaksi. Keitä liemessä perunat ja porkkanat kypsiksi. Lisää lopuksi kerma ja anna hiipua hymyillen pikkuhiljaa lämmössä.

Lopuksi lisää puhdistetut kalanpalat ja keitä vielä muutama minuutti kunnes kala on kypsää. Lisää lopuksi kerma ja anna keitoksen hiipua hellalla hissukseen. Koristele tillillä halutessa.




perjantai 25. tammikuuta 2019

Korvakuulolla - Kala Cordon Blue

KORVAKUULOLLA

Suomi on persoonallinen maa. Ainakin anniskelulain mukaan. Mutta niin on persoonallinen anniskelua halajava kansakin. Tämä tarina on muutaman vuoden takaa. Kävimme Muumimaailman ex-vetäjän, nykyisen Kultaranta Resortin yrittäjän Pekka Jokisuun kanssa aina silloin tällöin hänen mökillään Kuusamossa tapaamassa Rukapalvelun yrittäjää Jokke Kämäräistä. Meillä oli aina mukavaa. Samaa työtä tekeviä samankaltaisia yrittäjiä. Ja niin pitkä välimatka, että kateus kaikkosi väliltämme.

Jokke oli aikanaan perustanut Rukan Herrasmieskelkkailijat –yhdistyksen, johon kuului meitä kavereita eri yhteiskuntaluokista ja eri puolelta Suomea. Kelkkailimme mm. syvällä Vienan Karjalassa. Huippusaarillakin käytiin kelkkailemassa. Tarinoita niistä retkistä riittää.

Mutta nyt tarinan valmisteluun ennen kelkkaretkeämme Vienan Karjalaan. Olimme Pekan kanssa tulossa autolla Oulusta hänen mökilleen ja tarkoitus oli saunoa kunnolla illalla ennen retkeämme. Kauhuksemme huomasimme, ettemme ehdi paikalliseen Alkoon ennen sulkemisaikaa. Pekka soitti tutulle taksikuskille, että hakisi kopan olutta meille etukäteen. Taksikuski teki työtä käskettyä. Soitti sitten meille, ja kertoi, ettei ole saanut olutta. Sanoi, että täällä Kuusamossa eivät taksikuskit noin vaan saa hakea toisille ihmisille juotavaa. Pitää hakea toimituslupa. ”Miten ihmeessä me sen nyt täältä matkan päältä järjestämme”, kyseli Pekka. ”Täällä Kuusamossa sen toimitusluvan vain erikoistapauksissa antaa paikallinen Alkon johtaja korvakuulolta.” ”KORVAKUULOLTA – oluen toimituslupa?” ”Kyllä vaan. Tässä vieressäni on myymälän johtaja. Annan puhelimen hänelle, niin voit jättää oluen toimituslupahakemuksen.”

”Tässä Pekka Jokisuu päivää. Olemme tulossa autolla Oulusta, emmekä ehdi hakemaan saunaolutta ennen liikkeenne sulkemisaikaa, joten kävisikö päinsä, että taksikaverini noutaisi sen puolestamme etukäteen!”

”Äänestä ja puheestanne päätellen kuulostaa olevan selvä ostajaehdokas. Humalaisille kun emme olutta myy. Toimituslupahakemuksenne on tällä puhelulla hyväksytty. Korvakuulolla.”


 
















 Suurkiitos!
Arktiset Aromit ry:n ja Suomussalmen kunnan järjestämän Luonto matkailussa -kilpailun voittajat julkistettiin lauantaina Matkamessuilla.

Herrankukkaron uusi aktiviteetti "Mertemme salaiset herkut - villikalojen matka merestä lautaselle" palkittiin tuplavoitolla. Voitimme tuomariston raadin toimesta sekä oman yrityssarjamme, että koko kilpailun yleisöäänestyksen huimalla 75 % äänisaaliilla. Kiitos kaikille äänestäjille ja hankkeemme tukijoille niin paljon, että varmasti riittää.

Täältä Ceylonin saarelta
Oskari
Onnellinen

PS.
Sinulle, joka olet kiinnostunut Lotus Hill hankkeemme vapaaehtoistyöstä. Voit lukea minulle usein esitettyjä kysymyksiä vapaaehtoistyön tekemisestä Sri Lankassa:
https://www.positiivarit.fi/vapaaehtoistyo-sri-lankassa/
 
 


















KALA CORDON BLUE

Cordon Blue on myös yksi eniten maailmalle levinnyt ruoka-annos sveitsiläisen keittiön tuotteena. No tottahan toki siinä on juustolla ratkaiseva merkitys. Kun oma mielikuvitukseni laukkaa välillä pitämättömästi, kehittelin nyt aivan uuden ruokareseptin vanhan mallin mukaisesti. Kun Cordon Blue tehdään kanasta, teemmekin tämän nyt kalasta. Usko pois. Toimii. Kokeile ja nauti. Kloonaaminen ja tuunaaminen ovat hyvin soveliaita ruoan valmistuksessa. Ja se äärimmäinen itsekritiikin puutuminen. Kas tässä:

Lohifile
Juustoa
Suolaa
Pippuria
Tilliä
Sitruunamehua

Leivittämiseen:
• 1 1/2 dl vehnäjauhoja
• 2 kpl munaa
• 1 dl korppujauhoja

Leikkaa lohifileestä noin 7 cm levyisiä paloja. Leikkaa paloihin viilto, kuin leikkaisit ne kahdeksi ohueksi pihviksi, mutta älä leikkaa loppuun asti. Mausta suolalla ja pippurilla.
Laita taskuihin leikkeenkokoiset juustosiivut, tilliä ja sitruunamehua. Laita taskut kiinni esimerkiksi hammastikuilla.
Kääntele leikkeet vehnäjauhoissa, vatkatussa munassa ja sitten korppujauhoissa.
Paista leikkeet molemmin puolin runsaassa rasvassa, matalalla lämmöllä kypsiksi, noin 15 minuuttia.
Väliin voi laittaa myös ”jytyn vaihtoehdon”, sisällöksi Aurajuustoa. Toimii varmasti.

Resepti tulostettavassa muodossa

perjantai 18. tammikuuta 2019

Urkki ja Koivuniemen Janne - Madeherkku

URKKI JA KOIVUNIEMEN JANNE

Herrankukkaron kyljessä on Suomen perinteikkäimmän kalastushistorian omaava pikku satamakylä Röölä, jota myös Röödiläksi kutsuttiin. Suomen sillilaivaston Saukko-laivat talvehtivat kylän edustalla. Rymättylän nuottaperinne oli maankuulu ja on vieläkin. Tunnetuin nuottakuningas oli Koivuniemen Janne, joka oli myös maankuulu sääennustaja. Tulin juuri Röölän kylätoimikunnnan järjestämästä tapahtumasta, jossa Jannen tyttären pojat muistelivat isoisäänsä. Jos oli aikanaan Jannella tarinoita, niin onpahan pojanpojillakin. Yksi näistä jäi mieleen:

Presidentti Kekkonen oli kova kalamies. Minäkin aikanaan sain toimia hänen kalakaverinaan Iniön vesillä. Kekkosella oli tapana tehdä saaristossa liikkuessaan yllätysvierailuja paikallisten asukkaiden koteihin. Kalamies kun oli, pitihän Urkin käydä kuuluisan nuottakuninkaankin kotona. Yllätysvierailulla Rymättylän Nimettömän saaressa. Kaikilla muilla yli kolmestasadasta Rymättylän saaresta oli nimi, vaan eipä tällä saarella. Siksi sitä kutsuttiin nimellä Nimetön.

Eräänä päivänä Presidentti kalastusreissullaan poikkesikin yllättäen Jannen mökille. Jannen hän oli tavannut edellistalvena Röölän edustalla talvinuotan vedon yhteydessä. Kekkonen astui matalaan majaan ja Jannen Roosa-vaimo vieraalle sitten kahvia keittämään. Kun Kekkonen näki tuvan pöydällä ison kaakun, hän ihmettelemään, mistäkö he tiesivät hänen vierailustaan etukäteen. Kun kaakkukin oli kuin tilauksesta tehty.

”Ei se kaakku sinul ol tehty. Roosa o leiponu se meiä omal väel häne nimipäiväns kunniaks.”

  
















Olemme Matkamessuilla 18.-20.1.2019

Herrankukkaro & Ukkopekka ovat tuttuun tapaan mukana tänä viikonloppuna Matkamessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Löydät meidät omalta osastoltamme 6n19, läheltä Suomen Saariston osastoa. Messujen teemana on tänä vuonna kestävä matkailu sekä Hidden Treasures.... Luvassa siis mm. vinkkejä vastuulliseen luontomatkailuun, jännittäviä kätkettyjä aarteita, edullisia tarjouksia ja paljon muuta mielenkiintoista.

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan osastoomme!



 



























MADEHERKKU

Jostain tuntemattomasta syystä kotisaaristossani ei kalastettu madetta kovinkaan paljon. Ehkä sen persoonallisen näön vuoksi. Tai ehkä sen vuoksi, että se oli syötävää vain pari kuukautta talvisaikaan. Muuna aikana sitä ei syöty. Maistui mudalle- kuulema.

Kauan kauan sitten saimme kavereidemme harrastuspiiriin aivan uuden innoituksen: helmikuussa viikonloppuisin, perjantai- ja lauantai-iltoina varustauduimme yön yli kestävään retkeen. Se suuntautui Rymättylän Otavan saaren sisälahteen, jonka kapeaan suuhun asettauduimme reppuinemme ja jakkaroinemme. Kotoa lähtiessämme vaimot kysyivät reppuretkemme syytä. Menemme vanhan perinteiseen rymättyläläiseen mateen yöpilkintään. Arvannette vaimojen suhtautumista. Millaisia mateita sitä yöllä siellä Rymättylässä liikkuu?

Teräväisen Rippe oli meidän mentorimme. Hän tiesi paikat ja systeemit. Kapean sisääntuloväylän kohdalla mateet uivat yöaikaan sisälahteen kutemaan. Kapeikossa oli nk. madepolkuja, joiden sijainnin Rippe tiesi tarkkaan. Asensimme pallimme istuinpallille ja viereen kairasimme muutaman reiän Rippen ohjaamaan paikkaan. Se jään alainen polku kulki melkein sentin tarkkuudella. Sitten 200-300 gr painava metalliuistin, joka oli täynnä koukkuja, laskettiin pohjaan. Nostettiin 15 cm ja odotettiin. Kun pilkkivavassa tuntui liikettä, tempaistiin ylös. Yleensä mukaan tuli made. Syökö made muka pimeässä jään alla. Ei syö. Koukku oli kiinni milloin kyljessä, pyrstössä, missä milloinkin. Pääasia, että kiinni oli.

Tämä perinnekalastus tuli mieleen, kun sain naantalilaiselta lukijaltani kirjeen, jossa hän kyseli, olisiko minulla hyvä maderesepti. Hän kun oli saanut juuri mateen talviverkostaan. Vastasin ensin, että pahoittelen, mutta en ole ollut kovin hyvä maderuoan tekijä. Mutta sitten vanha soittaja istui kehiin. Kyllähän tällainen on muusikoille tuttua. Sävelletään toivottuun tarkoitukseen. Käytettävissä olevilla 12 eri nuotilla.
Niin tein. Myönnän, että näin teen aika usein. Näin kirjoitin lukijalleni ihka uuden madereseptin:

Ainesosat:
Kokonainen perattu made. Mäti talteen otettuna.
Vettä, suolaa ja luraus ruokaöljyä.
Perunaa, sipulia, valkosipulia ja tomaattia sekä 1 cm tuoretta inkivääriä.

Kuori perunat ja siivuta ohuiksi siivuiksi. Siivuta sipuli. Laita ne kattilaan veteen ja lisää muutama kokonainen valkosipuli, suola ja inkivääri. Keitä perunat melkein kypsiksi. Lisää joukkoon peratun mateen 2-3 cm paksuiksi poikittain leikatut fileet. Nosta reikäkauhalla vaahto pois. Keitä 5 minuuttia ja lisää tomaatin viipaleet pari minuuttia ennen pois ottamista. Anna hautua 5-10 minuuttia.

Jos sävelsin pieleen, kerro minulle. Sävellän uuden ja paremman.